1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Artikkeli<br />
Eliisa Pitkäsalo<br />
Mahdollisia maailmo<strong>ja</strong> Johanna Sinisalon romaanissa Sankarit<br />
Artikkelissani tarkastelen Johanna Sinisalon romaanin Sankarit (2003) luennassa rakentuvaa tulevaisuudenkuvaa<br />
sukupuolen- <strong>ja</strong> scifi-tutkimuksen keinoin. Sinisalo kertoo romaanissaan uudestaan<br />
Kalevalasta tutut sankaritarinat sijoittaen kalevalaiset hahmot fiktiiviseen nykysuomalaiseen<br />
kontekstiin. Artikkelissani fokusoin kahteen henkilöhahmoon, rouva Alakorkeeseen – kalevalaisen<br />
Pohjolan emännän <strong>ja</strong> Louhen vastineeseen – <strong>ja</strong> Aurooraan, Rexin <strong>ja</strong> Oonan (Kalevalassa Väinämöisen<br />
<strong>ja</strong> Ainon) tyttäreen. Tarkastelen sitä, miten Sinisalo operoi myös Kalevalasta tutulla hyvän <strong>ja</strong> pahan<br />
välisellä taistelulla siirtäen sen scifin välinein operoivaan romaaniinsa dystooppista <strong>ja</strong> utopistista<br />
tulevaisuudenkuvaa edustavien maailmojen väliseksi dilemmaksi. Kalevalan selkeän dikotomisen<br />
asetelman si<strong>ja</strong>an romaanissa kohtaavat esimerkiksi kulttuuri <strong>ja</strong> kova tekniikka, feminiiniset <strong>ja</strong> maskuliiniset<br />
järjestykset sekä vanha <strong>ja</strong> uusi maailmanjärjestys. Sankarit ei julista vaan se nostaa esiin<br />
mahdollisia vaihtoehtoisia kuvia maailmamme tulevaisuudesta.<br />
Avainsanat: Johanna Sinisalo, Sankari, Kalevala, science fiction, dystopia, utopia<br />
Väitöskir<strong>ja</strong>ani (Pitkäsalo 2009) perustuvassa<br />
artikkelissani luen Johanna Sinisalon<br />
romaania Sankarit (2003) esityksenä<br />
tulevaisuuden mahdollisista kuvista.<br />
Sankarit kommentoi Kalevalaa 1 <strong>ja</strong> siten<br />
myös Kalevalan esittämää tulevaisuudenkuvaa.<br />
Kommentti voidaan lukea ainakin<br />
kahdella tasolla: toisaalta romaani kertoo<br />
nykysankareista käyttäen poh<strong>ja</strong>na eepoksen<br />
sankaritarinoita <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkaa siten Kalevalan<br />
runolaulua, toisaalta se viittaa taaksepäin<br />
<strong>ja</strong> lukee eeppiset kertomukset uudesta<br />
näkökulmasta osoittaen siten sekä niiden<br />
ikiaikaisuuden että niissä esitetyn sankaruuden<br />
tulkinnanvaraisuuden.<br />
Sankarit liittyy p aitsi osittain fantastisen,<br />
<strong>ja</strong> tarkemmin science fiction -kir<strong>ja</strong>llisuuden<br />
jo muodostuneeseen kaanoniin, myös siihen<br />
Kalevala-tulkintojen sar<strong>ja</strong>an, joita on<br />
ilmestynyt taiteen kaikilla osa-alueilla jo<br />
eepoksen ilmestymisestä lähtien. 2 Tärkein<br />
yhdistävä tekijä lienee vähän väliä kerronnan<br />
kuluessa nouseva kysymys ”mitä jos”, jota<br />
McHale (1987) pitää science fictionin pääkysymyksenä.<br />
Sinisalo spekuloi romaanissaan<br />
esimerkiksi kovan teknologian nopean kehityksen<br />
aiheuttamilla ennalta arvaamattomilla<br />
