Patriarkat ja Profeetat-

Patriarkat ja Profeetat
heidän kapinamielensä ollut silti muuttunut. He palasivat sinä iltana teltoilleen kauhuissaan
mutta katumattomina. {PJP 382.5}
Koorah oli kumppaneineen kehunut ja imarrellut heitä, niin että he lopulta todella uskoivat
olevansa erinomaista kansaa, jota Mooses oli kohdellut huonosti ja väärin. Jos he myöntäisivät
Koorahin ja hänen puoluelaistensa olleen väärässä ja Mooseksen oikeassa, niin heidän olisi
pakostakin hyväksyttävä Jumalan sanaksi se tuomio, jonka mukaan heidän täytyi kuolla
erämaahan. Tähän he eivät halunneet suostua, ja siksi he koettivat uskoa, että Mooses oli
pettänyt heitä. He olivat toivoneet ja uskotelleet itselleen, että asiat saataisiin peräti uudelle
tolalle, niin että moitteen sijasta kuultaisiin kiitosta, ja huolet ja taistelut vaihtuisivat lepoon ja
rauhaan. Tuhon omiksi joutuneiden miesten puheet olivat olleet mieluisaa kuultavaa. He olivat
sanoneet tuntevansa suurta mielenkiintoa ja rakkautta kansaa kohtaan, ja niin kansa päättelikin,
että Koorahin ja hänen tovereidensa täytyi olla kunnon miehiä ja että Mooses oli jollakin
keinoin aiheuttanut heidän tuhonsa. {PJP 383.1}
Ihmisten on tuskin mahdollista muulla tavoin loukata Jumalaa pahemmin kuin
halveksimalla ja hyljeksimällä niitä välikappaleita, joilla hän pyrkii pelastamaan heitä.
Israelilaiset olivat kaiken tämän lisäksi aikoneet jopa surmata Mooseksen ja Aaronin.
Kuitenkaan he eivät käsittäneet, miten tärkeää heidän oli anoa Jumalalta anteeksiantoa tälle
raskaalle synnilleen. Sitä armon iltaa ei käytetty katumukseen ja synnintunnustukseen, vaan
jonkin keinon keksimiseen niiden todisteiden kumoamiseksi, jotka osoittivat heidän olevan
syntisistä suurimpia. He tunsivat yhä vihaa noita Jumalan asettamia miehiä kohtaan ja
kohentautuivat vastustamaan heidän arvovaltaansa. Saatana oli paikalla häiritsemässä heidän
harkintaansa ja johtamassa heitä sokaistuina tuhoa kohti. {PJP 383.2}
Kuullessaan miten tuomitut syntiset huusivat vajotessaan syvyyteen israelilaiset olivat
paenneet järkyttyneinä, ”sillä he pelkäsivät maan nielaisevan heidätkin”. ”Mutta Seuraavana
päivänä kaikki israelilaisten seurakunta napisi Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen: ’Te olette
surmanneet Herran kansaa.’” Ja he olivat vähällä käydä käsiksi noihin uskollisiin, uhrautuviin
johtajiinsa. {PJP 384.1}
Mutta silloin näkyi Herran kirkkaus pyhäkön yllä olevassa pilvessä, ja sen keskeltä hän
sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Poistukaa tämän joukon luota, niin minä tuokiossa heidät
tuhoan.” {PJP 384.2}
Synnin syyllisyys ei vaivannut Moosesta, eikä hän siksi pelännyt ja paennut kiireesti eikä
jättänyt seurakuntaa tuhon omaksi. Mooses jäi paikalleen ja osoitti tämän pelottavan koetuksen
hetkenä huolehtivansa tosi paimenen tavoin hoidossaan olevasta laumasta. Hän rukoili, ettei
Jumala vihassaan tyystin tuhoaisi hänen valitsemaansa kansaa. Tällä esirukouksellaan hän esti
rankaisevaa käsivartta kokonaan lopettamasta tottelematonta ja kapinallista Israelia. {PJP
384.3}
273