1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
intiaanien tietämisen järjestelmiä kartoittava<br />
artikkeli “Computation, Complexity<br />
and Coding in Native American Knowledge<br />
Systems” osoittaa esimerkiksi biodiversiteetin<br />
säilyttämisen periaatteen yksinkertaisesssa<br />
muodossa. Eglash kertoo, miten<br />
ekologi Gary Nabhan kysyy sinistä maissia<br />
kylvöä varten naiselta, valitseeko tämä<br />
kauneimmat <strong>ja</strong> samanvärisimmät kylvöön.<br />
Nabhanin mukaan nainen napsauttaa takaisin<br />
”Ei ole hyvän tavan mukaista olla<br />
liian valikoiva . . . meille on annettu tämä<br />
maissi –pienet siemenet, lihavat siemenet,<br />
epämuodostuneet siemenet – ne kaikki. Jos<br />
istuttaisimme vain tiettyjä emmekä toisia,<br />
se osoittaisi, ettemme ole kiitollisia siitä,<br />
mitä olemme saaneet.” Nabhan kertoo<br />
myöskin, että maissin geneettinen vaihtelevuus<br />
oli suurin alueilla, joissa uskonnolliset<br />
seremoniat olivat säilyneet.<br />
Kehimis-herkkyyksien tulevaisuuden<br />
mahdollisuuksia voi yrittää lähestyä ikiaikaista<br />
tietoa nykyaikaisin menetelmin<br />
luotaavilla tavoilla.<br />
Myötätunnon <strong>ja</strong> herkkyyden<br />
kehittämisestä sukupuolten<br />
yhteisenä tehtävänä<br />
Ihmisten <strong>ja</strong> ei-ihmisten tai ihmisen <strong>ja</strong> yhteisön<br />
suhteiden tasapainottaminen laulamalla<br />
muinaisten <strong>ja</strong>uhinlaulujen tai metsästyslyylittelyjen<br />
tapaan on absurdi a<strong>ja</strong>tus nykyisen<br />
luonnontieteen hallitsemassa maailmankuvassa.<br />
Kun lukuisissa vanhoissa<br />
kulttuureissa laulaminen liittyy luomiseen,<br />
eri sukupuolten kykyyn <strong>ja</strong> herkkyyteen<br />
suhteiden tasapainottamiseen, parantamiseen<br />
<strong>ja</strong> kansan perinnetiedon välittämiseen<br />
Australian aboriginaalikulttuurista alkaen,<br />
niin ’läntisen’ luomisen tekniikka on täysin<br />
erilainen, se luottaa luonnon pilkkomiseen<br />
<strong>ja</strong> ’uudelleenjärjestämiseen’ materian, geenien,<br />
atomien muodossa.<br />
Kulttuurinen pakkovalta mursi aikoinaan<br />
myös laulun mahdin – eroottiseen yhdyn-<br />
100<br />
3/10<br />
tään vertautuvan antamisen <strong>ja</strong> saamisen<br />
herkkäviritteisen sopimisen, ’oraalis-auraalisen<br />
kommunikaation’ toisten luonnonolentojen<br />
kanssa, kuten Lotte Tarkka sitä<br />
nimittää (Tarkka, 1994, 62, 68-74). Nykyaikainen<br />
syy-seuraussuhteita subjekti- <strong>ja</strong><br />
objekti periaatteella erotteleva luonnontieteellinen<br />
tietäminen ei laulun tunnustelevaa<br />
<strong>ja</strong> elvyttävää tai voimaannuttavaa voimaa<br />
enää kaipaa. Ihmisten oma laulu ei enää kaiu<br />
juuri minkään työn tekemisessä merkityksellisenä<br />
<strong>ja</strong> vuorovaikutuksellisena suhteita<br />
luovana <strong>ja</strong> luotaavana ilmiönä – laulu on<br />
teknistetty viihteeksi.<br />
Koska kolonialistisen käännytystyön<br />
<strong>ja</strong> moraalin perustana oli Jumalan Sanan<br />
levittäminen kiellettiin loitsulaulut <strong>ja</strong><br />
