Patriarkat ja Profeetat-

Patriarkat ja Profeetat
Luku 48—Kanaanin Jako
Beet-Hooronin voiton jälkeen koko Kanaanin eteläosa saatiin pian valloitetuksi. ”Joosua
valtasi koko maan, Vuoriston, Etelämaan, Alankomaan ja Rinnemaat. — — Kaikki nämä
kuninkaat ja heidän maansa Joosua sai valtaansa yhdellä otteella; sillä Herra, Israelin Jumala,
soti Israelin puolesta. Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan palasi Gilgalin leiriin.” {PJP
491.1}
Kun Palestiinan pohjoisosan heimot saivat kuulla Israelin joukkojen voitoista, he
lyöttäytyivät kauhuissaan yhteen kyetäkseen vastustamaan heitä. Liittolaisten johtajana oli
Haasorin kuningas Jaabin, jonka maa oli Meeromin järven länsipuolella. ”Nämä lähtivät
liikkeelle kaikkine joukkoineen.” Näin suurta sotajoukkoa eivät israelilaiset olleet siihen
mennessä kohdanneet Kanaanin maassa; ”väkeä oli niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla ja
hevosia ja sotavaunuja ylen paljon. Ja kaikki nämä kuninkaat liittyivät yhteen, tulivat ja
leiriytyivät yhdessä Meeromin veden rannalle sotiaksensa Israelia vastaan.” Jälleen Herra
rohkaisi Joosuaa: ”Älä pelkää heitä, sillä huomenna tähän aikaan minä annan heidät kaikki
voitettuina Israelin valtaan.” {PJP 491.2}
Meeromin järven rannalla Joosua hyökkäsi yllättäen vihollisleirin kimppuun ja tuhosi
heidän joukkonsa perin pohjin. ”Herra antoi heidät Israelin käsiin, niin että he voittivat heidät
ja ajoivat heitä takaa päästämättä pakoon ainoatakaan heistä.” Herra ei sallinut Israelin ottaa
käyttöönsä sotavaunuja ja ratsuja, joista kanaanilaiset olivat ylpeilleet ja kerskuneet,
vaan hänen käskystään vaunut poltettiin ja hevoset tehtiin rammoiksi, jottei niitä voitaisi
käyttää taistelussa. Israelilaisten ei tullut luottaa vaunuihin tai ratsuihin, vaan taistella ”Herran,
heidän Jumalansa, nimessä”. {PJP 491.3}
Kaupungit vallattiin toinen toisensa jälkeen, ja liittoutuneiden tukikohta Haasor poltettiin.
Sotaa käytiin vielä useita vuosia, mutta sen päätyttyä Joosuasta oli tullut koko Kanaanin
valtias. ”Ja maa pääsi rauhaan sodasta.” {PJP 492.1}
Mutta vaikka kanaanilaisten valta oli murrettu, eivät he kuitenkaan olleet menettäneet
kaikkia alueitaan. Lännessä oli filistealaisilla vielä hallussaan hedelmällinen ranta-alue, ja
heidän pohjoispuolellaan oli siidonilaisten maa. Näiden aluetta oli myös Libanon. Etelässä,
Egyptin suunnassa, maa oli niinikään vielä Israelin vihollisten hallussa. {PJP 492.2}
Joosuan ei kuitenkaan tullut enää jatkaa sotaa. Hänen oli vielä suoritettava eräs toinen työ,
ennen kuin hän luovuttaisi Israelin johdon toisiin käsiin. Koko maa, sekä vallattu että vielä
valtaamaton, oli jaettava heimojen kesken. Ja kukin heimo sai tehtäväkseen oman
perintöosansa lopullisen valtaamisen. Jos kansa pysyisi kuuliaisena Jumalalle, hän karkottaisi
viholliset heidän tieltään, ja hän lupasi vielä lisätä heidän aluettaan, jos he pysyisivät hänen
liitossaan. {PJP 492.3}
353