Patriarkat ja Profeetat-
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Patriarkat</strong> <strong>ja</strong> <strong>Profeetat</strong><br />
Maan <strong>ja</strong>ko suoritettiin Joosuan, ylimmäisen papin Eleasarin <strong>ja</strong> heimojen päämiesten<br />
johdolla, <strong>ja</strong> kunkin heimon alue ratkaistiin arvalla. Mooses itse oli määrännyt sen<br />
kokonaisalueen, josta heimot saisivat arpaosansa valloitettuaan Kanaanin, sekä päämiehen<br />
kustakin heimosta olemaan läsnä <strong>ja</strong>kotilaisuudessa. Leevin heimo ei pyhäkön palvelukseen<br />
vihittynä osallistunut tähän maan<strong>ja</strong>koon, mutta se sai perintöosakseen maan eri osista<br />
neljäkymmentäkahdeksan kaupunkia. {PJP 492.4}<br />
Ennen kuin maata käytiin <strong>ja</strong>kamaan, tuli Kaaleb heimonsa päämiesten kanssa esittämään<br />
oman erikoispyyntöntä. Joosuan ohella Kaaleb oli nyt Israelin vanhin mies. Kaaleb <strong>ja</strong> Joosua<br />
olivat vakoojista ainoat, jotka esittivät Luvatusta maasta hyvän raportin <strong>ja</strong> rohkaisivat kansaa<br />
lähtemään Herran nimessä valtaamaan sitä. Kaaleb muistutti Joosuaa siitä, mitä hänelle oli<br />
silloin luvattu uskollisuutensa palkaksi: ”Totisesti, se maa, johon sinä olet <strong>ja</strong>lkasi astunut, on<br />
tuleva sinulle <strong>ja</strong> sinun lapsillesi perintöosaksi ikiaikoihin asti, koska sinä olet uskollisesti<br />
seurannut Herraa.” Siksi hän pyysi, että Hebron annettaisiin hänelle perintöosaksi. Siellä olivat<br />
Aabraham, Iisak <strong>ja</strong> Jaakob asuneet monet vuodet, <strong>ja</strong> sinne heidät oli haudattu, Makpelan<br />
luolaan. Hebron oli myös pelättyjen anakilaisten tukikohta, jotka suurella koollaan olivat niin<br />
kovin pelästyttäneet vakoo<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> saaneet näiden kautta koko Israelin masentumaan. Tämän<br />
alueen Kaaleb Jumalan voimaan luottaen valitsi perintöosak- seen. {PJP 492.5}<br />
”Katso, Herra on antanut minun elää”, hän sanoi, ”vielä neljäkymmentä viisi vuotta sen<br />
jälkeen, kuin Herra puhui tämän sanan Moosekselle. Ja katso, minä olen nyt<br />
kahdeksankymmenen viiden vuoden vanha <strong>ja</strong> olen vielä tänä päivänä yhtä voimakas, kuin olin<br />
sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti; niinkuin voimani oli silloin, niin se on vielä nytkin:<br />
minä kykenen sotimaan, lähtemään <strong>ja</strong> tulemaan. Anna minulle siis tämä vuoristo, josta Herra<br />
puhui sinä päivänä. Sinähän kuulit sinä päivänä, että siellä asuu anakilaisia <strong>ja</strong> että siellä on<br />
suuria, varustettu<strong>ja</strong> kaupunke<strong>ja</strong>. Kenties Herra on minun kanssani, niin että minä saan heidät<br />
karkoitetuksi, niinkuin Herra on puhunut.” Juudan päämiehet kannattivat tätä anomusta. Koska<br />
Kaaleb oli nimetty tästä heimosta osallistumaan maan<strong>ja</strong>koon, hän oli ottanut nämä miehet<br />
mukaansa esittämään hänen kanssaan tämän pyynnön, jottei kenenkään tarvitsisi epäillä hänen<br />
käyttäneen arvoasemaansa omaksi edukseen. {PJP 493.1}<br />
Hänen maanpyyntöönsä suostuttiin heti. Kenellekään ei tätä jättien tukikohdan valtausta<br />
olisi voitu turvallisemmin uskoa. ”Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen po<strong>ja</strong>n, <strong>ja</strong> antoi hänelle<br />
perinnöksi Hebronin, — — sentähden, että hän oli uskollisesti seurannut Herraa, Israelin<br />
Jumalaa.” Kaalebilla oli nyt sama usko kuin silloinkin, kun hän todisti vastoin toisten<br />
vakoojien synkkää raporttia. Jumala oli luvannut antaa Kanaanin maan kansansa omaksi, <strong>ja</strong><br />
tämän lupauksen Kaaleb oli uskonut <strong>ja</strong> seurannut siinä Herraa uskollisesti. Hän oli kestänyt<br />
kansansa kanssa pitkän erämaavaelluksen rasitukset <strong>ja</strong> saanut sen ohessa osansa syyllisten<br />
pettymyksistä <strong>ja</strong> vaivoista. Kuitenkaan hän ei tätä valitellut, vaan kiitti Jumalaa siitä, että tämä<br />
oli armossaan pitänyt hänet hengissä erämaassa, minne hänen veljensä olivat kuolleet. Herra<br />
oli varjellut häntä erämaavaelluksen vaikeuksien, vaarojen <strong>ja</strong> vitsausten keskellä samoin kuin<br />
Kanaanin sotavuosien taisteluissa. Eikä hän ollut voimiltaan heikentynyt, vaikka oli hyvän<br />
354
Change language