Patriarkat ja Profeetat-
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
Älykkäimmätkään ihmiset eivät pysty ymmärtämään Jehovan salaisuuksia, sellaisina kuin ne on ilmoitettu luonnossa ja muinaisessa maailmassa. Jumalallinen inspiraatio esittää monia kysymyksiä, joihin syvällisin oppinutkaan ei pysty vastaamaan. Näitä kysymyksiä ei esitetty siksi, että voisimme vastata niihin, vaan siksi, että ne kiinnittäisivät huomiomme Jumalan syviin salaisuuksiin ja opettaisivat meille, että viisautemme on rajallista; että jokapäiväisen elämämme ympäristössä on monia asioita, joita äärelliset olennot eivät voi käsittää. Skeptikot kieltäytyvät uskomasta Jumalaan, koska he eivät voi käsittää sitä ääretöntä voimaa, jolla hän ilmoittaa itsensä. Jumala on kuitenkin tunnustettava yhtä lailla sen perusteella, mitä hän ei paljasta itsestään, kuin sen perusteella, mikä on avoin rajalliselle ymmärryksellemme. Sekä jumalallisessa ilmoituksessa että luonnossa Jumala on antanut salaisuuksia, jotka käskevät uskoamme. Näin on oltava. Voimme olla jatkuvasti etsimässä, tutkimassa, oppimassa, ja silti on ääretön määrä sen takana.....
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Patriarkat</strong> <strong>ja</strong> <strong>Profeetat</strong><br />
He näkivät jo Kanaanin kukkulat. Muutaman päivän marssin jälkeen he olisivat jo Luvatun<br />
maan rajoilla. He olivat vain vähän matkan päässä Edomista, joka kuului Eesaun jälkeläisille <strong>ja</strong><br />
jonka halki heidän oli määrä edetä Kanaaniin. Mooses oli saanut Herralta ohjeen: ”Kääntykää<br />
nyt pohjoista kohti. Ja käske kansaa sanoen: Te tulette kulkemaan Seirissä asuvien veljienne,<br />
Eesaun jälkeläisten, alueen kautta. He pelkäävät teitä. — — Rahalla te ostakaa heiltä ruokaa<br />
syödäksenne; vesikin hankkikaa heiltä rahalla juodaksenne” (5 Moos. 2: 3—6). Näiden<br />
ohjeiden olisi pitänyt riittää selvittämään heille, miksei heidän entistä vesihuoltoaan enää<br />
<strong>ja</strong>tkettu; he olivat nyt siirtymässä hyvin kastellun, hedelmällisen maan halki suoraan Kanaanin<br />
maahan. Herra oli luvannut, että he pääsisivät esteettä kulkemaan Edomin läpi <strong>ja</strong> saisivat ostaa<br />
koko joukolleen riittävästi ruokaa <strong>ja</strong> vettä. Heidän olisi pitänyt sen vuoksi iloita ihmeellisen<br />
vedensaantinsa päättymisestä, koska se merkitsi heidän erämaanvaelluksensa loppua. Mutta<br />
epäusko sokaisi heidät, niin etteivät he käsittäneet tätä. Ja niin he saivat aiheen epäilykseen- sä<br />
<strong>ja</strong> napinaansa juuri siitä, minkä olisi pitänyt todistaa heille Jumalan lupauksen täyttymyksestä.<br />
Kansa näytti menettäneen kaiken toivonsa siitä, että Jumala antaisi Kanaanin heidän haltuunsa,<br />
<strong>ja</strong> nyt he haikailivat vain erämaan siunauksia. {PJP 396.1}<br />
Ennen kuin Jumala antaisi heidän päästä Kanaaniin, heidän täytyi osoittaa uskovansa hänen<br />
lupauksensa. Vedentulo lakkasi ennen heidän saapumistaan Edomiin. Tässä heillä oli tilaisuus<br />
hetken aikaa vaeltaa uskossa eikä näkemisessä. Mutta jo ensimmäisessä koetuksessa ilmeni<br />
samaa levotonta, kiittämätöntä mieltä, jota heidän isänsä olivat osoittaneet. Tuskin he olivat<br />
kuulleet, miten joku leirissä huutaen pyysi vettä, kun he jo unohtivat käden, joka niin monta<br />
vuotta oli täyttänyt heidän tarpeensa. Ja sen si<strong>ja</strong>an että he olisivat hakeneet apua Jumalalta, he<br />
napisivat häntä vastaan <strong>ja</strong> huusivat epätoivoissaan: ”Jospa mekin olisimme hukkuneet silloin,<br />
kun veljemme hukkuivat Herran edessä!” (4 Moos. 20: 1—13); he olisivat toisin sanoen<br />
halunneet olla niiden joukossa, jotka tuhottiin Koorahin kapinan yhteydessä. {PJP 396.2}<br />
He purkivat nyt kaiken Moosekselle <strong>ja</strong> Aaronille: ”Minkätäh- den toitte Herran seurakunnan<br />
tähän erämaahan, kuollaksemme karjoinemme tänne? Ja minkätähden johdatitte meidät pois<br />
Egyptistä tuodaksenne meidät tähän pahaan paikkaan, jossa ei kasva vil<strong>ja</strong>a eikä viikunoita, ei<br />
viiniköynnöksiä eikä granaattiomenia, <strong>ja</strong> jossa ei ole vettä juoda?” {PJP 397.1}<br />
Mooses <strong>ja</strong> Aaron menivät pyhäkön ovelle <strong>ja</strong> lankesivat kasvoilleen. Jälleen ”näkyi Herran<br />
kirkkaus”, <strong>ja</strong> Mooses sai ohjeen: ”Ota sauva <strong>ja</strong> kokoa seurakunta, sinä <strong>ja</strong> veljesi Aaron, <strong>ja</strong><br />
puhukaa heidän silmiensä edessä kalliolle, niin se antaa vettä, <strong>ja</strong> sinä saat vettä tulemaan heille<br />
kalliosta.” {PJP 397.2}<br />
Veljekset astelivat kansan edellä kallion luo, Mooses Jumalan sauva kädessään. He olivat<br />
nyt jo iäkkäitä. Kauan he olivat sietäneet Israelin kapinoimista <strong>ja</strong> uppiniskaisuutta, mutta nyt<br />
loppui vihdoin Mooseksenkin kärsivällisyys. ”Kuulkaa nyt, te niskurit!” hän huusi. ”Onko<br />
meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?” Ja sen si<strong>ja</strong>an että olisi puhunut kalliolle, kuten<br />
Jumala oli käskenyt häntä, hän ”iski kalliota kahdesti sauvallansa”. {PJP 397.3}<br />
283
Change language