ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
14<br />
ajattelu, johon mahdollisuus kehittyy noin 12 ikävuoden tienoilla, mahdollistaa<br />
tarkemman erottelun sen suhteen miten itse havaitsee ja kokee itsensä verrattuna jonkun<br />
muun perspektiivistä tehtyihin havaintoihin ja tulkintoihin. Nuoruuteen tuloa<br />
luonnehtiikin eräänlainen jatkuva korostunut tietoisuus itsestä. (Hudson & Rapee 2000).<br />
Ajattelun kehitys mahdollistaa nuoruusiällä aiempaa tarkempien ennustusten<br />
tekemisen tulevista tilanteista. Esimerkiksi kyky rakentaa luokan edessä suoritettavan<br />
esitelmän ennakointi yksityiskohtaisen ”katastrofikäsikirjoituksen” tyyppiseksi<br />
lisääntyy. Tällöin omassa mielessä fantasioidaan tilanteen epäonnistuminen eri<br />
perspektiiveistä, lisääntyvästi esimerkiksi katsojien perspektiivistä. Tietomäärä, joka<br />
nuorella on oman kehonsa fyysisistä tapahtumista ahdistuneisuuden kokemuksen<br />
yhteydessä, on vielä varsin puutteellinen, ja ennakoinnit pelottavan sosiaalisen tilanteen<br />
etenemisestä saattavat nojata muutamaan omaan kokemukseen.<br />
Sosiaalisemotionaalisessa kehityksessä nuoruusikään tulo edustaa merkittävää<br />
käännekohtaa. Suhteet vanhempiin alkavat muuttua, ikätoverit tulevat tärkeäksi ja<br />
irrottautumiserillistymisprosessi vanhemmista käynnistyy. Nuoruusikä edustaa<br />
merkittävää siirtymävaihetta, jolloin koulumuutokset, kehon muutokset ja<br />
seksuaalisuuden muutokset kaikki ovat käynnissä rinnakkain. Nuorten tunneelämää<br />
luonnehtivat siksi usein hämmennys, epävarmuus ja ahdistus (Rantanen & Marttunen<br />
1999). Tässä moninkertaisessa muutostilanteessa nuoren autonominen minä ”syntyy”<br />
aivan uuteen sosiaaliseen kontekstiin, vailla käsitystä oikeista toimintatavoista. Tämän<br />
vuoksi sosiaalisen ahdistuneisuuden tilapäisen kohoamisen voi ymmärtää myös<br />
normatiiviseksi.<br />
Lasten ja nuorten sosiaalisten tilanteiden pelon psykoterapeuttinen hoito<br />
Toistaiseksi lasten ja nuorten sosiaalisten tilanteiden pelon tutkituin psykoterapeuttinen<br />
hoitomuoto on kognitiivisbehavioraalinen terapia. Hoidosta hyötyy 55–85 prosenttia<br />
lapsista ja nuorista, kun tulosta mitataan niiden potilaiden prosenttiosuudella, jotka eivät<br />
enää täytä diagnoosikriteerejä hoidon päätyttyä. Tulokset ovat pääosin säilyneet vuoden<br />
seurannoissa. Vanhempien mukanaolo hoidon tukijoina saattaa parantaa lapsuusikäisten<br />
potilaiden hoidon tulosta, samoin myös silloin kun oireisto aiheuttaa lapselle tai<br />
nuorelle vakavaa toimintahaittaa. Niissä tilanteissa, joissa vanhempi on jollain tavalla<br />
mukana oireiston yhtenä ylläpitäjänä tarvitaan vanhemman edukaatiota hoidon<br />
komponenttina. (Velting ym. 2004).<br />
Spencen ym. (2000) tutkimuksessa kognitiivisbehavioraalisen hoidon osia olivat: 1)<br />
sosiaalisten taitojen opettelu mallin avulla sekä rooliharjoituksin, edeten yksinkertaisista<br />
sosiaalisista taidoista (esim. tervehtiminen) kompleksisempiin taitoihin
Change language