1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Simon Young kuvailee transhumanismia<br />
seuraavasti:<br />
13<br />
3/10<br />
Transhumanismi on edistyksellisyyttä<br />
<strong>ja</strong> edistys transhumanistille ei tarkoita<br />
vain pyrkimystä parantaa yhteiskunnallisia<br />
olo<strong>ja</strong> – liberaalin edistyksellisyyden<br />
perustavoite – vaan myös<br />
ihmisen tilan itsensä parantamista<br />
superbiologian avulla. (Young 2006,<br />
113, oma käännökseni).<br />
Superbiologia on juuri yksi sellainen<br />
tulevaisuuden teknologia, johon alussa viittasin.<br />
Juuri superbiologian avulla voimme<br />
esimerkiksi tehdä itsestämme monisukupuolisia.<br />
Transhumanismi pyrkii parantamaan<br />
ihmisen tilaa (human condition). Yksi<br />
varteenotettava parannus olisi mielestäni<br />
rajojen asteittainen häviäminen.<br />
Mielestäni on selvää, että edellä mainittu<br />
dualistis-polaarinen <strong>ja</strong>ko ei ole hyvä.<br />
Siinä teemme jälleen ra<strong>ja</strong>n. Ja ra<strong>ja</strong>t, kuten<br />
TransHum Corp. -yhtiön toimitusjohta<strong>ja</strong><br />
totesi, tuhoutuvat aina. Ikään kuin ne olisi<br />
luotu tuhottaviksi – samoin kuin kone, joka<br />
on jo luomisensa hetkellä jätettä, sillä toimintoansa<br />
tehdessään se <strong>ja</strong>tkuvasti tuhoaa<br />
itseään (tästä oivalluksesta kiitokset Timo<br />
Airaksiselle). On tietysti yksinkertaistavaa<br />
sanoa näin, mutta rajojen luomisen syynä<br />
lienee hyvin usein pelko. Ra<strong>ja</strong>t estävät<br />
liikkeen. Ra<strong>ja</strong>t rajoittavat. Ra<strong>ja</strong>n vastakohta<br />
on ra<strong>ja</strong>ttomuus, vapaus. Miksi rajoihin<br />
halutaan niin kovasti kuitenkin asettua?<br />
Tähän antaa yhden mahdollisen vastauksen<br />
slovenialainen psykoanalyytikko <strong>ja</strong> kulttuurikriitikko<br />
Slavoj Žižek. Hän analysoi nautinnon<br />
aluskasvillisuus -kirjoituksessaan<br />
Fritz Langin Nainen ikkunassa -elokuvaa.<br />
Siinä psykologian professori näkee kadulla<br />
kauniin naisen, ryhtyy suhteeseen tämän<br />
kanssa <strong>ja</strong> tappaa tämän rakasta<strong>ja</strong>n tappelussa.<br />
Intensiivisen murhatutkimusta koskevan<br />
jännityksen jälkeen professori herää. Se<br />
olikin vain unta! Mutta Žižek toteaa:<br />
Elokuvan ´viesti´ ei ole ´Jumalan<br />
kiitos, se oli vain unta. En olekaan<br />
mikään murhaa<strong>ja</strong> vaan aivan tavallinen<br />
ihminen kuten kaikki muutkin!´<br />
Pikemminkin tiedostamattomassa,<br />
halumme reaalisessa, olemme kaikki<br />
murhaajia -- voitaisiin sanoa, että<br />
professori herää voidakseen <strong>ja</strong>tkaa<br />
untaan (että on tavallinen ihminen<br />
kuten kaikki muutkin), paetakseen halunsa<br />
psyykkistä todellisuutta. Herätessään<br />
arkipäiväiseen todellisuuteen<br />
hän voi sanoa helpottuneena ´se oli<br />
vain unta´ohittaen sen olennaisen tosiseikan,<br />
että juuri hereillä ollessaan hän<br />
ei ole ´mitään muuta kuin tietoisuus<br />
unestaan´ (Lacan) -- meillä ei suinkaan<br />
ole hil<strong>ja</strong>ista, kilttiä, säädyllistä<br />
porvarillista professoria uneksimassa<br />
olevansa murhaa<strong>ja</strong>, vaan murhaa<strong>ja</strong><br />
