ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS

16
Sosiaalisen ahdistuneisuuden ja sosiaalisten taitojen kehittymisen välillä
todennäköisesti on negatiiviseen noidankehään verrattavissa olevia prosesseja, jotka
aiheuttavat helposti sosiaalisen ahdistuneisuuden nousemisen, ja mahdollisesti myös
vakiintumisen nuoruusiällä. Sosiaalisten taitojen puute ruokkii epäonnistumisodotuksia,
joka puolestaan johtaa sosiaalisten tilanteiden välttelyyn, ja syventää sitä kautta
sosiaalisten taitojen puutteita. Nuoruusiässä lisääntynyt kyky reflektoida itseä sekä
edellä mainittu ikätoveriryhmän merkityksen kasvu intensifioivat tätä prosessia.
Koska STP tyypillisesti alkaa varhaisella nuoruusiällä – yleistynyt muoto joskus jo
lapsuusiällä – tunnistamaton ja hoitamaton kliininen oireisto saattaa johtaa ei­
toivottaviin valintoihin koulutuksen suhteen, pahimmillaan jopa koulutuksen
keskeytymiseen. Aikuisuutta lähestyessään nuori, joka kärsii yleistyneestä STP:stä
saattaa olla vakiinnuttamassa estynyttä persoonallisuusrakennetta. Tuolloin
ahdistuneisuuden säätely perustuu sosiaaliseen vetäytymiseen. Tämä strategia altistaa
lopulta nuorta tai nuorta aikuista kuitenkin yksinäisyyteen ja mahdollisesti sen mukana
esimerkiksi depressioon. Myös kapea­alainen STP, esimerkiksi esiintymispelko, johtaa
helposti ”menetettyihin mahdollisuuksiin”: tärkeät näyttötilanteet menevät ohi.
Nykytiedon valossa näyttäisi, että yleistyneen STP:n syntytekijät poikkeavat kapea­
alaisen muodon, kuten esiintymispelon, syntytekijöistä: edellä mainittu on
varhaisemmin alkava ja mahdollisesti geneettisesti määräytyneempi, jälkeen mainittu
mahdollisesti myöhäisempi ja ympäristön traumakokemuksiin selvemmin yhdistyvä.
Molemmat häiriön muodot tulisi kuitenkin tunnistaa, ja käytettävissä olevia tukimuotoja
tarjota.
Kirjallisuus
Agyropoulos, S. V., Bell, C. J., Nutt, D. J. (2001). Brain function in social anxiety
disorder. The Psychiatric Clinics of North America, 24: 707­722.
Albano, A. M., DiBartolo, P. M., Heimberg, R. G. & Barlow, D. H. (1995). Children
and adolescents: assessment and treatment. Teoksessa: Social Phobia.
Diagnosis, Assessment, and Treatment. Heimberg, R. G., Liebowitz, M.
R., Hope, D. E.,Schneier, F. R. (toim.) ss. 387­425. Guilford Press. New
York.
Beidel, D. C., Turner, S. M. & Morris, T. L. (1999). Psychopathology of childhood
social phobia. Journal of the American Academy of Child & Adolescent
Psychiatry, 38: 643­650.