Patriarkat ja Profeetat-
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Patriarkat</strong> <strong>ja</strong> <strong>Profeetat</strong><br />
Käärme poimi hedelmän kielletystä puusta <strong>ja</strong> antoi sen puolittain vastahakoisen Eevan<br />
käsiin. Sitten hän muistutti Eevaa tämän omista sanoista, joiden mukaan Jumala oli kieltänyt<br />
heitä koskemasta siihen, etteivät kuolisi. Hedelmän syömisestä ei koituisi sen enempää harmia<br />
kuin sen koskemisestakaan, hän selitti. Ja kun Eeva ei havainnut mitään haittaa siitä mitä oh<br />
tehnyt, hän tuli rohkeammaksi. Hän ”näki, että siitä puusta oli hyvä syödä <strong>ja</strong> että se oli ihana<br />
katsella <strong>ja</strong> suloinen puu antamaan ymmärrystä; <strong>ja</strong> hän otti sen hedelmästä <strong>ja</strong> söi”. Se oli<br />
maukas, <strong>ja</strong> syödessään Eeva oli tuntevinaan, miten se virkisti <strong>ja</strong> aivan kuin kohotti hänet<br />
jollekin ylemmälle tasolle. Pelkäämättä hänkin poimi hedelmän <strong>ja</strong> söi. Ja nyt, kun hän itse oli<br />
rikkonut, saatana saattoi hänen välityksellään toimia hänen miehensä vahingoksi. Oudon,<br />
luonnottoman kiihtymyksen vallassa <strong>ja</strong> kädet täynnä kiellettyjä hedelmiä hän hakeutui<br />
miehensä luo <strong>ja</strong> kertoi kaiken mitä oli tapahtunut. {PJP 35.2}<br />
Aadamin kasvot tulivat surullisiksi. Hän näytti hämmästyneeltä <strong>ja</strong> huolestuneelta. Hän<br />
vastasi Eevalle, että kyseessä oli varmasti vihollinen, josta heitä oli varoitettu, <strong>ja</strong> että<br />
Jumalan sanan mukaan Eevan täytyi kuolla. Eeva puolestaan yllytti Aadamia syömään <strong>ja</strong> toisti<br />
käärmeen väitteen, etteivät he suinkaan kuolisi. Hän päätteli, että asian täytyi olla näin, koska<br />
hän ei tuntenut kokeneensa mitään Jumalan mielipahaa, vaan päinvastoin jotakin ihanan<br />
piristävää, mikä säväytti koko olemuksen uuteen vireyteen <strong>ja</strong> valoi siihen sellaista uutta<br />
elämää, hän kuvitteli, mikä innoitti taivaallisia lähettejäkin. {PJP 35.3}<br />
Aadam käsitti, että hänen kumppaninsa oli rikkonut Jumalan käskyn <strong>ja</strong> sen ainoan<br />
rajoituksen, jolla Jumala koetteli heidän uskollisuuttaan <strong>ja</strong> rakkauttaan. Hän kävi mielessään<br />
kauheaa taistelua <strong>ja</strong> suri sitä, että oli päästänyt Eevan erkanemaan luotaan. Mutta nyt oli teko<br />
tehty, <strong>ja</strong> hänen täytyi erota toveristaan, jonka seurasta hän oli iloinnut. Miten hän selviytyisi<br />
siitä? Aadam oli saanut nauttia Jumalan <strong>ja</strong> pyhien enkelien seurasta. Hän oli katsellut Luo<strong>ja</strong>n<br />
kirkkautta <strong>ja</strong> ymmärsi, miten ylevä osa avautuisi ihmissuvulle, jos se pysyisi uskollisena<br />
Jumalalle. Kuitenkin hän kadotti näkyvistään kaikki nämä siunaukset pelätessään menettävänsä<br />
sen lah<strong>ja</strong>n, joka hänen mielestään oli kaikkia muita arvokkaampi. Kaiken Luo<strong>ja</strong>lle osoitetun<br />
rakkauden, kiitollisuuden <strong>ja</strong> uskollisuuden ylitti rakkaus Eevaan. Hän oli osa hänestä itsestään,<br />
eikä hän <strong>ja</strong>ksanut kestää eron a<strong>ja</strong>tusta. Hän ei tajunnut, että sama Ääretön Voima, joka oli<br />
luonut hänet maan tomusta eläväksi, kauniiksi olennoksi <strong>ja</strong> joka rakkaudessaan oli antanut<br />
hänelle elämäntoverin, kykenisi täyttämään tämän paikan. Aadam päätti <strong>ja</strong>kaa Eevan kohtalon.<br />
Jos tämän täytyi kuolla, hän kuolisi hänen kanssaan. Ja loppujen lopuksi, hän mietti, eivätkö<br />
viisaan käärmeen sanat ehkä sittenkin pitäneet paikkaansa? Olihan Eeva tuossa hänen edessään<br />
yhtä kauniina <strong>ja</strong> näköjään yhtä viattomana kuin ennen tätä rikkomustaankin. Hän ilmaisi<br />
suurempaa rakkautta miestään kohtaan kuin ennen. Eikä hänessä näkynyt mitään merkkiä<br />
kuolemasta. Ja niin Aadam päätti uhmata seurauksia, tarttui hedelmään <strong>ja</strong> söi nopeasti. {PJP<br />
36.1}<br />
Rikkomuksensa jälkeen Aadam aluksi tunsi olonsa kohoavan ylemmälle tasolle. Mutta pian<br />
hän kauhistui a<strong>ja</strong>tellessaan syntiään. Ilma, joka siihen asti oli ollut lauhkeaa <strong>ja</strong> tasaisen<br />
lämmintä, tuntui viluttavan syyllistä ihmisparia. Heidän tuntemansa rakkaus <strong>ja</strong> rauha olivat<br />
24
Change language