arvokkaat luontokohteet - Tampereen kaupunki

Arvokkaat luonnonalueet
4.1.44. Messukylä, Aakkulanharju
Alueella on vielä jäljellä niukasti ja harjujen etelärinteille
ominaista kasvilajistoa, jonka edustajia ovat mm.
jalkasara (UH-AL-P) ja hietaorvokki. Eteläisen rinteen
säilyttäminen on perusteltua, sillä alueella kasvaa
muutakin kiintoisaa harjulajistoa: sarjatalvikkia, harjusormisaraa,
kanervisaraa, nuokkukohokkia ja tavallisemmasta
lajistosta kissankelloa. **
4.1.45. Haihara, Kaukajärven lounaisranta
Rehevässä rantalehdossa kasvaa mm. kotkansiipeä,
korpinurmikkaa, kelta- (UH-AL-P) ja valkovuokkoa,
mustakonnanmarjaa, lehtoimikkää (mR) sekä keltanokitkeröä.
Keltanokitkerö kuuluu lajeihin, jota pidetään
valtakunnallisesti taantuneena, vaikkakin Tampereella
se on paikoin yleistynyt. Haiharan puistoalueella
kasvaa suuria puuyksilöitä ja koko alueella esiintyy
vanhoja kartanokulttuurin lajeja: tylppälehtihierakkaa,
saksankirveliä (Myrrhis odorata), keltanokitkeröä ja
valkopiippoa (Luzula luzuloides). Kohteella kasvaa
myös korpinurmikkaa (UH-AL-P) ja puistonurmikkaa
(P. chaixii) sekä näiden risteymää P. x pawlowskii,
jonka Suomen ainoa kasvupaikka on Haiharassa.
Kaukajärven asuntoalueen ja Solkimäen rakentamisen
jälkeen alue on osittain pahoin kulunut ja roskaantunut.
Hikivuoren pohjoinen pystysuora seinämä on
metsälain mukainen kohde, joka todettiin v. 2002 tehdyn
tutkimuksen perusteella myös sammaliltaan arvokkaaksi
kohteeksi. Sammallajisto sisältää jopa
uhanalaista lajistoa. Jyrkänteen länsipäästä löytyi mm.
erittäin uhanalainen kolokärpänsammal (Rhabdoweisia
crispata, EN). Muuta huomionarvoista harvinaista
lajistoa ovat mm. Hypnum imponens, Mnium hornum,
Schistostega pennata, Diplophyllum albicans. ***
Lisätietoja:
Kääntönen, M. 1964: Haiharan Hikivuori, erikoislaatuinen, mutta
vähän tunnettu luonnonnähtävyys. - Tammerkoski 26(7): 186-188.
Kääntönen, M. 1985: Tampereen seudun järviluontoa: Kaukajärvi.
- Tammerkoski 7/85: 4-8.
Kääntönen, M. 1996: Keltanokitkerön (Picris hieracioides)
massaesiintymä Kaukajärven ympäristössä (Tampere, Kangasala).
- Talvikki 20: 101-104.
Kääntönen, M. 1998: Harvinainen puisto- ja korpinurmikan
risteymä (Poa x pawlowskii) Tampereella. -Lutukka 14:29-30.
4.1.46. Kaukajärvi, Levonmäki
Levonmäki on Kaukajärven etelärannan monilajinen
jyrkännelehto, jossa kasvaa mm. metsälehmusta, vaahteraa,
tesmaa, kaiheorvokkia (V), lehtokuusamaa,
mustakonnanmarjaa, kotkansiipeä, näsiää (mR), koiranheisiä
ja keltavuokkoa (UH-AL-P). Alueen haapojen
rungoilla kasvaa raidankeuhkojäkälää (Lobaria
Lasse Kosonen
Haiharan puiston valkopiippokasvustoa.
pulmonaria) ja lähistöllä harvinainen lepänkärpässieni
(Amanita friabilis) tyypillisellä kasvupaikallaan leppää
kasvavassa metsikössä. Toinen sieniharvinaisuus alueelta
on piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum, NT),
jonka esiintymä on Suomen pohjoisin. Alueen uhkana
ovat metsänhoidolliset toimenpiteet. Olisi suotavaa,
että alueelle jätettäisiin tarkoituksellakin järeää
lahoavaa puustoa. **
4.1.47. Kaukajärvi, Kaukaniemi
Alue muodostaa maisemallisesti, lajistollisesti ja historiallisesti
suojelemisen arvoisen luonnonkauniin kokonaisuuden.
Niemellä toimi 1900-luvun alussa Bertel
Grahnin isännöimä Kaukajärven kartano ja myöhemmin
myös Saarioisten taimisto, jonka seurauksena
niemellä on rikas kulttuuriperäinen kasvillisuus.
Aluetta käyttävät vielä puutarhaviljelijät, joille kaupunki
on vuokrannut palstoja vuodesta 1982. Alueelta
löytyy muiden muassa erikoisia viljelyperäisiä puulajeja,
joista jotkut yksilöt ovat jopa valtakunnallisesti
suurimpia: banksinmänty (Pinus banksiana), kontortamänty
(Pinus contorta), palsamipihta (Pinus balsamea),
saarni (Fraxinus exelcior), hopeakuusi (Picea pungens)
ja siperiansembra.. Alueen muita puuharvinaisuuksia
ovat istutusperäiset punasaarni, tuoksupoppeli ja kynäjalava
(R). Rantarinteillä kasvaa runsaasti tuomia ja
tervaleppiä jopa läpitunkemattomaksi ryteiköksi asti.
Kaupungin viheralueselvityksessä todetaan, että
ranta-alueet ovat kasvillisuudeltaan reheviä ja suuresta
korkeuserosta johtuen hikeviä, vaikka varsinaiset
lähteet puuttuvatkin. Rantatörmien hikevyys näkyy
siten, että kotkansiipeä kasvaa paikoitellen melko yl-
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 63