ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
20<br />
on yksilön fyysistä valpastumista ja valmistautumista edessä olevaan<br />
viestintätilanteeseen sen mukaisesti, millaisen tulkinnan hän itse tekee tilanteen<br />
vaatimuksista. Tulkinta voi olla tietoinen tai tiedostamaton, mutta puhujan elimistö<br />
’tunnistaa’ tulkinnan ja valmistautuu sen mukaisesti.<br />
Kolmantena jännittyneisyyden ulottuvuutena voidaan pitää käyttäytymisessä<br />
näkyviä tai kuuluvia subjektiivisen tunnetilan ja vireytymisen piirteitä. Näitä ovat<br />
esimerkiksi runsas takeltelu, toistuva sanoissa sekaantuminen, ajatuksen katkeilu, käsien<br />
vapina, äänen väriseminen ja hikoilu.<br />
Esiintymisjännityksen kolme ulottuvuutta vaikuttavat toinen toisiinsa. Puhujan<br />
vireystilan voimakkuus ja hänen subjektiiviset kokemuksensa heijastuvat hänen<br />
käyttäytymiseensä; hänen subjektiivisiin kokemuksiinsa puolestaan vaikuttavat hänen<br />
tekemänsä havainnot vireystilassaan tapahtuvista muutoksista sekä hänen omasta<br />
käyttäytymisestään tekemänsä arviointi. Puhujan tunnekokemus ja hänen omasta<br />
toiminnastaan saamansa palaute taas säätelevät hänen vireystilaansa.<br />
Siihen, millaisiksi puhujan tilannekokemukset muodostuvat viestintätilanteen<br />
aikana, vaikuttavat monenlaiset tekijät. Tarkastelen seuraavassa puhujan<br />
tilannekokemusten muodostumista aikaisemmin esittämäni mallin avulla (ks. Pörhölä,<br />
1995, 119147). Mallin taustalla vaikuttavat Behnken ja Beattyn (1981)<br />
esiintymisjännityksen kognitiivisfysiologinen selitysmalli, Greenen ja Sparksin (1983)<br />
tulosodotusten merkitystä korostava malli esiintymisjännitykseen johtavista prosesseista<br />
(ks. myös Greene 1984, 1989) ja BoothButterfieldin (1987) hypoteesi vireytymisen ja<br />
toimintamallien haun yhteydestä. Tilannekokemusten muodostumisprosessin vaiheiden<br />
kuvauksessa on sovellettu Coynen ja Lazaruksen (1980) kognitiivisfenomenologista<br />
mallia. Lisäksi mallin kehittämistä ovat ohjanneet aikaisemmissa<br />
esiintymisjännitykseen liittyvissä tutkimuksissa saadut empiiriset tulokset sekä<br />
erityisesti väitöskirjatutkimuksessani (Pörhölä 1995) tehdyt havainnot puhujien<br />
reagoimistyyleistä esiintymistilanteen aikana.<br />
Puhujan tilannekokemusten muodostumista kuvaava malli<br />
Mallissa tarkastellaan esiintymistilanteessa viriäviä kognitioita (ajatuksia ja tunteita),<br />
elimistön fysiologisia toimintoja sekä käyttäytymisen muutoksia tapahtumaketjuna,<br />
jonka osatekijät vaikuttavat toisiinsa muodostaen osittain peräkkäisiä, osittain<br />
samanaikaisia dynaamisia prosesseja. Niin vireytyminen ja sen tulkinta kuin toiminta ja<br />
sen arviointikin ovat toistensa kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa toimivia prosessin<br />
osatekijöitä.
Change language