Patriarkat ja Profeetat-
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Patriarkat</strong> <strong>ja</strong> <strong>Profeetat</strong><br />
Kului vuosia, <strong>ja</strong> lopulta Iisak vanhentuneena, näkönsä menettäneenä <strong>ja</strong> arvellen pian<br />
kuolevansa päätti olla enää pitkittämättä siunauksen antamista vanhemmalle po<strong>ja</strong>lleen. Mutta<br />
kun hän tiesi Rebekan <strong>ja</strong> Jaakobin vastustavan sitä, hän päätti suorittaa tuon juhlallisen<br />
toimituksen heiltä salassa. Juhlistaakseen tilaisuutta, niin kuin tapana oli, patriarkka pyysi<br />
Eesauta: ”Mene kedolle <strong>ja</strong> pyydystä minulle riistaa. Ja laita minulle herkkuruoka, että minä<br />
siunaisin sinut, ennenkuin kuolen.” {PJP 161.1}<br />
Rebekka aavisti hänen aikeensa. Hän piti sitä varmasti sen vastaisena, minkä Jumala oli<br />
ilmoittanut tahdokseen. Iisak oli vaarassa joutua Jumalan epäsuosioon <strong>ja</strong> syrjäyttää nuoremman<br />
poikansa siitä asemasta, johon Jumala oli kutsunut hänet. Tähän asti hän oli turhaan yrittänyt<br />
puhua järkeä Iisakille, mutta nyt hän päätti turvautua juoneen. {PJP 161.2}<br />
Tuskin oli Eesau lähtenyt täyttämään isänsä pyyntöä kun Rebekka jo ryhtyi toteuttamaan<br />
omaa hankettaan. Hän kertoi tapahtuneesta Jaakobille <strong>ja</strong> selitti, että heidän oli pakko ryhtyä<br />
heti toimintaan, ettei siunaus tulisi nyt lopullisesti <strong>ja</strong> peruuttamattomasti annetuksi Eesaulle. Ja<br />
hän vakuutti po<strong>ja</strong>lleen, että jos tämä vain seuraisi hänen ohjeitaan, siunaus voisi langeta<br />
hänelle Jumalan lupauksen mukaisesti. Jaakob ei kuitenkaan yhtynyt halukkaasti hänen<br />
tuumaansa. A<strong>ja</strong>tus isän pettämisestä vaivasi häntä kovin. Hänestä tuntui, että tuollainen synti<br />
tuotti pikemmin kirousta kuin siunausta. Mutta pian hän lakkasi empimästä <strong>ja</strong> alkoi toimia<br />
äidin neuvojen mukaan. Hän ei aikonut suoranaisesti valehdella, mutta päästyään isän puheille<br />
hän näytti menneen liian pitkälle voidakseen enää perääntyä, <strong>ja</strong> niin hän sai petoksella kipeästi<br />
kaipaamansa siunauksen. {PJP 161.3}<br />
Jaakob <strong>ja</strong> Rebekka onnistuivat aikeessaan mutta saivat petoksensa takia kokea pelkkää<br />
surua <strong>ja</strong> murhetta. Jumala oli ilmoittanut että Jaakob saisi esikoisuuden, <strong>ja</strong> hän olisi aikanaan<br />
täyttänyt sanansa, jos he vain uskossa olisivat odottaneet hänen toimivan heidän hyväkseen.<br />
Mutta monien muiden Jumalan lapsiksi tunnustautuvien tavoin he eivät tahtoneet jättää asiaa<br />
hänen huolekseen. Rebekka katui katkerasti po<strong>ja</strong>lleen antamaansa väärää neuvoa; se erotti<br />
hänet Jaakobista, eikä hän enää koskaan sen jälkeen saanut nähdä poikaansa. Jaakob<br />
puolestaan oli itsesyytösten vallassa siitä lähtien kun hän oli saanut esikoisuuden. Hän oli<br />
tehnyt syntiä sekä isäänsä <strong>ja</strong> veljeään vastaan että omaa sieluaan <strong>ja</strong> Jumalaa vastaan. Yhden<br />
hetken teossa riitti katumista koko eliniäksi. Tämä näky palautui hänen mieleensä elävästi vielä<br />
vuosikausia myöhemmin, kun hänen omien poikiensa pahat teot ahdistivat hänen<br />
sieluaan. {PJP 161.4}<br />
Tuskin oli Jaakob poistunut isänsä teltasta kun jo Eesau astui sisään. Vaikka hän olikin<br />
myynyt esikoisuutensa <strong>ja</strong> vahvistanut kaupan juhlallisesti valalla, hän päätti nyt saada sen<br />
siunaukset itselleen veljensä vaatimuksista välittämättä. Hengelliseen esikoisoikeuteen liittyi<br />
myös maallinen, joka takasi hänelle päämiehen aseman <strong>ja</strong> kaksinkertaisen osuuden isän<br />
varoista. Näitä siunauksia hän kyllä osasi arvostaa. ”Nouse, isäni”, hän sanoi, ”<strong>ja</strong> syö poikasi<br />
riistaa, siunataksesi minut.” {PJP 162.1}<br />
113
Change language