Patriarkat ja Profeetat-

Patriarkat ja Profeetat
Luku 52—Vuotuiset Juhlat
Kolmesti vuodessa koko Israel kokoontui pyhäkön luo palvelemaan Jumalaa (2 Moos. 23:
14—16). Siilo oli jonkin aikaa näiden juhlien kokouspaikkana, mutta myöhemmin tuli
Jerusalemista kansakunnan jumalanpalveluksen keskus, ja sinne heimot kerääntyivät näihin
juhlakokouksiinsa. {PJP 521.1}
Kansaa ympäröivät rajut, sotaisat heimot, jotka pyrkivät innokkaasti hyökkäämään heidän
maahansa. Silti käskettiin kaikkien hyväkuntoisten miesten ja niiden, jotka pystyivät
suorittamaan matkan, lähteä kotoaan kolmesti joka vuosi kokouspaikalle, joka sijaitsi maan
keskiosassa. Mikä tällöin esti heidän vihollisiaan käymästä noiden suojaamattomien kotien
kimppuun ja hävittämästä niitä tulella ja miekalla? Mikä esti jotakin vierasta viholliskansaa
tunkeutumasta maahan ja viemästä Israelia mukanaan sotavankeuteen? Jumala oli luvannut
suojella kansaansa. ”Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa
heidät” (Ps. 34: 8). Sinä aikana kun israelilaiset olivat palvelemassa Jumalaa, estäisi
jumalallinen voima vihollista hyökkäämästä. Jumalan lupaus kuului: ”Minä karkoitan kansat
sinun tieltäsi ja laajennan sinun alueesi; eikä kukaan ole himoitseva sinun maatasi, kun sinä
kolme kertaa vuodessa vaellat tullaksesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen” (2 Moos. 34:
24). {PJP 521.2}
Ensimmäinen näistä juhla-ajoista, pääsiäinen eli happamattoman leivän juhla, oli juutalaisen
vuoden ensimmäisessä eli aabib-kuussa, joka vastaa maaliskuun loppua ja huhtikuun alkua.
Kylmä talvi oli tällöin takana päin, myöhäisempi sadekausi oli ohitse, ja koko luonto uhosi
kevään tuoreutta ja kauneutta. Kukkuloilla ja laaksoissa viheriöi ruoho, ja luonnon kukat
pukivat kaikkialla kedot väriloistoonsa. Täydenkuun lähetessä olivat illat kuutamossa
viehättäviä. Se oli sitä vuodenaikaa, jota innoitettu laulaja kuvailee niin kauniisti: {PJP 521.3}
”Talvi on väistynyt,
sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
Kukkaset ovat puhjenneet maahan,
laulun aika on tullut,
ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
Viikunapuu tekee keväthedelmää,
viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat.”
Korkea Veisu 2: 11—13. {PJP 522.1}
Kaikkialla maassa oli pyhiinvaeltajien ryhmiä matkalla Jerusalemiin. Lammaspaimenet
laumojensa luota, karjapaimenet vuorilta, kalastajat Galilean mereltä, peltomiehet vainioiltaan
ja profeettain pojat pyhistä kouluistaan — kaikki suuntasivat kulkunsa sitä paikkaa kohden,
jossa Jumala ilmaisi läsnäolonsa. He vaelsivat lyhyin päivämatkoin, sillä monet kulkivat
jalkaisin. Karavaanit saivat matkalla jatkuvasti lisäväkeä ja kasvoivat usein varsin suuriksi
ennen kuin pääsivät pyhään kaupunkiin. {PJP 522.2}
375