Patriarkat ja Profeetat-
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Patriarkat</strong> <strong>ja</strong> <strong>Profeetat</strong><br />
syntinsä, he eivät kuitenkaan tunteneet todellista katumusta <strong>ja</strong> pahan kammoa. He olisivat taas<br />
uhmanneet taivasta, jos rangaistus olisi poistettu. Samoin käy Jumalan tuomioiden kohdatessa<br />
maata ennen sen hävittämistä tulella. Silloinkin katumattomat tulevat tarkoin tietämään, missä<br />
kohdin he ovat rikkoneet <strong>ja</strong> mikä on heidän syntinsä. He ovat halveksineet hänen pyhää<br />
lakiaan. Mutta hekään eivät todella kadu sen paremmin kuin muinaisen maailman<br />
syntisetkään. {PJP 79.2}<br />
Jotkut yrittivät epätoivoissaan murtautua sisälle arkkiin, mutta he eivät mahtaneet mitään<br />
sen lujille rakenteille. Muutamat koettivat riippua kiinni arkissa, kunnes tyrskyt pudottivat<br />
heidät alas tai he menettivät otteensa iskeytyessään kallioita tai puita vasten. Valtavan iso<br />
arkkikin natisi liitoksissaan, kun armoton tuuli pieksi sitä <strong>ja</strong> sai sen heittelehtimään aalloilla.<br />
Sisään suljetut eläimet huusivat peloissaan <strong>ja</strong> tuskissaan. Mutta raivoavien luonnonvoimien<br />
keskelläkin arkki kellui turvallisesti. Väkeviä enkeleitä lähetettiin varjelemaan sitä. {PJP 79.3}<br />
Myrskyn kouriin jouduttuaan eläimet säntäsivät ihmisten luo aivan kuin saadakseen heiltä<br />
apua. Jotkut sitoivat lapsensa <strong>ja</strong> itsensäkin väkevien eläinten selkään tietäen, että nämä<br />
elämänhaluisina <strong>ja</strong> sitkeinä kiipeäisivät nousevaa vettä pakoon korkeimmille huipuille asti.<br />
Muutamat kiinnittivät itsensä kukkuloiden tai vuorten huipulla kasvaviin suuriin puihin, mutta<br />
ne kiskoutuivat juurineen irti maasta <strong>ja</strong> sinkoutuivat suo<strong>ja</strong>tteineen alas kuohuviin aaltoihin.<br />
Ihmiset joutuivat alinomaa poistumaan paikoilta, joita olivat pitäneet turvallisina. Vesien<br />
kohotessa yhä ylemmäksi ihmiset pakenivat korkeimpien vuorten suo<strong>ja</strong>an. Usein joutuivat<br />
ihmiset <strong>ja</strong> eläimet yhdessä tavoittelemaan <strong>ja</strong>lansi<strong>ja</strong>a, kunnes myrsky tempasi molemmat<br />
mukaansa. {PJP 80.1}<br />
Korkeimmilta huipuilta ihmiset näkivät eteensä avautuvan aavan, rannattoman meren.<br />
Jumalan palveli<strong>ja</strong>n varoituksissa ei enää näyttänyt olevan mitään ilkkumista. Miten nuo<br />
tuomitut syntiset nyt kaipasivatkaan laiminlyömiään tilaisuuksia! Miten hartaasti he<br />
anoivatkaan vielä yhtä tuntia lisää armonaikaa <strong>ja</strong> yhtä lisäkutsua Nooan huulilta! Mutta he<br />
eivät saaneet enää kuulla mitään armon suloääntä. Rakkaus vaati yhtä hyvin kuin oikeuskin,<br />
että Jumala tuomioillaan pysähdyttäisi synnin. Aallot löivät rankaisevina viimeisenkin<br />
turvapaikan ylitse, <strong>ja</strong> Jumalan halveksi<strong>ja</strong>t suistuivat meren synkkiin syvänteihin. {PJP 80.2}<br />
”Jumalan sanan voimasta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset<br />
taivaat <strong>ja</strong> maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion<br />
<strong>ja</strong> kadotuksen päivään” (2 Piet. 3:5—7). Toinen myrsky on tulossa. Jumalan vihan tuhotuuli on<br />
jälleen pyyhkivä yli maan <strong>ja</strong> hävittävä synnin <strong>ja</strong> syntiset. {PJP 80.3}<br />
Nykyään on maailmassa samo<strong>ja</strong> syntejä, jotka vaativat rankai- suaan ennen<br />
vedenpaisumusta. Jumalan pelko karkotetaan ihmissydamistä, <strong>ja</strong> hänen lakiinsa suhtaudutaan<br />
välinpitämättömästi <strong>ja</strong> halveksuen. Tavaton maailmallisuus, joka oli ominaista muinoin<br />
hukkuneelle sukupolvelle, on yhtä hyvin kuvaavaa nykyisellekin. Kristus sanoi: ”Sillä niinkuin<br />
ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät <strong>ja</strong> joivat, naivat <strong>ja</strong> naittivat, aina<br />
siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli <strong>ja</strong><br />
55
Change language