1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
että tavalliset naiset kuvittelevat <strong>ja</strong> työskentelevät<br />
kohti paikallisemman yhteiskunnan<br />
luomista, jossa teknologiaa käytettäisiin<br />
edistyneesti <strong>ja</strong> varovaisesti varmistamaan<br />
yhteiskunnan inhimillisyys, vuorovaikutteisuus,<br />
huolenpito <strong>ja</strong> epäbyrokraattisuus.<br />
Synnyttäjä-ruokki<strong>ja</strong>-tuotta<strong>ja</strong> kolmoisroolissaan<br />
naiset kykenevät radikaalisti uudenlaiseen<br />
kuvitteluun <strong>ja</strong> ovat sen vuoksi<br />
keskeisiä kestävän <strong>ja</strong> rauhanomaisen maailman<br />
luomisessa.<br />
Riane Eisler makrohistorioitsi<strong>ja</strong>, tulevaisuudentutki<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> feministi on kuvannut<br />
visionsa kumppanuusyhteiskunnasta kahdessa<br />
laa<strong>ja</strong>lti vaikuttaneessa kir<strong>ja</strong>ssaan:<br />
The Chalice and the Blade, 1987 (Suom.<br />
Mal<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> miekka) sekä Sacred Pleasure,<br />
1996. Eisler esittää, että kautta ihmiskunnan<br />
historian on ollut kaksi sosiaalisen <strong>ja</strong><br />
ideologisen järjestyksen mallia. Hän nimeää<br />
nämä mallit androkratiaksi (alista<strong>ja</strong>malli)<br />
<strong>ja</strong> gylaniaksi (kumppanuusmalli). Eislerin<br />
mukaan kumppanuusmalli oli olemassa<br />
joissakin esihistoriallisissa yhteiskunnissa<br />
kunnes androkraattiset <strong>ja</strong> patriarkaaliset<br />
mallit tuhosivat sen. Androkratia on<br />
vallinnut tuhansia vuosia mutta meidän<br />
aikaamme luonnehtii kumppanuusmallin<br />
uusi tuleminen <strong>ja</strong> vahvo<strong>ja</strong> liikkeitä kohti<br />
tasapainoisempaa yhteiskuntajärjestystä<br />
on jo olemassa (erityisesti Pohjoismaissa).<br />
Eislerin näkemyksen mukaan tänä<br />
ydin/elekroniikka/biokemia –aikakautena<br />
siirtyminen kohti kumppanuusyhteiskuntaa<br />
on ehdottoman välttämätöntä ihmislajin<br />
säilymiselle.<br />
Gylanian tärkein <strong>org</strong>anisointiperiaate on<br />
yhdistäminen arvojärjestykseen asettamisen<br />
si<strong>ja</strong>an. Siellä ”kumpaakaan ihmiskunnan<br />
puoliskoa ei arvoteta toista paremmaksi<br />
vaan kumpaakin sukupuolta arvostetaan<br />
yhtäläisesti. Tämän mallin keskeisin ominaispiirre<br />
on se, miten ihmisten väliset<br />
suhteet on siinä järjestetty. Olivatpa ne sitten<br />
miesten <strong>ja</strong> naisten, eri rotujen, uskontojen<br />
tai kansakuntien välisiä suhteita, erilaisuus<br />
ei automaattisesti merkitse ylemmyyttä tai<br />
alemmuutta.” (Eisler 1997, s. 143)<br />
Androkraattisia yhteiskuntia ei luonnehdi<br />
vain jäykkä miesten valta mutta myös suuret<br />
luokkaerot, hierarkkinen <strong>ja</strong> autoritaarinen<br />
järjestelmä sekä suuri institutionalisoidun<br />
sosiaalisen väkivallan määrä, joka ulottuu<br />
lasten pahoinpitelystä krooniseen sodankäyntiin.<br />
Vaikka kaikissa yhteiskunnissa<br />
esiintyy jonkinlaista väkivaltaa, kumppanuusyhteiskunnan<br />
erottaa androkratiasta<br />
