ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
ESIINTYMISJÄNNITTÄJÄLLE APUA - YTHS
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
70<br />
Puhuja – jännitti hän sitten tai ei – ei voi olla taitava yksinään, vaan osaaminen<br />
”syntyy” vuorovaikutukseen osallistuvien yhteistyönä. Tämän näkökulman<br />
korostaminen esiintymistaitokurssilla on erityisen tärkeää, vaikka se ei ehkä olekaan<br />
opetustraditiossamme kovin vankasti ollut esillä. Esiintymistaitojen opetustraditio on<br />
korostanut puheesityksiä ikään kuin eräänlaisina näytteinä osaamisesta sen sijaan, että<br />
oppijoita olisi ohjattu kiinnittämään huomiota esitysten valmisteluprosessiin ja<br />
rohkaistu rauhassa harjoittelemaan esiintymisen osataitoja. Esiintymistaitojen<br />
arvioinnissa ja palautteenannossa on tarkasteltu pikemminkin esittämisen taitoja,<br />
esimerkiksi puhujan ilmaisutapaa ja tyyliä kuin sisällön taitoja eli sitä, miten hankitaan,<br />
arvioidaan ja jäsennetään puheesityksen sisältöä. Opetuksessa on totuttu<br />
tarkastelemaan vain toista vuorovaikutustilanteen osapuolista, eli huomiota kiinnitetään<br />
lähinnä vain puhujaan ja hänen toimintaansa sen sijaan, että tarkasteltaisiin kuuntelijoita<br />
tai yleisöä aktiivisina vuorovaikutusosapuolina.<br />
Esiintymistaitoja koskeva palaute voi heikentää suoritusta ja lisätä jännittyneisyyttä.<br />
Näin käy erityisesti silloin, kun oppijan huomio fokusoituu palautteen vuoksi itseen ja<br />
omaan toimintaan sen sijaan, että se suuntautuisi viestintätehtävään ja kuuntelijoihin<br />
(Kluger & De Nisi 1996). Jos esiintymistilanteet todella nähdään<br />
vuorovaikutustilanteina, niin eikö esiintymiskoulutuksessakin pitäisi<br />
palautekeskusteluissa entistä tietoisemmin ohjata myös kuuntelijoiden<br />
viestintäosaamista. Tällöin puheesitysten jälkeen ei arvioitaisi ainoastaan puhujan<br />
suoritusta vaan pohdittaisiin myös sitä, millaista yhteistä ymmärrystä<br />
vuorovaikutuksessa rakentui tai millaisia merkityksellisiä viestintätavoitteita niin<br />
puhujat kuin kuuntelijatkin saavuttivat. Relevantteja kysymyksiä tai keskustelunaiheita<br />
puheesitysten jälkeen olisivat esimerkiksi seuraavat kuuntelijalle suunnatut<br />
kysymykset: Mitä opit? Millaiset kysymykset jäivät askarruttamaan? Mikä on sinun<br />
näkemyksesi puhujan esittämästä aiheesta?<br />
Olisiko tarpeen tuulettaa opetustraditiota?<br />
Esiintymistaitojen opetustraditiossa on paljon sellaista, mikä saattaa pikemminkin<br />
lietsoa kuin lieventää esiintymisjännitystä. Esiintymistaidon opetustraditio on niin<br />
meillä kuin muuallakin korostanut puhujan ja hänen ilmaisutapansa keskeistä<br />
merkitystä. Tällaista puhujan roolia korostavaa näkemystä voidaan nimittää<br />
esiintymisorientaatioksi. Motleyn (1991, 88–91) mukaan esiintymisorientaatioon liittyy<br />
monia sellaisia tekijöitä, jotka lisäävät jännittyneisyyttä. Esiintyjäksi itsensä mieltävä<br />
puhuja voi pyrkiä erityisen esteettiseen, ehjään, tyylikkääseen ja virheettömään<br />
ilmaisutapaan. Esimerkiksi sanoissa sekoamiset, toistot tai jonkin valmistellun asian
Change language