opetettiin kansa veisaamaan ’jumalisten<br />
wirsien’ avulla (ks. Kukkonen 1997, 104).<br />
Niin kalevalainen laulu kuin saamelainen<br />
joiku ovat vuosisato<strong>ja</strong> olleet rangaistava<br />
<strong>ja</strong> noituuteen liitetty perinne (Peda-net,<br />
joiku). Jos laululla ei olisi mahtia, voimaa<br />
– miksi pakanallinen laulaminen olisi pitänyt<br />
kieltää?<br />
Äänen mahti tuli kerran todettua konkreettisesti<br />
kun kokeilimme hiekkakuvioiden<br />
muodostamista äänen avulla luonnonsuojeluyhdistyksen<br />
tilaisuudessa Muuramessa.<br />
(Perusilmiöstä saa hyvän kuvan esim<br />
katsomalla videon http://forum.isratrance.<br />
com/kymatik-cymatics-sound-figures/).<br />
Kaiuttimen päällä olevalle rummun kalvolle<br />
ripoteltu ohut hiekkakerros resonoi<br />
eli myötävärähteli suhteessa ison miehen<br />
mikrofoniin sanomiin ”mars mars” sanoihin<br />
muodostamalla vanhanaikaiset tuulimyllyn<br />
lavat, jotka alkoivat ällistykseksemme pyöriä<br />
hetken vinhaa vauhtia myötäpäivään.<br />
Äänen rakenteita luova voima todisti itsensä.<br />
Australian aboriginaalien käsitys esivanhempien<br />
lauluin luomasta maailmasta<br />
avautui tämän jälkeen uudella tavalla – samoin<br />
kuin varovaisuusperiaatteen merkitys<br />
vaikkapa ympäristömelun suhteen.<br />
Teknologian vapauden illuusiota kritisoiva<br />
diplomi-insinööri Timo Toivonen (2001,<br />
187) kuvaa hienovireistä herkkyyttä kuuron<br />
muusikon, ksylofonisti Evelyn Glennien<br />
kokemusten poh<strong>ja</strong>lta. Alansa mestari<br />
Glennie kertoi tuntevansa äänet kehossaan<br />
eri paikoissa Jotkut äänet tuntuivat mahanpoh<strong>ja</strong>ssa,<br />
toiset rintakehässä tai <strong>ja</strong>loissa.<br />
Evelyn asettaa filosofisen kysymyksen:<br />
”Jos kerran pystymme aistimaan matalia<br />
värähdyksiä, miksemme kykenisi aistimaan<br />
myöskin korkeita värähdyksiä”. Vastaavasti<br />
kuuro tanssi<strong>ja</strong>-koreografi Juho Saarinen:<br />
”Kuurot tuntevat musiikin värähtelyinä,<br />
ovathan kaikki äänet loppujen lopuksi värähteleviä<br />
ääniaalto<strong>ja</strong>” (Saarinen, ???? 85).<br />
Sabine Rittner, (2008, 81-104) lääketieteellisen<br />
psykologian parissa Heidelbergin<br />
yliopistoklinikalla työskentelevä musiikki-<br />
<strong>ja</strong> psykoterapeutti <strong>ja</strong> muusikko kertoo parantavista<br />
musiikki-kuvio-kokemuksistaan<br />
Amazonasin Shipibo intiaanien parissa<br />
Perussa. Shipibot käyttävät niin vaatteissa,<br />
kasvomaalauksissa kuin savitöissään<br />
geometrisia kuvioita. Parannusrituaaleissa<br />
paranta<strong>ja</strong>t käyttävät Ayahuasca-psykoaktiivista<br />
ainetta, laulavat icaro<strong>ja</strong> (erityisiä<br />
laulu<strong>ja</strong>) sekä työstävät näkemiään geometrisia<br />
energiakuvioita.<br />
Paikallisen paranta<strong>ja</strong>n suorittaessa Rittnerille<br />
parannusrituaalia yön pimeydessä,<br />
paranta<strong>ja</strong>n laulaessa Rittner (2008, 101)<br />
alkoi nähdä (hän itse ei ollut ottanut mitään<br />
hallusinogeeniä) avoimien silmien<br />
edessä herkkiä, räikeänkir<strong>ja</strong>via, värähteleviä<br />