se, että väkivaltaa ei siinä ole institutionalisoitu<br />
eikä sitä ihannoida. Näiden ilmiöiden<br />
päätarkoituksena on säilyttää vallitseva<br />
vallan<strong>ja</strong>ko. Kumppanuusyhteiskunnassa<br />
ei myöskään ylläpidetä maskuliinisuuden<br />
<strong>ja</strong> feminiinisyyden stereotyyppejä.<br />
Eniten gylaniaa tai kumppanuusyhteiskuntaa<br />
muistuttavissa yhteiskunnissa<br />
löydämme sen si<strong>ja</strong>an täysin erilaisen perusmallin:<br />
miesten <strong>ja</strong> naisten tasa-arvoisemman<br />
kumppanuuden sekä yksityisellä että<br />
julkisella alueella sekä demokraattisemman<br />
poliittisen <strong>ja</strong> taloudellisen rakenteen. Niissä<br />
ei (koska jyrkkää vallan<strong>ja</strong>koa ei tarvitse<br />
ylläpitää) ole myöskään idealisoitu tai institutionalisoitu<br />
väkivallan käyttöä. Näiden<br />
lisäksi tyypillisesti feminiiniset arvot on<br />
voitu täysin sisällyttää tapaan hallita yhteiskuntaa.<br />
(Eisler 1997, s. 143)<br />
Traditionaaliset kumppanuusyhteiskunnat<br />
olivat yhtä vähän ihanteellisia kuin vapaita<br />
väkivallastakaan, mutta ne kehittyivät<br />
rauhanomaisemmin sekä sosiaalisesti <strong>ja</strong><br />
ekologisesti tasapainoisemmin <strong>ja</strong> niissä<br />
vallitsi yleensä tasa-arvoisempi sosiaalinen<br />
rakenne kuin nykyisissä yhteiskunnissa.<br />
Nykyään meillä on lajina monien teknologisten<br />
keksintöjen takia hallussamme<br />
yhtä voimakkaita keino<strong>ja</strong> kuin ovat luonnon<br />
omat prosessit, <strong>ja</strong>tkaa Eisler. Koska<br />
tämä tapahtuu alista<strong>ja</strong>yhteiskunnan kognitiivisten<br />
karttojen mukaisesti, ihmisten<br />
on mahdollista tuhota kaikki elämä tältä<br />
planeetalta. Tämän tosiasian tunnustaminen<br />
”on käynnistänyt yhä voimistuvan<br />
muutosliikkeen alista<strong>ja</strong>yhteiskunnista kohti<br />
kumppanuusmallia.” (Eisler 1997, s. 148)<br />
Tämä siirtymä ei ole helppo, koska androkratiat<br />
taistelevat vastaan. Kuitenkin<br />
vain hyväksymällä kumppanuusmallin<br />
kulttuurisen kognitiivisen kartan voimme<br />
toteuttaa ainutlaatuiset inhimilliset mahdollisuutemme.<br />
Tämä ei voi tapahtua, elleivät<br />
ihmiskunnan mies- <strong>ja</strong> naispuolisko pääse tasapainoisemmaksi.<br />
Vaihtoehto on tietenkin<br />
alistamiseen perustuva kognitiivinen kartta,<br />
joka ”tällä teknologian tasolla johtaa ihmiskunnan<br />
tuhoon, lopettaa seikkailumme tällä<br />
planeetalla.” (Eisler 1997, s. 149)<br />
Vaikka jotkut kriitikot väittävät Eislerin<br />
mallia liian yksinkertaistavaksi, sen painoarvo<br />
ei ole sen teoreettisessa hienoudessa<br />
vaan sen kyvyssä uudelleen tulkita historiaa<br />
<strong>ja</strong> luoda vaihtoehtoisen tulevaisuuden mahdollisuus<br />
– se antaa tärkeitä työkalu<strong>ja</strong> sekä<br />
naisille että miehille. (Esim. Ferguson 1993)<br />
Päinvastoin kuin postmodernit kirjoitta<strong>ja</strong>t,<br />
Eisler välttää vieraannuttavaa ironiaa <strong>ja</strong><br />
keskittyy sen si<strong>ja</strong>an löytämään uudestaan<br />
idealisoidun menneisyyden miehiseltä nykyisyydeltä<br />
