ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS

todennäköisemmin STP myöhäiseen nuoruusikään mennessä kuin lapsella, jonka
vanhemmalla ei ole psykiatrista häiriötä (Lieb ym. 2000).
Varhaisista vuorovaikutuksellisista prosesseista varhaisen turvattoman
kiintymyssuhteen merkitystä on yhdistetty myöhempään nuoruusiällä puhkeavaan
ahdistuneisuushäiriöön, mutta spesifisti sosiaaliseen ahdistuneisuuteen viittaavaa
kehitysprosessia ei ole toistaiseksi osoitettu. Tässä turvattomassa ja ristiriitaisessa
kiintymyssuhteessa varhaiset vuorovaikutuskokemukset ovat sen tyyppisiä, että huoltaja
on vastannut pikkulapsen turvan ja läheisyyden tarpeeseen epäjohdonmukaisesti. Lapsi
omaksuu ”sisäisiksi työskentelymalleikseen” jatkossa kognitiivis­affektiivisia
rakenteita, joissa ympäristön tutkiminen on hätäistä ja uhkaan painottuvaa, läheisyyden
tarve ja hakeminen suurta. (Hautamäki 2002).
Perheen myöhemmistä STP:lle altistavista vuorovaikutustekijöistä lienevät
merkittäviä esimerkiksi vanhemmuuden tyyli, jossa korostunut kontrolloivuus voi
synnyttää lapsessa uusissa tilanteissa kokemusta, ettei hän ole kykenevä itsenäisesti
selviytymään ja on siten avuton. Edelleen vanhemmat saattavat omalla
käyttäytymisellään mallittaa lapselle pelkokäyttäytymistä: ahdistuneet vanhemmat
antavat potentiaalisesti uhkia sisältävissä tilanteissa verrokkivanhempia useammin
vaaroja korostavia tulkintoja. Sosiaalisesti vetäytyvät vanhemmat saattavat rohkaista
myös lapsiaan vetäytymään uhkaaviksi koetuista sosiaalisista vuorovaikutustilanteista.
(Morris 2001).
Ikätovereiden hyväksynnän puuttumisen on todettu yhdistyvän sosiaalisen
ahdistuneisuuden kohoamiseen varhaisessa nuoruudessa ja nuoruusiällä (La Greca &
Lopez 1998). Ikätoverien keskuudessa kohdattujen traumaattisten kokemusten,
merkittävimpänä kiusatuksi tuleminen, on niinikään nuoruusiässä todettu merkitsevästi
liittyvän sosiaaliseen pelokkuuteen sekä sosiaalisten tilanteiden välttämiseen (Storch &
Masia­Warner 2004).
Aikuisista kapea­alaisesta STP:stä kärsivistä potilaista noin 60 prosenttia on
raportoinut juuri tietyn elämässään aiemmin kokemansa sosiaalisen trauma­kokemuksen
(esimerkiksi nolatuksi tulemisen) liittyvän merkitsevästi oireistonsa alkamiseen.
Yleistyneestä STP:stä kärsivistä aikuisista vähemmän, noin 40 prosenttia, raportoi tietyn
sosiaalisen traumakokemuksen liittyvän oireistonsa alkuun. (Stemberger ym. 1995).
Sosiaalisen ahdistuneisuuden kehityksellinen muodostuminen
Lapsuusiän ajattelun kehittymisessä aito kyky tuntea nolostumista ulkopuolisen silmissä
näyttäisi mahdollistuvan noin kahdeksan ikävuoden tienoilla. Tämä tuntuisi olevan
edellytys myöskin merkittävälle sosiaalisen ahdistuneisuuden kokemukselle tai
arvioitavana olemista kohtaan tunnettavan pelon esiintymiselle. Käsitteellinen, formaali
13