Patriarkat ja Profeetat-

Patriarkat ja Profeetat
Luku 22—Mooses
Saadakseen itselleen ruokaa nälänhädän aikana Egyptin kansa oli myynyt valtiolle karjansa
ja maansa joutuen lopulta elinikäiseen orjuuteen. Joosef järjesti heille viisaasti vapautumisen
mahdollisuuden; hän salli heidän jäädä kuninkaan alustalaisina viljelemään valtiolle
luovuttamiaan tiluksia ja maksaa viidennen osan sadosta vuotuisena vuokrana. {PJP 222.1}
Mutta Jaakobin lapsia eivät tällaiset sopimusehdot koskeneet. Joosef oli palvellut Egyptin
valtiota niin ansiokkaasti, että he eivät ainoastaan saaneet maakuntaa asuttavakseen vaan
nauttivat lisäksi verovapautta, ja koko nälänhädän ajan heille tuotiin runsaasti ruokatarpeita.
Kuningas tunnusti julkisesti, että vain Joosefin Jumalan armollinen asioihin puuttuminen oli
suonut Egyptin nauttia runsautta muiden kansojen kärsiessä nälkää. Hän näki myös maansa
vaurastuneen suuresti Joosefin huolehtiessa valtakunnan asioista, ja niin hän osoitti kiitollisena
suosiotaan myös Jaakobin perheelle. {PJP 222.2}
Mutta ajan mittaan tuo suuri mies, jota Egypti sai kiittää niin paljosta, sekä hänen teoistaan
nauttimaan päässyt sukupolvi vaipuivat hautaan. ”Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei
Joosefista mitään tiennyt.” Kyllä hän oli tietoinen Joosefin palveluksista valtiolle, mutta hän ei
tahtonut antaa niille mitään tunnustusta, vaan halusi niin pitkälle kuin mahdollista painaa ne
unohduksiin. ”Tämä sanoi kansallensa: ’Katso, israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi
kuin me. Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä,
jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta
pois.’” {PJP 222.3}
Israelilaisten lukumäärä oli jo suuresti kasvanut; he ”olivat hedelmälliset ja sikisivät,
lisääntyivät ja enenivät hyvin suuri- lukuisiksi, niin että maa tuli heitä täyteen”. Joosefin
hyvässä hoidossa ja silloisen kuninkaan suosiossa he olivat nopeasti levinneet koko maahan.
He olivat kuitenkin pysyneet erillisenä kansana eivätkä olleet vähääkään omaksuneet Egyptin
tapoja tai uskontoa. Siksi heidän voimakas lisääntymisensä sai kuninkaan ja hänen kansansa
pelkäämään, että he sodan syttyessä liittyisivät Egyptin vihollisiin. Kuitenkaan heidän
karkottamisensa maasta ei ollut edullista. Monet heistä olivat ammattitaitoisia ja taitavia
työmiehiä, ja maan vaurastuminen oli suureksi osaksi heidän ansiotaan. Kuningas tarvitsi
sellaisia työläisiä rakentaessaan suurenmoisia palatsejaan ja temppeleitään. Niinpä hän rinnasti
heidät egyptiläisiin, jotka olivat myyneet omaisuutensa valtiolle. Pian heille asetettiin
työnjohtajia, jotka orjuuttivat heidät täydellisesti. ”Niin egyptiläiset pitivät israelilaisia
orjantyössä väkivalloin ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laasti- ja tiilityöllä ja
kaikenlaisella työllä ulkona kedolla, kaikenlaisella työllä, jota he teettivät heillä väkivalloin.”
”Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja sitä enemmän se
levisi.” {PJP 223.1}
Kuningas ja hänen neuvonantajansa olivat toivoneet voivansa alistaa israelilaiset kovalla
työllä, vähentää siten heidän lukumääränsä ja lannistaa heidän itsenäisen mielensä. Mutta
158