ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
leikkaushoidosta – tai erillisiltä esiintymisjännittäjille suunnatuilta kursseilta. Tarjonta<br />
määrää kysyntää. Ovatko esiintymisjännityskurssit vankentamassa kuvaa siitä, että<br />
esiintymisjännitys on poikkeavaa tai että sen lieventäminen edellyttää terapiaa tai<br />
erityisryhmiä?<br />
Vaikka esiintymiskoulutuksen vaikuttavuutta koskevia tutkimuksia ei kovin runsaasti<br />
ole, on vahvaa näyttöä siitä, että esiintymistaitokoulutus vaikuttaa myönteisesti (esim.<br />
Keaten, Kelly & Finch 2000; Rubin, Rubin & Jordan 1997). Erityisesti koulutuksesta<br />
näyttävät hyötyvät juuri ne, joiden esiintymisjännitys on voimakasta (MacIntyre &<br />
MacDonald 1998). Koulutus, jossa yhdistetään taitoharjoittelua ja erilaisia tapoja<br />
lieventää jännitystä, näyttäisi olevan tehokkaampaa kuin koulutus, jossa sovelletaan<br />
vain jotakin tiettyä menettelytapaa (Allen, Hunter & Donahue 1989; Dweyer 2000).<br />
Tosin ristiriitaista evidenssiäkin tutkimuksesta on löydettävissä: taitoopetus voi myös<br />
lisätä esiintymisjännitystä, minkä on katsottu johtuvat siitä, että opetus voi nostaa<br />
oppijan esiintymiseen liittyvät tuntemukset liian tietoiselle tasolle tai kääntää huomion<br />
viestintätehtävästä oman toiminnan tarkasteluun. (Kluger & De Nisi 1996.)<br />
Onko käsitys viestintäosaamisesta liian kapea?<br />
Opetuksen tavoitteena on kehittää osaamista. Osaaminen on aina tietojen, taitojen,<br />
asenteiden ja arvostusten muodostama kokonaisuus. Oppijaa on hyvä ohjata<br />
tunnistamaan ja hyväksymään oma vireytymisensä tai jännityksensä. Mutta yhtä tärkeää<br />
on myös muistaa, että esiintymisvarmuus ei ole esiintymistaidon tae eivätkä<br />
esiintymisjännitys tai ujous sinänsä ole esiintymistaidottomuutta. Esiintymistaito ei ole<br />
vain varmuutta ja sujuvaa ilmaisutapaa, vaan se on myös sisällön hallintaa, taitoa<br />
valmistella puheenvuoro, kuuntelijoiden viestintäaloitteiden havaitsemista ja<br />
kuuntelijoiden huomioon ottamista niin puheesityksen suunnittelussa kuin<br />
toteutuksessakin (ks. koontia tavoista määritellä esiintymistaitoja Valkonen 2003, 44–<br />
45).<br />
Puheviestinnän opetuksessa on totuttu korostamaan sitä, että esiintymistilanteet ovat<br />
vuorovaikutustilanteita. Näkyykö tämä määrittely myös siinä, mitä esiintymistaitojen<br />
opetuksessa painotetaan? Vuorovaikutussuhteisiin liittyvä kompetenssi (relationaalinen<br />
kompetenssi) korostaa näkemystä, jonka mukaan osaamisen tarkasteluyksikkö ei<br />
oikeastaan ole yksilö, vaan vähintäänkin kahden ihmisen viestintäsuhde. (Spitzberg &<br />
Cupach 1989, 5–8; Spitzberg & Dillard 2002). Tämän teoreettisen näkökulman mukaan<br />
voidaan siis sanoa, että esiintyminen ei ole sinänsä taitavaa tai taitamatonta, vaan<br />
sellaiseksi sen tekevät vasta viestintätilanteeseen osallistuvien, niin esiintyjän kuin<br />
hänen kuuntelijoittensakin, tulkinnat ja arvomäärittelyt.<br />
69
Change language