arvokkaat luontokohteet - Tampereen kaupunki

Muut suojelualueet
ja kasviston kannalta merkittävät osat Iidesjärven ympäriltä
tulisikin suojella.
Iidesjärven pesimälinnusto on köyhtynyt huomattavasti
1970-luvulta lähtien. Syynä tähän on järven
jääminen vilkkaan ihmistoiminnan keskelle. Vesilintujen
lajimäärä ei ole olennaisesti laskenut 20 vuoden
aikana, mutta parimäärät ovat laskeneet puoleen ja samalla
linnusto on yksipuolistunut kolmeen valtalajiin:
naurulokkiin (Larus ridibundus, VU), sinisorsaan
(Anas platyrhynchos) ja silkkiuikkuun (Podiceps cristatus).
Naurulokkien parimäärä on pysynyt järvellä melko
lailla samana. Vuosittaiset vaihtelut voivat kuitenkin
olla melkoisia. Määrät 1990-luvulla ovat vaihdelleet
280 parista 730 pariin ja v. 2001 pesi järvellä 370
naurulokkiparia. Silkkiuikkujen määrä on pysähtynyt
järvellä noin kymmeneen pariin ja sinisorsien 25-30
pariin. Nokikanoja pesii järvellä nykyisin joitakin pareja.
Yksittäisinä pareina esiintyvät heinätavi (Anas
querquedula, V), haapana (Anas penelope, V), lapasorsa
(Anas clypeata), tukkasotka (Aythya fuligula, V), punasotka
(Aythya ferina), telkkä (Bucephala clangula, V) ja
kalalokki (Larus canus). Kun vertailukohdaksi otetaan
1970-luku, jolloin sotkia pesi järvellä vielä kymmeniä
ja nokikanojakin (Fulica atra) kymmenkunta, on selvää,
että järven linnustollinen arvo on alentunut pysyvästi.
Vesilintujen lisäksi järven ruovikoissa elävät satakieli
(Luscinia luscinia), ruoko- (Acrocephalus
schoenobaenus) ja rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus)
sekä pajusirkku (Emberiza schoeniclus). Liejukana on
pesinyt järvellä viimeksi 1999, mutta on senkin jälkeen
tavattu vuosittain. Vuoden 2000 huhtikuussa Iidesjärven
vanhan kaatopaikan kohdille rantaryteikköön
ilmaantui Suomessa hyvin harvinainen pussitiainen
(Remiz pendulinus). Tämä koirasyksilö aloitteli
pesintää tekemällä koivun oksaan lajille tyypillisen
pussimaisen pesän; naarasta ei kuitenkaan ilmaantunut.
Talvella 2000-2001 havaittiin järvellä ainakin
kaksi jänkäkurppaa (Lymnocryptes minimus V) ja
muuallakin Pirkanmaalla 10 yksilöä. Jänkäkurppa ei
yleensä talvehdi Suomessa näin runsaana vaan on lähinnä
satunaisesti talvella havaittu laji. Iidesjärvenkin
pesivää lintukantaa verottavat Suomen alkuperäisluontoon
kuulumattomat, mutta sinne hyvin sopeutuneet
supikoira ja minkki. Iidesjärven itäpäässä on
vuonna 1992 valmistunut lintutorni ja nyt ollaan
suunnittelemassa toista lintutornia. Vuonna 2002 itäpäässä
aloitettiin laidunnusprojekti, jolloin itäpään
peltoalueelle tuotiin viisi hiehoa kesäksi. Laidunnusta
jatkettiin myös v. 2003. Lisäksi Pirkanmaan lintutieteellinen
yhdistys on talkoovoimin raivannut alueen
pensaikkoja vuosina 2002-03.
Lasse Kosonen
Iidesjärven itäpäässä aloitettiin laidunnus vuonna 2002.
ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET • 37