Patriarkat ja Profeetat-

Patriarkat ja Profeetat
jotka väheksyvät hänen lakiaan ja halveksivat hänen herruuttaan, joutuisivat vapisemaan hänen
voimaansa ja tunnustamaan hänen oikeutetun valtiutensa. Joutuessaan näkemään, miten
tulivuorista purkautuvat liekit ja sulat laavavirrat kuivaavat jokia, peittävät alleen kaupunkeja
ja levittävät kaikkialle hävitystä ja perikatoa, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pahimpienkin
pilkkaajien on pakko tunnustaa miten äärettömän voimallinen Jumala on. {PJP 89.1}
Tällaiset näyt saivat muinoin profeetankin huudahtamaan: ”Oi, jospa sinä halkaisisit taivaat
ja astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi, niinkuin risut leimahtavat tuleen,
niinkuin vesi tulella kiehuu, että tekisit nimesi tunnetuksi vastustajillesi ja kansat vapisisivat
sinun kasvojesi edessä, kun sinä teet peljättäviä tekoja, joita emme odottaa voineet! Oi, jospa
astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi!” (Jes. 64: 1—3). ”Hänen tiensä käy
tuulispäässä ja myrskyssä, ja pilvi on hänen jalkojensa tomu. Hän nuhtelee merta ja kuivaa sen,
ja kaikki virrat hän ehdyttää” (Naah. 1: 3,4). {PJP 89.2}
Kauheampia mullistuksia kuin maailmassa on koskaan nähty, tulee tapahtumaan Kristuksen
toisen tulemisen yhteydessä. ”Vuoret järkkyvät hänen edessänsä ja kukkulat sulavat. Hänen
kasvojensa voimasta kohoaa maa, maanpiiri ja kaikki sen asuvaiset. Kuka seisoo hänen
tuimuutensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua?” (Naah. 1: 5,6). ”Herra, notkista
taivaasi ja astu alas, kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat. Iske salamoita ja hajota heidät,
lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät” (Ps. 144: 5,6). {PJP 90.1}
”Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja
tulta ja savupatsaita” (Ap.t. 2: 19). ”Ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri
maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin
ihmisiä on ollut maan päällä. — — Ja kaikki saaret pakenivat, eikä vuoria enää ollut. Ja suuria
rakeita, leiviskän painoisia, satoi taivaasta ihmisten päälle” (Ilm. 16: 18,20,21). {PJP 90.2}
Kun taivaan salamat yhtyvät maan paloon, palavat vuoret kuin tulipätsi ja syöksevät esiin
kauhistavia laavavirtoja, jotka peittävät alleen puutarhoja ja peltoja, kyliä ja kaupunkeja.
Hehkuvat laavamöhkäleet saavat jokiin sinkoutuessaan veden kiehumaan, pirstoavat suuria
pohjakiviä valtavalla voimallaan ja heittävät niiden sirpaleet kauas rannoille. Jokia kuivuu.
Maa järkkyy. Kaikkialla on maanjäristyksiä ja purkauksia. {PJP 90.3}
Näin on Jumala hävittävä jumalattomat maan päältä. Mutta vanhurskaita varjellaan näiden
myllerrysten keskellä samoin kuin Nooa oli turvattuna arkissa. Herra on heidän pakopaikkansa,
ja hänen siipiensä alta he etsivät turvaa. Psalmista sanoo: ”Sinä, Herra, olet minun turvani. —
Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus” (Ps. 91: 9,10). ”Sillä
hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa” (Ps. 27: 5). Ja
Jumala lupaa: ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen
hänet, koska hän tuntee minun nimeni” (Ps. 91: 14). {PJP 90.4}
62