ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS

12
tyyppiä. Esiintymistilanteet ja julkinen puhuminen ovat häiriön tyypillisimmät
esiintymistilanteet sen kapea­alaisessa muodossa.
Kun tarkastellaan pelkästään nuorten raportoimia pelkoja sosiaalisissa tilanteissa
ilman toiminnallisen haitan kriteeriä, saadaan hyvin korkeita esiintymislukuja: jopa 30–
50 prosenttia 12–17­vuotiaista raportoi jonkin merkittävän sosiaalisen pelon. (Essau ym.
1999; Wittchen ym. 1999).
Kansainväliset epidemiologiset tutkimukset osoittavat tyttöjen olevan poikia
alttiimpia STP:lle niin lapsuus­ kuin nuoruusiälläkin – poikien ja tyttöjen suhdeluvun
ollessa useissa tutkimuksissa 1:1.5–1:2. Kokemukset Suomesta viittaisivat tyttöjen ja
poikien suhdeluvun olevan mahdollisesti tasaisempi. Väestötutkimuksissa on havaittu,
että suurella osalla STP:stä kärsivillä nuorilla on samanaikaisesti joku toinen
mielenterveyden häiriö: noin 50 prosentilla todetaan samanaikainen muu
ahdistuneisuushäiriö (esim. paniikkihäiriö, pakko­oireinen häiriö, määräkohteinen
pelko, yleistynyt ahdistuneisuus­häiriö) ja 30 prosentilla todetaan samanaikainen
depressiivinen häiriö (esim. vakava tai pitkäaikainen masennustila). Kliinisissä
potilasaineistoissa vielä tätäkin useammalla STP:stä kärsivällä nuorella on joku muu
samanaikainen häiriö. (ks. katsaus Ranta 2000).
Seurantatutkimusten mukaan nuoruusiän STP esiintyy valtaosassa tapauksissa ennen
myöhemmin kehittyvää vakavaa masennustilaa (Stein ym. 2001) ja alkoholiriippuvuutta
(Zimmerman ym. 2003), ja sitä voidaankin seurantatutkimusten perusteella pitää näiden
häiriöiden kehittymisen kannalta mahdollisena riskitekijänä.
Taustatekijät
Yleistyneen STP:n taustalla saattaa olla jo synnynnäisiä temperamenttitekijöitä.
Temperamentilla tarkoitetaan synnynnäistä, vakaata psykologista profiilia, joka on
todettavissa uusissa tilanteissa 18 kuukauden ikään mennessä. Varautuneen, välttelevän
ja pelokkaan temperamenttityypin, BI:n (= behavioral inhibition), on useissa
tutkimuksissa todettu liittyvän myöhempään ahdistuneisuusherkkyyteen. On myös
viitteitä, että BI saattaisi olla riskitekijä myös spesifisti nimenomaan STP:n
kehittymiselle nuoruusiällä (Schwartz ym. 1999).
Sosiaalista ahdistuneisuutta välittävät ja muovaavat neurobiologiset tekijät ovat
puutteellisesti ymmärrettyjä. Tutkimukset viittaavat toistaiseksi hyvin viitteellisesti
pieniin toiminnallisiin häiriöihin eri hermovälittäjäainejärjestelmissä (serotoniini,
dopamiini) (Agyropoulos ym. 2001).
Geneettisten tekijöiden osuutta STP:n taustalla tukevat tuoreet väestötutkimukset,
joiden mukaan STP:stä kärsivän vanhemman lapsella on noin viisi kertaa