Patriarkat ja Profeetat-

Patriarkat ja Profeetat
”Ja farao sanoi Joosefille: ’Minä olen nähnyt unen, eikä ole sen selittäjää, mutta olen kuullut
kerrottavan sinusta, että kun kuulet unen, sinä voit sen selittää’. Joosef vastasi faraolle
sanoen: ’En minä; mutta Jumala antaa faraolle suotuisan vastauksen’.” Joosefin vastauksessa
kuninkaalle ilmenee hänen nöyryytensä ja uskonsa Jumalaan. Vaatimattomuudessaan hän ei
väitä sinänsä olevansa sen viisaampi kuin muutkaan. ”En minä.” Jumala yksin pystyy
selittämään nämä salaisuudet. {PJP 199.3}
Sitten faarao alkoi kertoa uniaan: ”Olin seisovinani Niilinvirran rannalla. Ja katso, virrasta
nousi seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, jotka kävivät laitumella kaislikossa. Ja katso,
niiden jälkeen nousi virrasta toiset seitsemän lehmää, kurjia, kovin rumia ja laihoja; en ole
koko Egyptin maassa nähnyt niin rumia kuin ne. Ja nämä laihat ja rumat lehmät söivät ne
ensimmäiset, ne lihavat lehmät. Mutta vaikka ne olivat nielleet nämä, ei voinut huomata, että
ne olivat nielleet ne, vaan ne olivat yhtä rumannäköisiä kuin ennenkin. Siihen minä heräsin.
Mutta taas minä näin unta: seitsemän täyteläistä ja kaunista tähkäpäätä kasvoi samassa oljessa.
Ja katso, niiden jälkeen kasvoi vielä seitsemän tähkäpäätä, kuivunutta, ohutta ja itätuulen
polttamaa. Ja nämä ohuet tähkäpäät nielivät ne seitsemän kaunista tähkäpäätä. Minä kerroin
tämän tietäjille, mutta ei kukaan kyennyt sanomaan minulle, mitä se merkitsee.” {PJP 199.1}
”Faraon unet merkitsevät kumpikin samaa”, sanoi Joosef. ”Jumala on ilmaissut faraolle,
mitä hän on tekevä.” Oli tuleva seitsemän hyvin viljavaa vuotta. Pellot ja puutarhat tuottaisivat
runsaampaa satoa kuin koskaan ennen. Ja tätä aikaa seuraisi seitsemän nälkävuotta. ”Eikä enää
tiedetä mitään maassa vallinneesta viljavuudesta sitä seuraavan nälänhädän vuoksi, sillä se on
oleva ylen kova.” Unen toistuminen korosti sen varmuutta ja pikaista toteutumista. Ja Joosef
lisäsi: ”Nyt valitkoon siis farao ymmärtäväisen ja taitavan miehen ja asettakoon hänet Egyptin
hallitusmieheksi. Näin tehköön farao: asettakoon päällysmiehiä maahan ja ottakoon viidennen
osan Egyptin maan sadosta seitsemänä viljavuotena. Ja koottakoon näinä hyvinä vuosina, jotka
tulevat, kaikki niiden sato ja kasattakoon viljaa faraon haltuun, talletettakoon sato
kaupunkeihin ja säilytettäköön, niin että maalla on eloa säästössä seitsemän nälkävuoden
varalle.” {PJP 199.2}
Selitys oli niin järkevää ja johdonmukaista ja sen suosittelemat toimenpiteet niin asiallisia ja
älykkäitä, ettei sen todenmukaisuutta voinut epäillä. Mutta kenen tehtäväksi voitiin antaa
suunnitelman toteuttaminen? Tämän valinnan viisaudesta riippui koko kansakunnan
säilyminen. Kuningas oli huolissaan. Jonkin aikaa nimitysasia oli käsiteltävänä. Hallitsija oli
kuullut ylimmäiseltä juomanlaskijalta, miten viisaasti ja harkitsevasti Joosef oli hoitanut
vankilan asioita; ilmeisesti hän oli tavallista etevämpi suorittamaan hallinnollisia tehtäviä.
Juomanlaskija koetti näin lievittää tunnon vaivojaan ja sovittaa aikaisempaa
kiittämättömyyttään kehumalla hyväntekijäänsä erittäin sydämellisesti, ja kuninkaan
lisätiedustelut vahvistivat hänen selostuksensa todeksi. Koko valtakunnassa Joosef oli ainoa,
jolle oli annettu viisautta osoittaa mikä vaara kansakuntaa uhkasi ja miten siihen oli
varauduttava, ja kuningas oli vakuuttunut siitä, että juuri Joosef kykeni parhaiten toteuttamaan
141