Patriarkat ja Profeetat-
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Patriarkat</strong> <strong>ja</strong> <strong>Profeetat</strong><br />
Luku 16—Jaakob <strong>ja</strong> Eesau<br />
Jaakob <strong>ja</strong> Eesau, Iisakin kaksospo<strong>ja</strong>t, olivat jyrkästi toistensa vastakohtia niin luonteeltaan<br />
kuin elämältäänkin. Jumalan enkeli ilmoitti tämän erilaisuuden jo ennen heidän syntymäänsä.<br />
Vastaukseksi Rebekan huolissaan esittämään rukoukseen hän selitti, että tämä saisi kaksi<br />
poikaa. Samalla enkeli pal<strong>ja</strong>sti heidän tulevaisuudestaan sen, että kummastakin tulisi<br />
voimakkaan heimonsa päämies mutta että toinen olisi toista voimakkaampi nuoremman<br />
päästessä johtoasemaan. {PJP 158.1}<br />
Eesau kasvoi seuraten omia mielihalu<strong>ja</strong>an <strong>ja</strong> keskittäen kaiken harrastuksensa vain<br />
nykyhetkeen. Hän ei sietänyt kurinalaisuutta, vaan viehättyi vapaaseen metsäläiselämään <strong>ja</strong><br />
rupesi jo varhain metsästäjäksi. Hän oli silti isänsä suosikki. Hil<strong>ja</strong>inen, rauhaa rakastava<br />
paimen piti tämän vanhemman poikansa raisusta tarmokkuudesta <strong>ja</strong> kuunteli mielellään<br />
jännittäviä kertomuksia hänen huimista seikkailuistaan vuorilla <strong>ja</strong> erämaassa, mistä hän toi<br />
kotiin palatessaan riistaa isälleen. Jaakob puolestaan oli mietteliäs, uuttera <strong>ja</strong> huolellinen. Hän<br />
a<strong>ja</strong>tteli aina enemmän tulevaisuutta kuin nykyisyyttä <strong>ja</strong> tyytyi asumaan kotona hoidellen kar<strong>ja</strong>a<br />
<strong>ja</strong> viljelysmaita. Varsinkin äiti piti siitä, että Jaakob oli kärsivällisen sitkeä, säästäväinen <strong>ja</strong><br />
harkitseva. Hänen kiintymyksensä oli syvää <strong>ja</strong> voimakasta, <strong>ja</strong> hänen ystävällinen, uupumaton<br />
huomaavaisuutensa teki äidin paljon onnellisemmaksi kuin Eesaun rajut <strong>ja</strong> hetkelliset<br />
ystävyydenosoitukset. Rebekka piti Jaakobia rakkaampana poikanaan. {PJP 158.2}<br />
Aabrahamille annetut <strong>ja</strong> hänen po<strong>ja</strong>lleen vahvistetut lupaukset olivat Iisakin <strong>ja</strong> Rebekan<br />
toiveiden suurena kohteena. Myös Eesau <strong>ja</strong> Jaakob tunsivat nämä lupaukset. Heitä opetettiin<br />
pita mään esikoisoikeutta hyvin tärkeänä, koska siihen sisältyi aineellisen varakkuuden<br />
perimisen lisäksi myös hengellinen etuisuus. Sen saanut toimi perheensä pappina, <strong>ja</strong> hänen<br />
sukuhaarastaan tulisi maailman Vapahta<strong>ja</strong>. Toisaalta oli esikoisoikeuden omaavalla myös<br />
tiettyjä velvoituksia. Sen siunausten saa<strong>ja</strong>n oli omistauduttava Jumalan palvelukseen.<br />
Aabrahamin tavoin hänen tuli noudattaa Jumalan käskyjä. Avioliitossaan, perhesuhteissaan <strong>ja</strong><br />
julkisessa elämässään hänen täytyi kysellä Jumalan tahtoa. {PJP 158.3}<br />
Iisak selosti pojilleen näitä etuuksia <strong>ja</strong> ehto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> esitti selvästi, että esikoisoikeus kuului<br />
Eesaulle, joka oli vanhempi. Mutta Eesau ei halunnut alistua palvelemaan ketään, eikä<br />
uskonnollinen elämä viehättänyt häntä. Hengelliseen esikoisoikeuteen liittyvät vaatimukset<br />
merkitsivät hänelle vastenmielistä rajoitusta. Jumalan lakia, joka oli Aabrahamin kanssa tehdyn<br />
liiton ehtona, Eesau piti orjuuden ikeenä. Kaikkein eniten hän halusi vapaasti noudattaa omia<br />
mielihalu<strong>ja</strong>an. Hän piti onnena valtaa <strong>ja</strong> rikkautta, juhlia <strong>ja</strong> kemu<strong>ja</strong>. Hän nautti siitä, että sai<br />
viettää vapaata, kuljeskelevaa elämää ilman mitään rajoituksia. Rebekka muisti, mitä enkeli oli<br />
sanonut, <strong>ja</strong> hän osasi tulkita poikainsa luonnetta paremmin kuin puolisonsa. Hän oli mielessään<br />
varma siitä, että Jumala tarkoitti lupauksensa perimyksen Jaakobille. Hän toisti Iisakille<br />
enkelin sanat, mutta tämä piti yhä edelleen vanhemman poikansa puolta eikä luopunut<br />
kannastaan. {PJP 159.1}<br />
111
Change language