Patriarkat ja Profeetat-
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Patriarkat</strong> <strong>ja</strong> <strong>Profeetat</strong><br />
riipaisikaan Aabrahamin sydäntä! Ei vielä — hän ei voinut sanoa sitä hänelle nyt. Hän vastasi:<br />
”Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.” {PJP 131.2}<br />
Määrätylle paikalle he pystyttivät alttarin <strong>ja</strong> latoivat sille halot. Sitten Aabraham ääni<br />
vavisten kertoi po<strong>ja</strong>lleen jumalallisen sanoman. Hämmästyneenä <strong>ja</strong> kauhistuneena Iisak<br />
kuunteli kohtaloaan, muttei tehnyt mitään vastarintaa. Hän olisi voinut väistää tuomiotaan, jos<br />
olisi halunnut, sillä surun murtama vanha isä ei noiden kauheiden päivien uuvuttamana olisi<br />
mahtanut mitään voimakkaalle nuorukaiselle. Mutta Iisak oli lapsuudestaan asti har<strong>ja</strong>antunut<br />
tottelemaan auliisti <strong>ja</strong> luottavasti, <strong>ja</strong> kun hän sai kuulla Jumalan tarkoituksen, hän alistui siihen<br />
alttiisti. Hän uskoi samoin kuin Aabrahamkin <strong>ja</strong> piti kunnia-asianaan henkensä uhraamista<br />
Jumalalle. Hellästi hän koettaa lieventää isän surua <strong>ja</strong> auttaa hänen hervottomia käsiään<br />
sitomaan hänet köysillä kiinni alttariin. {PJP 131.3}<br />
Ja nyt enää viimeiset rakastavat sanat, viimeiset kyyneleet <strong>ja</strong> viimeinen jäähyväissyleily. Isä<br />
kohottaa veitsen surmatakseen poikansa, mutta äkkiä hänen käsivartensa pysäytetään. Jumalan<br />
enkeli huutaa patriarkalle taivaasta: ”Aabraham, Aabraham!” Nopeasti hän vastaa: ”Tässä<br />
olen.” Ja ääni <strong>ja</strong>tkaa: ”Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän,<br />
että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.” {PJP 132.1}<br />
Sitten Aabraham huomasi ”oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon”, <strong>ja</strong> niin hän<br />
nouti uuden uhrin <strong>ja</strong> uhrasi sen ”poikansa si<strong>ja</strong>sta”. Ja Aabraham antoi iloissaan <strong>ja</strong> kiitollisena<br />
sille paikalle uuden nimen — ”Herra näkee”. {PJP 132.2}<br />
Moorian vuorella Jumala jälleen uudisti liittonsa <strong>ja</strong> vahvisti juhlallisella valalla siunauksen<br />
Aabrahamille <strong>ja</strong> hänen siemenelleen kaikkina tulevina sukupolvina: ”Minä vannon itse<br />
kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi,<br />
minä runsaasti siunaan sinua <strong>ja</strong> teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet <strong>ja</strong><br />
hiekka, joka on meren rannalla, <strong>ja</strong> sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun<br />
siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun<br />
äänelleni kuuliainen.” {PJP 132.3}<br />
Aabrahamin suuri uskon teko valaisee ma<strong>ja</strong>kan tavoin Jumalan lasten polkua kaikkina<br />
tulevina aikoina. Aabraham ei koettanut välttyä tekemästä Jumalan tahtoa. Tuon kolmen<br />
päivän matkan aikana hän olisi hyvin ehtinyt järkeillä <strong>ja</strong> epäillä Jumalaa, jos olisi ollut<br />
taipuvainen epäilemään. Hän olisi voinut järkeillä, että jos hän olisi surmannut poikansa, häntä<br />
olisi pidetty murhamiehenä, toisena Kainina, <strong>ja</strong> että hänen opetuksiaan olisi sen jälkeen<br />
vieroksuttu <strong>ja</strong> halveksittu, eikä hän niin muodoin enää olisi kyennyt tekemään hyvää<br />
lähimmäisilleen. Hän olisi voinut koettaa vapautua tottelemasta jo ikänsäkin perusteella. Mutta<br />
patriarkka ei turvautunut mihinkään tällaiseen verukkeeseen. Aabraham oli kyllä inhimillinen;<br />
hänen halunsa <strong>ja</strong> kiintymyksensä olivat samanlaiset kuin meidänkin. Mutta hän ei ruvennut<br />
kyselemään, miten lupaus olisi voinut täyttyä, jos Iisak surmattaisiin. Hän ei koettanut<br />
järkeilyllä tyynnyttää ahdistunutta sydäntään. Hän tiesi, että Jumala on oikeamielinen <strong>ja</strong><br />
vanhurskas kaikissa vaatimuksissaan, <strong>ja</strong> hän totteli käskyä kir<strong>ja</strong>imellisesti. {PJP 132.4}<br />
93
Change language