vaikutuksilla, <strong>ja</strong> luen rivien välistä muun mu-<br />
10<br />
3/10<br />
assa kysymyksen: ”Mitä jos nykytekniikalle<br />
täysin mahdollisin keinoin rakennettaisiin<br />
yhteiskunta, jota oh<strong>ja</strong>isivat eettisistä seikoista<br />
piittaamattomat voimat?”<br />
Sinisalo osallistuu romaanillaan myös<br />
keskusteluun sukupuolitutkimuksen keskeisistä<br />
kysymyksistä muun muassa rakentamalla<br />
henkilöhahmo<strong>ja</strong>, jotka osoittautuvat<br />
luennassani erinomaisiksi esimerkeiksi siitä,<br />
miten feminiinisyys <strong>ja</strong> maskuliinisuus eivät<br />
ole sidoksissa biologiseen sukupuoleen.<br />
Näistä henkilöhahmoista nostan tässä artikkelissa<br />
esimerkiksi rouva Alakorkeen.<br />
Sankareissa tapaamme Kalevalasta tuttu<strong>ja</strong><br />
hahmo<strong>ja</strong>, jotka edustavat erilaisia miehen<br />
kautta määrittyviä naisroole<strong>ja</strong>: äitejä, vaimo<strong>ja</strong>,<br />
sisaria <strong>ja</strong> tyttäriä. Luennassa, jossa etsin<br />
hegemonisesta maskuliinisuudesta riippumattomia<br />
sankarinaisia, nämä kalevalaisiin<br />
naisrooleihin viittaavat naiskuvat alkavat<br />
elää <strong>ja</strong> muuttavat muotoaan. Tämän artikkelin<br />
kannalta tärkeät naishahmot – rouva Alakorkee<br />
<strong>ja</strong> Auroora – eivät henkilöhahmoina<br />
asetu absoluuttisiksi vastakohdiksi eivätkä<br />
sellaisinaan asetu hyvä-paha-akselille 3 vaan<br />
niiden edustamat maailmat dystooppisena<br />
<strong>ja</strong> utopistisena ovat käsitteellisesti vastakohtaisia.<br />
Utopia vai dystopia<br />
Utopia, etymologialtaan ’paikka jota ei<br />
ole’, tarkoittaa nykykielen käytössä paikkaa,<br />
joka on tai voisi olla vaihtoehtoinen<br />
paikka vallitsevalle yhteiskunnalle. Utopia<br />
(oik. eutopia) on positiivinen, ’hyvä<br />
paikka’, dystopia taas negatiivinen, ’paha<br />
paikka’. Utopia on kuva yhteiskunnasta,<br />
joka on idealistisen täydellinen, kun taas<br />
dystopia on tämän kuvan vastakohta. Idyllisestä<br />
kuvasta tulee samassa valossa ikään<br />
kuin sisäänpäin kääntynyt. 4<br />
Utooppiset <strong>ja</strong> dystooppiset tulevaisuuskuvat<br />
voivat olla hyvinkin erilaisia luonteeltaan5<br />
, mutta niitä kuvaava kir<strong>ja</strong>llisuus<br />
(tai elokuva) liittyy aina yhteiskunnalliseen<br />
keskusteluun – olipa sen taustalla<br />
sitten minkälainen poliittinen suuntaus<br />
tai ideologia tahansa. Tästä hyvänä esimerkkinä<br />
ovat feministinen utooppinen<br />
<strong>ja</strong> dystooppinen kir<strong>ja</strong>llisuus, jonka kultaaikana<br />
1970-luvulla Yhdysvalloissa nousi<br />
useita naiskir<strong>ja</strong>ilijoita, jotka kuvasivat<br />
yhden sukupuolen edustamia utooppisia<br />
<strong>ja</strong> dystooppisia yhteiskuntia (Esimerkiksi<br />
Joanna Russ, Ursula Le Guin, Mary Staton<br />
<strong>ja</strong> Marge Piercy ). Feministiset dystopiat<br />
toimivat käänteisinä vastalauseina miesten<br />
kuvaamille misogynistisille <strong>ja</strong> homososiaalisille<br />