kuvionäkyjä. ”Ne näyttävät olevan<br />
täällä kaikkialla läsnä olevia”, totesi Rittner<br />
hämmästyneen tuntuisena. Lääketieteen<br />
<strong>ja</strong> musiikin yhteiset juuret tulivat hänelle<br />
konkreettisesti tutuiksi.<br />
Värähtelyenergian vaikuttamisen avainsana<br />
on resonanssi, myötävärähtely -sananlaskun<br />
sanoin ”niin metsä vastaa kuin sinne<br />
huudetaan”. Ihmissuhteiden tasolla kyse on<br />
myötäelämisestä, kokemusten <strong>ja</strong>kamisesta,<br />
oikeudenmukaisuudesta – <strong>ja</strong> vaikeiden <strong>ja</strong><br />
haavoittavienkin kokemusten uudelleenjärjestymisestä<br />
myötäelävän <strong>ja</strong>kamisen <strong>ja</strong><br />
kor<strong>ja</strong>avien toimien kautta. Kun herkkä <strong>ja</strong><br />
rakentavuuteen avautuva vuorovaikutus<br />
ovat yhtä yleisiä kuin luku- <strong>ja</strong> kirjoitustaito,<br />
niin taloudellinen kuin muukin pakko- <strong>ja</strong><br />
kurivalta voivat väistyä, mutta se edellyttää<br />
tietoista yhteisötason työskentelyä kulttuurisen<br />
pakko- <strong>ja</strong> kurivallan mallin <strong>ja</strong> sen<br />
traumavaikutusten purkamiseksi.<br />
Kanadalainen psykologi, Patricia<br />
Vickers (2008, 175) toteaa kolonialismin<br />
haavoista toipumista <strong>ja</strong> muutosvoimaa<br />
käsittelevässä väitöskir<strong>ja</strong>ssaan ts´msyen<br />
(thsimsian) kansansa esivanhempien lakiin,<br />
ayaawx´iin no<strong>ja</strong>ten: ”A<strong>ja</strong>tuksemme<br />
<strong>ja</strong> aikeemme ovat kuin veteen heitetty kivi,<br />
joka muodostaa renkaita veden pinnalle<br />
laajentuen ulospäin <strong>ja</strong> vaikuttaen toisiin<br />
eläviin olentoihin. Sellaisten aikeiden <strong>ja</strong><br />
a<strong>ja</strong>tusten omaaminen, jotka laajenevat kohti<br />
henkistä tasapainoa <strong>ja</strong> rauhaa, voi luoda<br />
muutoksen.” Hän <strong>ja</strong>tkaa (2008, 193): ”sen<br />
täytyy ensin tapahtua mielissämme <strong>ja</strong> sydämissämme<br />
yksilöinä <strong>ja</strong> sen jälkeen ottaen<br />
sen mitä olemme oppineet perheiltämme,<br />
klaaniltamme <strong>ja</strong> yhteisöltämme.”<br />
Suhteessa intiaanien kokemaan kolonialismin<br />
väkivaltaan Vickers (2008, 194)<br />
nostaa kuitenkin samalla esiin vastuukysymykset.<br />
Kyse ei ole siitä, etteikö hallintoa<br />
pitäisi pitää vastuussa menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista,<br />
ahneuden <strong>ja</strong> vihan<br />
historia täytyy kohdata käytännöllisellä<br />
tasolla, joka auttaa kärsimyksen muuntamisessa.<br />
Tämä tapahtuu mm. tuottamalla<br />
historiallista aineistoa esivanhempien opetuksista<br />
<strong>ja</strong> eheyttävistä tavoista toimia <strong>ja</strong><br />
opettamalla niitä kouluissa jne.<br />
Suomalaisesta yhteiskunnasta pakko- <strong>ja</strong><br />
kurivallan tunnistaminen <strong>ja</strong> sen yhteisötason<br />
purkamisen käytännöt puuttuvat meiltä<br />
vielä täysin. Yhteisöllisen vastuun, etiikan,<br />
oikeudenmukaisuuden <strong>ja</strong> eri sukupuolten<br />
101<br />
3/10
Change language