arvokkaat luontokohteet - Tampereen kaupunki

Arvokkaat luonnonalueet
Tämän alueen ulkopuolelta Pikku-Niihama-järven
ulkoilumajan länsipuolella rantavedessä kasvaa
harvinaista nevaimarretta ja pohjoisrannalla Tampereella
melko harvinaista korpialvejuurta.
4.1.53. Niihama, Lahnakallion-
Huhtainniemen lehto- ja ketoalue
Lahnakalliolla Alasjärven rantalehdossa kasvaa muun
lehtokasvillisuuden ohessa runsaasti luonnonvaraista
humalaa ja 28 yksilöä (v. 1999) lehtoneidonvaippaa
(R). Ketoalueella kasvaa ruotsinpitkäpalkoa, keväthanhikkia
(Potentilla crantzii), ketotädykettä ja ja kapealehtipajua.
Alasjärven koillisnurkassa on harajuuren
kasvupaikka. Aluetta on pilattu hakkuilla, mutta
toisaalta hakkuista on ollut myös hyötyä lehtoneidonvaipalle
valoisuuden lisääntymisenä. **
ränsilmä. Kieloa kasvaa alueella erityisen runsaasti.
Mäen pohjoispuolella on pieni edustava räme, jossa
kasvaa tyypillisten varpujen ohella mm. suomuurainta,
herttakaksikkoa, harajuurta ja suokelttoa. Suon
keskiosat ovat nevaa, jolta osin kohde onkin metsälain
tarkoittama vähäpuustoinen avosuo. Aluekokonaisuuteen
kuuluu myös rämeestä koilliseen olevan mäen takana
oleva “Rantamaan” notko. Notko on erittäin rehevää
kuusilehtoa, jonka kuuset olivat näyttävän kokoisia
ja lehtokasvillisuutta on runsaasti. Notkelman
puusto kaadettiin lähes viimeiseen kuuseen joitakin
vuosia sitten. Lajistoon kuuluvat mm. sinivuokko
(mR), tesma, kaihe- ja korpiorvokki, hiirenporras, kevätlinnunherne
(mR), lehtokuusama, koiranheisi, näsiä
(mR), lehto-orvokki, velholehti ja hetekaali. Alueen
linnustoon kuuluu mm. helmipöllö (Aegolius funereus,
Ldir, V) ja peukaloinen.
Vuoden 1999 aikana alueen puustoa harvennettiin,
mutta alueen kokonaisuus olisi tärkeä säästää
sellaisenaan ilman hakkuita. Kuitenkin pakolliset
sähkölinjan alustan raivaukset eivät välttämättä ole
haitaksi vaan saattavat auttaa joidenkin kasvilajien
säilymistä. **
4.1.55. Atala, Orimuskadun ja Atanväylän
risteyksessä
Alue on Pälkäneen ohella amerikkalaista alkuperää
olevan sammakonkellon (Campanula aparinoides) toinen
kasvupaikka Euroopassa. Vuonna 1999 puron
varrelta laskettiin noin 25 yksilöä sammakonkelloa.
Lajin säilymisen turvaamiseksi osa puron varren pajukosta
olisi poistettava. Umpeenkasvun lisäksi uhkana
on ojan luonnontilan muutokset. ***
Lisätietoja:
Alasjärven lehtoneidonvaippaesiintymä on
kantakaupungin ainoa.
4.1.54. Niihama, Kuokkamaa
Lasse Kosonen
Alueen lounaispäässä metsäisen ja kallioisen mäen
juurella ja osin rinteessäkin on rehevää kasvillisuutta.
Lehtolajiston osalta rehevin paikka on mäen koillis- ja
itälaita, jossa kasvaa lehtoimikkää (mR), lehto-orvokkia,
mäkilehtolustetta, sinivuokkoa (mR), tesmaa, sormisaraa,
kevätlinnunhernettä (mR), mustakonnanmarjaa,
näsiää (mR) ja metsävirnaa. Muita lajeja ovat
valkolehdokki (R) ja pussikämmekkä (UH-AL), jota
esiintyy runsaasti, taikinamarja, metsämaarianheinä,
kivikkoalvejuuri, tuppisara, valkolehdokki (R) ja hä-
Lahtonen, T. 1987: Sammakonkello, Campanula aparinoides,
Tampereella (EH). - Talvikki 11(1): 13-19.
4.1.56. Kumpula, Halimasjärvi
Alue on perustettu luonnonsuojelualueeksi vuonna
1988 ja sitä on esitelty kappaleessa ks. 1.1.5.
4.1.57. Kumpula, Olkahistenlahden
perukan kalliojyrkännelehto
Pohjoiseen laskevan korkean kalliojyrkänteen alla olevassa
varjoisassa puronotkolehdossa kasvaa useita lehtokasveja,
kuten kevätlinnunsilmää ja keltavuokkoa
(UH-AL-P). Alueen itä-koillispuolella olevalla mäeltä
löydettiin vuonna 1999 valkolehdokkia (R) noin 20
yksilöä. Kalliojyrkänne on metsälain mukainen kohde.
Alueen uhkatekijänä on rakentaminen. Alueen ympäristössä
on tiheä liito-oravakanta. **
68 • ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET