arvokkaat luontokohteet - Tampereen kaupunki
arvokkaat luontokohteet - Tampereen kaupunki
arvokkaat luontokohteet - Tampereen kaupunki
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Arvokkaat luonnonalueet<br />
4. Arvokkaat luonnonalueet<br />
4.1. Kasvistoltaan <strong>arvokkaat</strong> alueet<br />
Kasvilajien suojelussa pienet yksittäiset suojelualueet<br />
ovat merkityksellisiä, sillä niillä voidaan turvata monen<br />
äärialueellaan elävän harvinaisen lajin säilyminen.<br />
Kasvistollisesti arvokkaiden kohteiden kartoitus on<br />
tärkeää ennen maankäytön suunnittelua, jotta ne säilyisivät<br />
rakentamattomina. Tietämättömyyden vuoksi<br />
useita arvokkaita kasvikohteita on <strong>Tampereen</strong>kin alueella<br />
tuhoutunut. Esimerkkinä tästä on mm. luhtaorvokin<br />
(Viola uliginosa) katoaminen <strong>Tampereen</strong> lajistosta.<br />
<strong>Tampereen</strong> kasvitieteellinen yhdistys on tehnyt<br />
merkittävää ja ajantasaista selvitystä arvokkaista kasvillisuus-<br />
ja kasvistokohteista. Esiteltävät kohteet perustuvatkin<br />
valtaosaksi kasvitieteellisen yhdistyksen<br />
vuosilta 1984 ja 1990 peräisin oleviin raportteihin,<br />
mutta myös osaksi erillisiin julkaisuihin, jotka on<br />
mainittu kunkin kuvauksen lopussa. Lukuisat kohteet<br />
on tarkistettu myös 2000-luvulla. Valtaosa kohteista<br />
on pienialaisia ja lehtomaisia ja osasta kohteita<br />
on löydetty vain yhtä arvokasta kasvilajia. Esittelyyn<br />
on otettu mukaan myös kasvistollisesti monipuolisia<br />
luonnonsuojelualueita, jotka on kuitenkin tarkemmin<br />
esitelty kohdassa 1.1. Kohteiden lopussa olevat<br />
tähdet merkitsevät seuraavaa:<br />
*** = erittäin arvokas kohde, jossa esiintyy uhanalaisia<br />
lajeja<br />
** = arvokas suojelukohde, jossa on monipuolista<br />
kasvillisuutta ja eläimistöä<br />
* = säästämisen arvoinen kohde<br />
4.1.1. <strong>Tampereen</strong> kaupungin omistama<br />
Nokian hevoshaka<br />
Alueella on pitkä historia viljely- ja laidunalueena.<br />
Maaveräjänlahden lounaispuoli on ollut viljeltynä jo<br />
1700-luvun alusta lähtien. Hevoshakaa lienee myös<br />
kaskettu. Kaskeaminen ja puuston hakkaaminen kotitarvekäyttöön<br />
on muokannut alueesta lehtipuuvaltaisen,<br />
ja sitä on muokattu myös puistometsiköksi. Paikan<br />
historiasta johtuen alueen kasvillisuudessa on selvä<br />
kulttuurillinen leima. Luonnontilaisimpana ovat<br />
säilyneet suot, joiden väliset kannakset ovat korpea ja<br />
lehtokorpea. Alueen kasvilajisto oli vuoden 1993 inventoinnissa<br />
308, mikä jo sinänsä kielii luonnon monipuolisuudesta.<br />
Alueen vanhoissa rudanottokuopissa kasvaa kilpukkaa<br />
(Hydrocharis morsus-ranae), tylppälehtivitaa<br />
(Potamogeton obtusifolius) ja isolimaskaa (Spirodela polyrhiza),<br />
jotka kaikki ovat kohtalaisen harvinaisia,<br />
mutta vesien rehevöitymisen myötä yleistyneet. Lisäksi<br />
kuopilla kasvaa runsaasti isokarpaloa (Vaccinium<br />
oxycoccos). Rantaosuuksilla kasvaa suhteellisen harvinaista<br />
piukkasaraa. Alueen itäisimmän niemen tyvellä<br />
olevan korven kasvillisuutta luonnehtivat suo-, lehto-,<br />
kulttuuri- ja metsäperäiset lajit. Niemen tyvellä kasvavat<br />
sellaiset lajit kuin pikkutalvikki (Pyrola minor),<br />
korpialvejuuri (Dryopteris cristata), koiranheisi, maahumala,<br />
keltavuokko (UH-AL-P) ja sudenmarja (Paris<br />
quadrifolia). Kallioisella niemellä kasvaa mm. kissankäpälä<br />
(Antennaria dioica), pihatähtimö (Stellaria<br />
media), lehtoarho ja sormisara (Carex digitata).<br />
Alueen rehevin ja lehtomaisin kasvillisuusvyöhyke<br />
on pellon pohjois- ja koillispuolella, josta löytyvät<br />
kaikki yleisimmät lajit. Koillispuolen kasvilajistoon<br />
kuuluvat mustakonnanmarja, valkovuokko, syyläjuuri ,<br />
lehtopalsami, keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) ja<br />
lehtonurmikka (Poa nemoralis). Pohjoispuolisen alueen<br />
merkittävimpänä lajina kasvaa pohjoisilla äärirajoillaan<br />
(30 yksilöä vuonna 1993, 23 yksilöä vuonna<br />
2002) lehtokieloa (Polygonatum multiflorum), joka lienee<br />
luonnontilainen esiintymä. Lehtomaisuus jatkuu<br />
myös kohti moottoritietä, mm. lehmusta ja sinivuokkoa<br />
(mR). Moottoritien ja Maaveräjänlahden välissä<br />
alueen itäosissa esiintyy myös ketokasvillisuutta kuten<br />
mäkitervakkoa (Lychnis viscaria).<br />
Merkittävintä kulttuuriperäistä lajistoa Pirkkalaan<br />
vievän tien varrella olevalla entisellä pellolla edustavat<br />
mm. ukontulikukka (Verbascum thapsus), peltovirvilä<br />
(Vicia hirsuta) ja ahojäkkärä (Gnaphalium sylvaticum),<br />
isotuomipihlaja (Amelanchier spicata), ruostehappomarja<br />
(Berberis vulgaris), karhunköynnös (Calystegium sepium)<br />
ja ruotsinraunioyrtti (Symphytum x upplandicum).<br />
Vesirajalla olevia lajeja ovat rantayrtti, keltaängelmä<br />
(Thalictrum flavum), isohierakka (Rumex hydrolapathum)<br />
sekä hirssi- ja mätässara. Varsinaista vesikasvillisuutta<br />
edustavat isosorsimo (Glyceria maxima), jokileinikki<br />
ja karvalehti (Ceratophyllum demersum) sekä<br />
huomionarvoisena lajina myös litteävita (Potamogeton<br />
compressus). Lisäksi purovitaa (Potamogeton alpinus)<br />
kasvaa suppealla alalla.<br />
Alueen rannat ovat paikoin luonnontilaisen kaltaista<br />
tai lähes luonnontilaista ajoittain veden vallassa<br />
olevaa metsä- tai pensaikkorantaluhtaa. Luhdat ovat<br />
metsälain mukaisia, vaikka puusto luhdilla ei olekaan<br />
kovin vanhaa. Muiden muassa niemelle johtava kannas<br />
on osin luhtavaikutteinen. Tuleva Rajasalmen sillan<br />
levennys saattaa tuhota osan tästä monipuolisesta<br />
ja arvokkaasta saarekkeesta <strong>kaupunki</strong>ympäristössä.<br />
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 45