arvokkaat luontokohteet - Tampereen kaupunki
arvokkaat luontokohteet - Tampereen kaupunki
arvokkaat luontokohteet - Tampereen kaupunki
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Uhanalaiset eliöt<br />
Eila Smolander<br />
<strong>Tampereen</strong> kantakaupungin lepakot<br />
S<br />
uomalaisen lepakkotutkimuksen voi tavallaan katsoa alkaneen Tampereelta, koska<br />
10.11.1851 Carl Lundahl piti esitelmän Tiedeseurassa aiheenaan “Lisiä keski-Suomen mikromammalogiaan<br />
eli pikkunisäkäseläimistöön”. Esitelmässä hän ilmoitti Suomelle uutena mm.<br />
”hiirenkarvaisen yölepakon”, nykyiseltä nimeltään kimolepakko. ”Tätä lajia pyydystin minä elokuussa<br />
vuonna 1834, eräässä puutarhassa Tampereella 6 kappaletta, joista minä vielä voin näyttää<br />
yhden nahkan ja pääkallon.” Kimolepakkoa ei edelleenkään ole tavattu Suomessa kuin muutamia<br />
kertoja.<br />
Vuoden 2002 kevään ja kesän aikana teetettiin <strong>Tampereen</strong> kantakaupungin alueelta lepakkokartoitus<br />
Bat Group Finland ry:llä (/Yrjö Siivonen). Selvityksessä pyrittiin saamaan selville lepakkojen<br />
tärkeimmät esiintymisalueet käyttämällä detektoria lepakoiden päästämien ultraäänien ilmaisemiseen.<br />
Selvityksen mukaan lepakkojen absoluuttista määrää on erittäin vaikea millään menetelmällä<br />
laskea, ja tarkoituksena olikin selvittää merkittävimmät lepakkoesiintymät sekä lajisuhteet ja<br />
levinneisyys pääpiirteittäin. Raportti vuoden 2002 kantakaupungin lepakkokartoituksesta on kaupungin<br />
ympäristövalvontayksikössä sekä kaavoitusyksikössä.<br />
Selvitys oli laatuaan ensimmäinen Tampereella, ja valtakunnallisestikin lepakkotutkimus on<br />
vasta lapsenkengissään. Pääosa lepakoista elää Etelä-Suomessa, mutta niitä tapaa myös Lapissa.<br />
Kolmasosa lepakoista on muuttavia ja Suomeen talveksi jäävät horrostavat yleensä lokakuusta<br />
huhtikuulle talojen ullakoilla, kellareissa, tunneleissa, louhikoissa tai kallion halkeamissa. Suomessa<br />
esiintyy säännöllisesti 11 lepakkolajia, joista ripsisiippa on erittäin uhanalainen. Kaikki lepakot<br />
ovat EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeja.<br />
Tampereella kesällä 2002 havaitut lepakkolajit ovat pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni), vesisiippa<br />
(Myotis daubentoni), sekä viiksisiippa (Myotis mystacinus) ja/ tai isoviiksisiippa (Myotis<br />
brandti). Selvityksessä viiksisiippa ja isoviiksisiippa käsiteltiin yhtenä ryhmänä, sillä lajit ovat erittäin<br />
vaikea erottaa toisistaan äänenkään perusteella. Pohjanlepakko on näistä selkeimmin ihmisasumuksissa<br />
levähtävä ja rakennetuilla alueilla viihtyvä laji; sen määrät ovat myös muissa tutkimuksissa<br />
vähentyneet selvästi <strong>kaupunki</strong>en reuna-alueita kohti.<br />
Vesisiipoille mieleisintä ympäristöä ovat nimensä mukaisesti vesistöjen rantamat ja erityisesti<br />
lievästi rehevöityneiden vesistöjen pohjoisrannat; ne karttavat runsaasti vesikasvillisuutta kasvavia<br />
alueita. Vesisiippojen elinolosuhteita rajoittavat sopivien vesistöjen ja piilopaikkojen puute. Se levähtää<br />
siltojen, laitureiden ja ranta- asumusten tarjoamissa piilopaikoissa. Laji talvehtii lämpimissä<br />
ja kosteissa paikoissa kellareissa, tunneleissa ja kalliohalkeamissa.<br />
114 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET
Change language