ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
unohtaminen voidaan tulkita epäonnistumisiksi, jotka pilaavat koko esityksen.<br />
Kuuntelijat nähdään arvioijina, jotka tarkkailevat kriittisesti, miten puhuja ”onnistuu”.<br />
Toisenlainen näkökulma esiintymiseen, vuorovaikutusorientaatio, korostaa sen sijaan<br />
sitä, että tärkeintä on välittää kuuntelijoille sanoma eikä esiintymistilanne välttämättä<br />
edellytä jotain ehdottoman virheetöntä puhetapaa tai erityistä viestintätyyliä. (Motley<br />
1991, 88–91; Pörhölä 1995, 117–119.)<br />
Korostetaanko esiintymistaidon kursseilla todella vuorovaikutusorientaatiota<br />
esiintymisorientaation sijaan? Onko esiintymistaidon opetus edelleenkin liian<br />
puhujakeskeistä ja normittavaa? Näin näyttäisi olevan. Esimerkiksi suomalaisten<br />
lukiolaisten esiintymistaitojen itsearviointeja ja esiintymiseen liittyviä arvostuksia<br />
koskevan tutkimuksen tuloksista ilmeni, että hyvä puhuja ei nuorten mielestä saa<br />
jännittää eikä jännitys saa paljastua kuuntelijoille (Valkonen 2003, 241). Lukiolaisten<br />
itsearvioinneista esiintymistaitokokeen jälkeen huokui tyytymättömyys omaan<br />
ilmaisutapaan ja esiintymisjännityksen ilmenemiseen. Opiskelijat korostivat<br />
levollisuutta ja varmuutta ja asettivat turhan ankaria normeja omalle esiintymiselleen.<br />
(Valkonen 2003.) Lukioista ei välttämättä valmistu nuoria, jotka olisivat harjaantuneet<br />
esiintymään, oppineet tunnistamaan ja hyväksymään esiintymisjännityksen tai joilla<br />
olisi tietoa esiintymisjännitykseen liittyvistä tekijöistä. Heillä saattaa sen sijaan olla<br />
vahva näkemys siitä, että jännittäminen kielii heikkoudesta.<br />
Arkaillaanko esiintymisjännityksen esille ottamista?<br />
Esiintymisjännityskursseilla haetaan todennäköisesti paitsi varmuutta myös<br />
hyväksyntää sille, millaiselta itsestä tuntuu. Opiskelijoiden yksilöllisten<br />
oppimistarpeiden huomioon ottamisen voisi olettaa olevan kaiken<br />
esiintymistaitokoulutuksen lähtökohtana. Onko niin, että esiintymistaidon opetuksessa<br />
vain erityiskursseilla on sijaa jännitykselle, ujoudelle tai puhumisen pelolle?<br />
Syrjäyttääkö esiintymiseen liittyvien tietojen ja taitojen opiskelu tyystin<br />
vuorovaikutukseen liittyvien asennoitumisten ja tunteiden tai viestinnän eettisten<br />
kysymysten tarkastelun?<br />
Oppiminen edellyttää aina jonkinlaista muutosta, eivätkä muutokset välttämättä käy<br />
käden käänteessä. Joskus muuttuminen edellyttää määrätietoista ja pitkäjänteistä<br />
työskentelyä sekä epävarmuuden ja monenlaisten epämukavien tunteiden sietämistä.<br />
Erilaisten yksilöllisten tuntemusten ja asennoitumisten tarkastelu<br />
esiintymiskoulutuksessa on hedelmällinen lähtökohta opetuksessa. Kouluttajalla on<br />
oltava rohkeutta kohdata opiskelijoitten kielteisiäkin tunteita. Esiintymisjännitystä ei saa<br />
sivuuttaa. Esiintymisen ennakoinnin tuottama voimakas ahdistuneisuus tai<br />
71
Change language