Patriarkat ja Profeetat-
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Patriarkat</strong> <strong>ja</strong> <strong>Profeetat</strong><br />
Luku 8—Vedenpaisumuksen Jälkeen<br />
”Viisitoista kyynärää vesi nousi vuorten yli, niin että ne peittyivät.” Arkin sisällä olevasta<br />
perheestä tuntui usein, että vesi lopulta peittäisi heidätkin, kun heidän aluksensa heittelehti viisi<br />
pitkää kuukautta näköjään aivan tuulen <strong>ja</strong> aaltojen armoilla. Se oh ankara koettelemus, mutta<br />
Nooa ei horjunut uskossaan, sillä hän tiesi varmasti että Jumalan käsi piteli ruoria. {PJP 85.1}<br />
Kun vedet alkoivat vähetä, johdatti Herra arkin sellaisten vuorten suo<strong>ja</strong>an, jotka hän oli<br />
voimallaan säilyttänyt ehjinä. Nämä vuoret olivat lähellä toisiaan, <strong>ja</strong> arkki a<strong>ja</strong>utui niiden<br />
väliseen tyyneen satamaan. Nyt sen ei enää tarvinnut ajelehtia rannattomalla valtamerellä, <strong>ja</strong><br />
tämä rohkaisi suuresti noita myrskyn koettelemia matkamiehiä. {PJP 85.2}<br />
Nooa <strong>ja</strong> hänen perheensä odottivat tuskaisesti vesien vähentymistä, sillä he ikävöivät jo<br />
kovasti maihin pääsyään. Neljäkymmentä päivää sen jälkeen kun vuorten huiput tulivat<br />
näkyviin, he laskivat kaarneen lentoon <strong>ja</strong> toivoivat tämän tarkkaaistisena saavan selville, oliko<br />
maa jo kuivunut. Kun kaarne ei löytänyt kuivaa maata, se lenteli edestakaisin, arkista poispäin<br />
<strong>ja</strong> jälleen sitä kohti. Viikkoa myöhemmin laskettiin lentoon kyyhkynen, mutta sekään ”ei<br />
löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa <strong>ja</strong>lkaansa” vaan palasi arkkiin. Nooa odotti vielä seitsemän<br />
päivää <strong>ja</strong> lähetti taas kyyhkysen matkaan. Kun se sitten illalla palasi tuore öljypuun lehti<br />
suussaan, syntyi suuri ilo. Myöhemmin ”Nooa poisti katon arkista <strong>ja</strong> katseli; <strong>ja</strong> katso, maan<br />
pinta oli kuivunut”. Kuitenkin hän pysyi arkissa <strong>ja</strong> odotti kärsivällisesti. Hän oli tullut arkkiin<br />
Jumalan käskystä, <strong>ja</strong> niin hän halusi poistuakin siitä nimenomaisten ohjeiden mukaisesti. {PJP<br />
85.3}<br />
Lopulta laskeutui taivaasta enkeli, joka avasi jyhkeän oven. Enkeli kehotti patriarkkaa<br />
astumaan perheineen maihin <strong>ja</strong> viemään ulos kanssaan kaikki mukana olleet eläimet.<br />
Iloitessaan vapaaksi pääsystään Nooa ei kuitenkaan unohtanut häntä, joka armossaan oli<br />
varjellut heitä. Heti arkista poistuttuaan hän rakensi alttarin <strong>ja</strong> uhrasi sillä kaikkia puhtaita<br />
kar<strong>ja</strong>eläimiä <strong>ja</strong> lintu<strong>ja</strong>. Näin hän kiitti Jumalaa vapautuksesta <strong>ja</strong> ilmaisi uskovansa Kristukseen,<br />
suurimpaan uhriin. Tämä Nooan uhri miellytti Jumalaa, <strong>ja</strong> niin hän siunasi patriarkan <strong>ja</strong> hänen<br />
perheensä sekä heidän lisäkseen koko luomakunnan. ”Herra tunsi suloisen tuoksun <strong>ja</strong> sanoi<br />
sydämessänsä: ’En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden. — — Niin kauan kuin maa<br />
pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä<br />
eikä yö.” Tässä oli opetus kaikille tuleville sukupolville. Nooa oli astunut aution maan<br />
kamaralle, mutta ennen kuin hän alkoi rakentaa asumusta itselleen hän pystytti alttarin<br />
Jumalalle. Hänellä oli vain vähän kar<strong>ja</strong>a <strong>ja</strong> sen säilyttäminen elossa oli ollut vaivalloista, mutta<br />
silti hän antoi siitä mielellään osan Herralle tunnustukseksi siitä että kaikki oli Jumalan.<br />
Samoin meidänkin tulisi ensiksi luovuttaa hänelle vapaaehtoiset uhrilah<strong>ja</strong>mme. Kiitollisella<br />
palveluksellamme <strong>ja</strong> uhraamalla lahjo<strong>ja</strong> hänen asiansa hyväksi meidän tulisi ilmaista<br />
antavamme arvoa hänen armolleen <strong>ja</strong> rakkaudelleen, josta saamme osaksemme. {PJP 86.1}<br />
59
Change language