Patriarkat ja Profeetat-
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Patriarkat</strong> <strong>ja</strong> <strong>Profeetat</strong><br />
Luku 43—Mooseksen Kuolema<br />
Kaikissa kansaansa koskevissa toimenpiteissään Jumala yhdisti rakkautensa <strong>ja</strong> armonsa<br />
ilmaisuihin selviä todisteita ehdottomasta <strong>ja</strong> puolueettomasta oikeamielisyydestään. Siitä on<br />
hep- realaiskansan historia hyvänä esimerkkinä. Jumala oli suonut suuria siunauksia Israelille.<br />
Miten liikuttavasti kuvaillaan hänen hellää rakkauttaan sitä kohtaan: ”Niinkuin kotka kiihoittaa<br />
pesuettaan lentoon <strong>ja</strong> liitelee poikastensa suo<strong>ja</strong>na, niin hän levitti siipensä, otti hänet <strong>ja</strong> kantoi<br />
häntä sulillansa. Herra yksin johdatti häntä.” Ja kuitenkin heitä rangaistiin rikkomuksista sekä<br />
nopeasti että ankarasti! {PJP 453.1}<br />
Jumala on ilmaissut äärettömän rakkautensa lahjoittamalla ainokaisen Poikansa kadotetun<br />
ihmissuvun lunastukseksi. Kristus tuli maan päälle ilmaistakseen ihmisille Isänsä luonteen, <strong>ja</strong><br />
hänen elämänsä oli täynnä jumalallisen hellyyden <strong>ja</strong> säälin teko<strong>ja</strong>. Ja kuitenkin Kristus itse<br />
julistaa: ”Kunnes taivas <strong>ja</strong> maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kir<strong>ja</strong>in, ei ainoakaan piirto”<br />
(Matt. 5: 18). Sama ääni, joka niin kärsivällisenä <strong>ja</strong> rakastavana kutsuu syntistä tulemaan hänen<br />
tykönsä saamaan anteeksiannon <strong>ja</strong> rauhan, on tuomiolla lausuva hänen armonsa hyljänneille:<br />
”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut” (Matt. 25: 41). Kaikkialla Raamatussa kuvataan<br />
Jumalaa paitsi helläksi isäksi myös vanhurskaaksi tuomariksi. Vaikka hän niin mielellään<br />
osoittaakin armoaan <strong>ja</strong> ”antaa anteeksi pahat teot, rikokset <strong>ja</strong> synnit”, hän ”ei kuitenkaan jätä<br />
rankaisematta” (2 Moos. 34: 7). {PJP 453.2}<br />
Kansojen suuri Hallitsi<strong>ja</strong> oli sanonut, ettei Mooses saanut johtaa Israelin seurakuntaa<br />
ihanaan maahan, eikä Jumalan palveli<strong>ja</strong>n harras anomuskaan saanut hänen tuomiotaan<br />
peruutetuksi. Hän tiesi, että hänen oli kuoltava. Kuitenkaan hän ei hetkeksikään lakannut<br />
huolehtimasta Israelista. Hän oli uskollisesti koettanut valmistaa seurakuntaa siirtymään<br />
luvattuun perintöosaansa. Jumalan käskystä Mooses <strong>ja</strong> Joosua palasivat ilmestysma<strong>ja</strong>lle<br />
pilvenpatsaan tullessa <strong>ja</strong> jäädessä oven yläpuolelle. Täällä kansa juhlallisesti uskottiin Joosuan<br />
johtoon. Mooseksen toiminta Israelin johta<strong>ja</strong>na oli päättynyt. Mutta itsensä unohtaen hän yhä<br />
a<strong>ja</strong>tteli kansaansa. Kokoontuneen joukon edessä Mooses lausui Jumalan nimessä seuraa<strong>ja</strong>lleen<br />
nämä pyhästi rohkaisevat sanat: ”Ole lu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> rohkea, sillä sinä viet israelilaiset siihen maahan,<br />
jonka minä valalla vannoen olen heille luvannut, <strong>ja</strong> minä olen sinun kanssasi.” Sitten hän<br />
kääntyi kansan Vanhinten <strong>ja</strong> virkailijoiden puoleen <strong>ja</strong> kehotti heitä vakavasti noudattamaan<br />
tarkoin niitä opetuksia, joita hän oli Jumalalta saatuina välittänyt heille. {PJP 454.1}<br />
Katsellessaan tuota vanhaa miestä, joka niin pian otettaisiin pois, kansa arvosti uudella <strong>ja</strong><br />
syvemmällä tavalla hänen isällistä hellyyttään, viisaita neuvo<strong>ja</strong>an <strong>ja</strong> väsymätöntä uurastustaan.<br />
Miten usein Mooses olikaan rukoillut Jumalaa päästämään heidät niistä rangaistuksista, jotka<br />
heidän syntiensä tähden ansaitusti uhkasivat tuhota heidät! Tunnonvaivat lisäsivät vielä heidän<br />
suruaan. Kirvelevin mielin he muistelivat, miten he olivat omilla luonnottomuuksillaan<br />
yllyttäneet Moosesta siihen syntiin, jonka vuoksi hänen täytyi kuolla. {PJP 454.2}<br />
325
Change language