Patriarkat ja Profeetat-

Patriarkat ja Profeetat
Leeviläiset lauloivat Nehemian muistiin merkitsemässä virressään: ”Sinä yksin olet Herra.
Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoinensa, maan ja kaikki, mitä siinä
on. — — Sinä annat elämän niille kaikille” (Neh. 9: 6). Tämän maailman osalta Jumalan
luomistyö on päättynyt, sillä ”hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti”
(Hebr. 4: 3). Mutta hän käyttää yhäti voimaansa ylläpitämään luomakuntaansa. Ei valtimo syki
eikä hengitys jatku siksi, että kerran käynnistetty koneisto toimisi edelleen oman synnynnäisen
energiansa voimalla. Jokainen henkäys ja sydämen sykähdys todistaa siitä, että kaikesta pitää
huolen hän, jossa ”me elämme ja liikumme ja olemme” (Ap.t. 17: 28). Ei maakaan omalla
voimallaan tuota vuodesta toiseen runsaita ante jaan eikä jatka kiertoaan auringon ympäri.
Jumala ohjaa kädellään planeettoja ja pitää ne kohdallaan, niin että ne noudattavat tarkkaa
rataansa matkatessaan halki taivaan. Hän on se, ”joka johdattaa esiin niitten joukot
täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen
väkensä: ei yksikään jää häneltä pois” (Jes. 40: 26). Hänen voimastaan kasvillisuus kukoistaa,
lehdet puhkeavat ja kukat kukkivat. ”Hän kasvattaa ruohon vuorille” (Ps. 147: 8) ja tekee
laaksot viljaviksi. ”Kaikki metsän eläimet — mdash; pyytävät Jumalalta elatustansa”, ja
jokainen luotu olento, pienimmästä hyönteisestä ihmiseen, on päivittäin riippuvainen hänen
kaitselmuksestaan ja huolenpidostaan. Psalmista lausuu siitä niin kauniisti: ”Ne kaikki
odottavat sinua. — mdash; Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan
hyvyydellä” (Ps. 104: 20,21,27,28). Sanallaan hän hallitsee luonnonvoimia, peittää taivaan
pilvillä ja antaa sateen maalle. ”Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää
niinkuin tuhkaa” (Ps. 147: 16). ”Kun hän jylisee, käy vetten pauhina taivaalla, ja hän nostaa
pilvet maan ääristä, tekee salamat ja sateen ja tuo tuulen sen säilytyspaikoista” (Jer. 10:
13). {PJP 95.2}
Jumalassa on kaiken perustus. Kaikki tosi tiede on sopusoinnussa hänen tekojensa kanssa, ja
kaikki todellinen kasvatus johtaa olemaan kuuliainen hänen hallinnolleen. Tiede paljastaa
näkyviimme uusia ihmeitä; se kohoaa korkeuksiin ja tunkeutuu uusiin syvyyksiin, mutta
mitkään sen tutkimustulokset eivät ole jumalallisen ilmoituksen vastaisia. Tietämättömät
saattavat tieteeseen vetoamalla levittää Jumalasta vääriä käsityksiä, mutta luonnon kirja ja
kirjoitettu sana valistavat jokaista. Tämä saa meidät kunnioittamaan Jumalaa ja luottamaan
järkevästi hänen sanaansa. {PJP 96.1}
Kukaan ei voi rajallisella mielellään täysin käsittää Äärettömän olemassaoloa, voimaa,
viisautta eikä tekoja. Pyhästä Kirjasta luemme: ”Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden
tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille? Se on korkea kuin taivas — mitä voit
tehdä, syvempi kuin tuonela — mitä voit ymmärtää? Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin
meri” (Job 11: 7—9). Maan oppineimmatkaan eivät voi käsittää Jumalaa. Ihmiset voivat tutkia
jatkuvasti ja oppia aina lisää, mutta tavoittamista on vielä rajattomasti. {PJP 96.2}
Kuitenkin koko luomakunta todistaa Jumalan voimasta ja suuruudesta. ”Taivaat julistavat
Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja” (Ps. 19: 2). Ne, jotka ottavat
seuratakseen kirjoitetun sanan neuvoja, tulevat havaitsemaan, että tiedekin auttaa heitä
67