Patriarkat ja Profeetat-
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Patriarkat</strong> <strong>ja</strong> <strong>Profeetat</strong><br />
Joonatan sanoi hänelle: ”Pois se! Et sinä kuole. Katso, isäni ei tee mitään, suurta eikä pientä,<br />
ilmoittamatta minulle. Miksi sitten isäni salaisi minulta tämän? Ei ole niin.” Jumalan voiman<br />
merkittävän ilmauksen jälkeen Joonatan ei voinut uskoa, että hänen isänsä enää tahtoisi<br />
vahingoittaa Daavidia, koska se merkitsisi jo avointa kapinaa Jumalaa vastaan. Mutta sekään ei<br />
saanut Daavidia vakuuttuneeksi. Kovin vakavana hän vakuutti Joonatanille: ”Niin totta kuin<br />
Herra elää <strong>ja</strong> niin totta kuin sinä itse elät: on vain askel minun <strong>ja</strong> kuoleman välillä.” {PJP<br />
642.1}<br />
Uudenkuun aikaan vietettiin Israelissa pyhää juhlaa. Tämä juhla osui Daavidin <strong>ja</strong> Joonatanin<br />
keskustelua seuranneeksi päiväksi. Tässä juhlassa odotettiin näiden molempien nuorten<br />
miesten istuvan kuninkaan pöydässä, mutta Daavid pelkäsi olla saapuvilla, <strong>ja</strong> niin järjestettiin<br />
asia niin, että hän kävisi tapaamassa veljiään Beetlehemissä. Palattuaan hänen piti kätkeytyä<br />
kedolle lähelle juhlapaikkaa. Koska hän oli ollut kolme päivää poissa kuninkaan näkyvistä,<br />
Joonatan ottaisi selvää sen vaikutuksesta Sauliin. Jos tämä kyselisi lisäin po<strong>ja</strong>n poissaolon<br />
syytä, Joonatanin tuli kertoa hänen menneen kotiinsa osallistuakseen isänsä suvun uhrijuhlaan.<br />
Ellei kuningas siitä mitenkään ärhentyisi vaan sanoisi: ”Hyvä on”, silloin Daavidin olisi<br />
turvallista palata hoviin. Mutta jos hän raivostuisi hänen poissaolostaan, Daavidin olisi parasta<br />
paeta. {PJP 642.2}<br />
Juhlan ensimmäisenä päivänä kuningas ei kysellyt mitään Daavidin poissalon johdosta,<br />
mutta kun hänen paikkansa oli tyhjä toisenakin päivänä, hän kysyi: ”’Miksi ei lisäin poika ole<br />
eilen eikä tänään tullut aterialle?’ Joonatan vastasi Saulille: Daavid pyysi minulta, että saisi<br />
mennä Beetlehemiin; hän sanoi: ”Salli minun mennä, sillä meillä on suvun teurasuhrit<br />
kaupungissa, <strong>ja</strong> veljeni itse on käskenyt minut sinne; jos minä siis olen saanut armon sinun<br />
silmiesi edessä, niin päästä minut katsomaan veljiäni.” Sentähden hän ei ole tullut kuninkaan<br />
pöytään.’” Tämän kuultuaan Saul vihastui hillittömästi. Hän väitti, että niin kauan kuin Daavid<br />
oli elossa, Joonatan ei pääsisi Israelin valtaistuimelle, <strong>ja</strong> hän vaati, että Daavid noudettaisiin<br />
heti surmattavaksi. Joonatan koetti jälleen puhua ystävänsä puolesta: ”Miksi hänet on<br />
surmattava? Mitä hän on tehnyt?” Tämä vetoomus vain kiihdytti kuninkaan raivon<br />
entistä saatanallisemmaksi, <strong>ja</strong> niin hän sinkautti Daavidin surmaksi aiotun keihäänsä omaa<br />
poikaansa kohti. {PJP 642.3}<br />
Kun prinssi suruissaan <strong>ja</strong> harmissaan poistui kuninkaan luota, hän ei ollut enää juhlan<br />
vieraana. Murheissaan hän asteli sovitulle paikalle, jossa Daavidin oli määrä saada tietää, mitä<br />
kuningas aikoi tehdä hänelle. Ystävykset lankesivat toistensa kaulaan <strong>ja</strong> itkivät katkerasti.<br />
Kuninkaan raivoisa intohimo synkensi nuorten miesten elämän, niin että he olivat pakahtua<br />
suruunsa. Heidän erotessaan toisistaan Daavidin korviin jäivät kaikumaan Joonatanin<br />
jäähyväissanat: ”Mene rauhassa. Niin on, kuin me molemmat olemme vannoneet Herran<br />
nimeen <strong>ja</strong> sanoneet: ’Herra on todista<strong>ja</strong> meidän välillämme, minun <strong>ja</strong> sinun, <strong>ja</strong> minun<br />
jälkeläisteni <strong>ja</strong> sinun jälkeläistesi välillä iankaikkisesti.’” {PJP 643.1}<br />
461
Change language