16.04.2023 Views

Patriarkat ja Profeetat-

Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....

Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

<strong>Patriarkat</strong> <strong>ja</strong> <strong>Profeetat</strong><br />

johdattavaan pilvenpatsaaseen näytti verhoutuvan jotakin pelottavan salamyhkäistä. Ja Mooses<br />

— kuka hän sitten oli, he kyselivät, <strong>ja</strong> mitä hän mahtoi tavoitella johtaessaan heidät pois<br />

Egyptistä? Heidän epäluulonsa <strong>ja</strong> epäluottamuksensa vain lisääntyi kunnes he julkesivat<br />

suoraan syyttää häntä siitä, että hän aikoi tappaa heidät lapsineen puutteeseen <strong>ja</strong> matkan vaivoi<br />

hin päästäkseen rikastumaan heidän omaisuudellaan. Vihoissaan he lopulta raivostuivat, niin<br />

että olivat vähällä kivittää hänet. {PJP 275.1}<br />

Hädissään Mooses huusi Herraa <strong>ja</strong> sanoi: ”Mitä minä teen tälle kansalle?” Herra kehotti<br />

häntä ottamaan mukaansa Israelin vanhimpia sekä sauvan, jolla hän oli tehnyt ihmeitä<br />

Egyptissä, <strong>ja</strong> menemään kansan edellä. Ja Herra sanoi hänelle: ”Katso, minä seison siellä sinun<br />

edessäsi kalliolla Hoorebin luona; lyö kallioon, <strong>ja</strong> siitä on vuotava vettä, niin että kansa saa<br />

juoda.” Hän totteli, <strong>ja</strong> kalliosta puhkesi vuolas virta, josta riitti vettä koko leirille. Herra ei<br />

käskenyt Moosesta kohottamaan sauvaansa <strong>ja</strong> langettamaan tämän epäuskoisen napinan<br />

johtajille jotakin Egyptin vitsauksien kaltaista hirveää rangaistusta, vaan armossaan käytti<br />

sauvaa pelastaakseen heidät pulasta. {PJP 275.2}<br />

”Hän halkoi kalliot erämaassa <strong>ja</strong> juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä. Hän juoksutti<br />

puro<strong>ja</strong> kalliosta <strong>ja</strong> vuodatti virtanaan vettä” (Ps. 78: 15,16). Mooses löi kallioon, mutta<br />

Jumalan Poika se pilvenpatsaaseen verhoutuneena oli siinä Mooseksen vieressä <strong>ja</strong> sai elämää<br />

antavan veden virtaamaan. Mooseksen <strong>ja</strong> vanhimpien lisäksi myös taaempana seisonut kansa<br />

näki Herran kirkkauden, mutta jos pilvi olisi väistynyt pois, olisi sen verhoaman olennon<br />

häikäisevä kirkkaus surmannut heidät. {PJP 275.3}<br />

Janoissaan kansa oli kiusannut Jumalaa sanomalla: ”Onko Herra meidän keskellämme vai<br />

ei?” ”Jos Jumala on tuonut meidät tänne, niin miksei hän anna vettä kun kerran antoi<br />

leipääkin?” Tällainen epäusko oli rikollista, <strong>ja</strong> Mooses pelkäsi Jumalan rankaisevan heitä. Ja<br />

niin hän antoi paikalle nimet Massa, ”kiusaus”, <strong>ja</strong> Meriba, ”riita”, muistoksi heidän<br />

synnistään. {PJP 276.1}<br />

Mutta nyt heitä uhkasi uusi vaara. Koska he napisivat Herraa vastaan, hän salli vihollisten<br />

hyökätä heidän kimppuunsa. Amalekilaiset, jotka olivat sen alueen rajua, sotaista heimoa,<br />

lähtivät heitä vastaan <strong>ja</strong> surmasivat niitä, jotka heikkoina <strong>ja</strong> uupuneina olivat jääneet joukosta<br />

jälkeen. Mooses tiesi ettei kansasta yleensä ollut sodankävijäksi, <strong>ja</strong> siksi hän kehotti Joosuaa<br />

valitsemaan eri heimoista sotakuntoisia miehiä <strong>ja</strong> käymään heidän kanssaan huomenissa<br />

vihollista vastaan. Itse hän lupasi asettua läheisen vuoren huipulle Jumalan sauva kädessään.<br />

Sen mukaisesti Joosua Seuraavana päivänä hyökkäsi miehineen vihollista vastaan, <strong>ja</strong> Mooses,<br />

Aaron <strong>ja</strong> Huur asettuivat kukkulan laelle, josta näki yli taistelukentän. Mooses ojensi<br />

molemmat kätensä taivasta kohti <strong>ja</strong> pitäen Jumalan sauvaa oikeassa kädessään rukoili<br />

menestystä Israelin joukoille. Taistelun pitkittyessä havaittiin, että niin kauan kuin hän piti<br />

käsiään koholla, oli Israel voitolla, mutta hänen laskettuaan kätensä alas pääsi vihollinen<br />

voitolle. Mooseksen väsyttyä Aaron <strong>ja</strong> Huur pitivät hänen käsiään koholla auringonlaskuun<br />

asti, jolloin vihollinen ajettiin pakosalle. {PJP 276.2}<br />

195

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!