utopioille, kun taas feministiset<br />
utopiat kuvasivat usein yhteiskuntaa, jossa<br />
naiset ovat vapaita miesten harjoittamasta<br />
hegemonisesta vallasta. (Attebury Attebury 2002,<br />
121; ks. Barr & Smith [toim.] 1983.) 19<br />
Myös Sinisalo liittyy tulevaisuusfiktiota<br />
kirjoittavien (nais)kir<strong>ja</strong>ilijoiden joukkoon,<br />
vaikka Sankareita ei voikaan kokonaisuutena<br />
luonnehtia utopiaksi tai dystopiaksi.<br />
Sankareissa Sariola esitetään naisten valtakuntana,<br />
joka näyttää ensisilmäyksellä feministis-utooppiselta<br />
yhdyskunnalta, jossa<br />
naiset ovat ottaneet käyttöönsä teknologian<br />
<strong>ja</strong> tieteen. Utooppinen kuva kääntyy kuitenkin<br />
loppua kohti dystooppiseksi, kun<br />
käy ilmi, mihin Sariolassa teknologiaa<br />
käytetään. Nyky-yhteiskuntaamme odottavasta<br />
tulevaisuudesta muodostuu Sinisalon<br />
satiirisessa käsittelyssä dystooppinen kuva,<br />
joka kärjistyy ’sammon’ ryöstön jännityskertomuksen<br />
keinoin kuvatussa seikkailussa,<br />
jossa hegemoniseen valtaan perustuvat<br />
yhden sukupuolen edustamat yhdyskunnat<br />
taistelevat tuhoa tuottavasta aseesta. Romaanin<br />
lopussa dystooppisuus kääntyy<br />
jälleen utooppiseksi, toivon sävyttämäksi<br />
kuvaksi uudesta maailmanjärjestyksestä.<br />
Taisteli<strong>ja</strong><br />
Sankareissa esitettyä dystooppista maailmaa<br />
edustaa rouva Alakorkee, joka<br />
taisteli<strong>ja</strong>na liittyy myyttisten amatsonien<br />
joukkoon. Fantastisesta kir<strong>ja</strong>llisuudesta,<br />
erityisesti feministisestä löytyy myyttisiä,<br />
taistelevia sankarinaisia, jotka edustavat<br />
Kirsti Simonsuuren sanoin ’kolminkertaista<br />
toiseutta’. Amatsoonit – jotka ovat yhtaikaa<br />
naisia, barbaare<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> mies-naisia – ovat<br />
liminaalisia olento<strong>ja</strong>, hyvin väkivaltaisia<br />
sotureita (Simonsuuri 1994, 100–101, 103).<br />
Samankaltaista amatsoonimaista, toisaalta<br />
yleensä maskuliinisen rekisteriin (Ks. Jokinen<br />
2003a, 8) luettavissa olevaa, toisaalta<br />
sankarillista matriarkaalista voimaa löytyy<br />
myös rouva Alakorkeesta, Louhen uudesta<br />
vastineesta.<br />
Rouva Alakorkee on kovapintainen<br />
taisteli<strong>ja</strong>, kuten myös Kalevalan Louhi.<br />
Kalevalassa Väinämöinen kumppaneineen<br />
ryöstää Sammon, Pohjolan emäntä muuttaa<br />
itsensä kokoksi <strong>ja</strong> lehahtaa sotajoukkoineen<br />
pakenevien sankareiden perään (Kalevala<br />
XLIII: 147–166). Tämä maaginen takaa-ajo<br />
esitetään hieman toisenlaisena Sankareissa,<br />
kun metamorfoosi vaihtuu lentolaitteeksi, <strong>ja</strong><br />
taistelu Sammosta taisteluksi CD-ROM-levyistä<br />
(Sinisalo 2003, 358). Puitteet ovat toiset,<br />
mutta lopputulos on sama: urhoollisesta<br />
taistelusta huolimatta Mrs Layfey (rouva<br />
Alakorkeen vastine tässä jännitystarinan<br />
10<br />
3/10
Change language