<strong>ja</strong> tulevaisuudelta.<br />
Naisten aseman skenaarioita<br />
Ottaen huomioon nykyiset <strong>ja</strong> keskenään<br />
ristiriitaiset trendit, on hyödyllistä luonnostella<br />
joitakin avainskenaarioita naisten<br />
<strong>ja</strong> samalla koko maailman tulevaisuudelle<br />
(joiden ytimessä ovat sukupuolten asemaa<br />
koskevat asiat).<br />
Nämä arkkityyppiset skenaariot sisältävät:<br />
(1) nykytilan status quon <strong>ja</strong>tkumisen/globaalinpatriarkaatin/hyperekspansionistisen<br />
tulevaisuuden; <strong>ja</strong> (2) globaalin<br />
sukupuolten tasa-arvoon perustuvan tulevaisuuden.<br />
Nämä kaksi skenaariota eivät<br />
rajoitu käsittelemään vain niin sanottu<strong>ja</strong><br />
“naisten asioita”, vaan niissä tutkitaan myös<br />
niiden laajempia sosiaalisia <strong>ja</strong> koko pla-<br />
neettaa koskevia vaikutuksia. Tällä tavoin<br />
on mahdollista ottaa huomioon sekä ne<br />
tekijät, jotka vaikuttavat naisiin sosiaalisena<br />
ryhmänä että ne tekijät, jotka vaikuttavat<br />
naiskysymykseen”sisältyviin sosiaalisiin<br />
myytteihin”?<br />
1. Globaali patriarkaatti<br />
Mary Daly (1978) vakuutti 1970-luvulla,<br />
että patriarkaatti näkyi olevan kaikkialla:<br />
jopa ulkoavaruus <strong>ja</strong> tulevaisuus näyttivät<br />
olevan kolonisoitu<strong>ja</strong>. 2000 -luvun ensimmäistä<br />
vuosikymmentä (ennen kaikkea<br />
Länsimaissa mutta myös globaalin median<br />
välittämänä) leimaa ”postfeminismi”, ”populaarikulttuuri”,<br />
”globaali sota terrorismia<br />
vastaan”, ”uudet vakoilumenetelmät <strong>ja</strong><br />
teknologiat” – näitä kaikkia voi perustellusti<br />
pitää nykyisyyttä <strong>ja</strong> globaalia tulevaisuutta<br />
koskevien patriarkaalisten projektien<br />
ilmentyminä. Tämän skenaarion mahdollistavat<br />
kaikki ne trendit, jotka vaikuttavat<br />
negatiivisesti naisiin.<br />
Globaalin patriarkaatin skenaario jäädyttää<br />
naisten vapauttamisen pysyvästi; on<br />
aina tärkeämpiä tavoitteita työstettäväksi.<br />
Näin ollen globaali patriarkaatti investoi<br />
raskaasti sodan sekä suoran <strong>ja</strong> rakenteellisen<br />
väkivallan skenaarioihin kuten OECD-linnoitus<br />
<strong>ja</strong> Ikuinen kosto. Molemmat edellä<br />
mainitut skenaariot edellyttävät vahvo<strong>ja</strong><br />
sotavoimia, alistamista, väkivaltaa <strong>ja</strong><br />
voimakkaasti maskuliinista sitoutumista.<br />
Linnoitusskenaario ei voi toteutua, jos<br />
esiintyy vähääkään merkkejä heikkoudesta<br />
tai empatiasta vastapuolta kohtaan. Se<br />
perustuu <strong>ja</strong>koon meihin <strong>ja</strong> toisiin, mikä on<br />
patriarkaalisen mallin vallitseva diskurssi<br />
<strong>ja</strong>, missä naiset ovat yleensä ensimmäisiä,<br />
joita kohtaan toiseutta harjoitetaan. Linnoitusskenaario<br />
lisää yleensä turvattomuutta<br />
sekä ”meidän” että ”muiden” keskuudessa.<br />
Pelot purkautuvat lisääntyvänä väkivaltana<br />
naisia, lapsia <strong>ja</strong> luontoa kohtaan. Ikuinen<br />
kosto –skenaariossa naiset nähdään arvok-<br />
3/10 3/10
Change language