näkemässä unta jokapäiväisessä elämässään,<br />
että hän on hil<strong>ja</strong>inen, kiltti,<br />
säädyllinen porvarillinen professori<br />
(Žižek 2009, 19).<br />
Elämämme sellaisina kuin ne ovat, ovat<br />
halussa <strong>ja</strong> mielessä yhtä tosia tai epätosia<br />
kuin se, mitä ne voisivat olla. Jos esimerkiksi<br />
olen kunniallinen opiskeli<strong>ja</strong>, joka<br />
kirjoittaa artikkelia, se on totta. Mutta myös<br />
se, että olen murhanhimoinen sadisti, on<br />
totta. Se, mitä tapahtuu, on vain yksi asioiden<br />
ilmentymä. Mahdolliset tapahtumat<br />
ovat yhtä todellisia kuin se mitä tapahtuu,<br />
kunnes se tapahtuu. Filosofit kutsuvat näitä<br />
vaihtoehto<strong>ja</strong> mahdollisiksi maailmoiksi <strong>ja</strong><br />
niitä tutkitaan modaalilogiikassa. Jos päättäisin<br />
nyt juosta ulos kadulle, olisi se totta.<br />
Mutta en tee niin, joten se ei ole. Mutta se<br />
voisi olla. Minulla on halu<strong>ja</strong>, jotka eivät<br />
koskaan toteudu. Tätä ranskalainen modernin<br />
psykoanalyysin mestari <strong>ja</strong> Freudin<br />
tulkitsi<strong>ja</strong> Jacques Lacan tarkoittaa puhuessaan<br />
symbolisen alla piilevästä reaalisesta;<br />
symbolinen on toteutunut maailma, jossa<br />
elämme, mutta sen alla <strong>ja</strong>tkuvasti kuplii<br />
reaalinen alitajuinen taso, jota pyrimme<br />
pitämään aisoissa, jotta symbolinen järjestelmä<br />
ei romahtaisi. Kuten rakennus,<br />
jonka perusta rikotaan, sortuu kasaan,<br />
samoin sosiaalistuneet ihmismielet voivat<br />
”sortua”, jos niitä koossa pitävä symbolinen<br />
rakennelma romahtaa. Tämä rakennelma<br />
on yllättävän heikko, siksi sitä täytyy<br />
<strong>ja</strong>tkuvasti pitää yllä. Tämä ylläpitäminen<br />
on Judith Butlerin mainitsemaa performatiivisuutta.<br />
Toisin toistaminen murtaa<br />
olemassa olevan järjestelmän rakenteet,<br />
siksi sitä paheksutaan. Eihän kukaan halua,<br />
että meidän järjestelmämme, koko yhteiskuntamme,<br />
romahtaa. Juuri tässä kohden<br />
a<strong>ja</strong>ttelussa kuitenkin tapahtuu virhe. Romahduksen<br />
ei nimittäin tarvitse merkitä<br />
katastrofia, vaan se voi olla romahdus<br />
myös rakentavassa mielessä. Tämä saattaa<br />
kuulostaa ristiriitaiselta, mutta a<strong>ja</strong>tellaan<br />
asiaa vaikka näin: puretun talon tilalle voi<br />
rakentaa uuden. Tai vielä paremmin, osia<br />
voi ottaa sieltä täältä <strong>ja</strong> asettaa niitä uusiin<br />
paikkoihin, poistaa tai muovata uudestaan.<br />
Tätä kutsutaan de- <strong>ja</strong> rekonstruktioksi.<br />
Sitä voidaan verrata myös itävaltalaisen<br />
talouskasvun teoreetikon Joseph Schumpeterin<br />
”luovan tuhon” teoriaan (Tästä<br />
huomiosta kiitokset Thomas Brandille.).<br />
Jatkan lainaamalla novelliani siitä mihin<br />
aiemmin jäätiin:<br />
Lisäksi kaikki eivät halua kunnioittaa<br />
rajo<strong>ja</strong>, kuten 2)-kohdassa todetaan.<br />
Näistä loikkareista tuleekin rajojen<br />
asettajille todellinen riesa. Afrikan<br />
venepakolaiset Etelä-Eurooppaan,<br />
ra<strong>ja</strong>nylittäjät Meksikosta Yhdysvaltoihin.<br />
Puhumattakaan kylmän sodan<br />
rintamakarkureista. Loikkarit rapauttavat<br />
koko järjestelmän <strong>ja</strong> lopulta<br />
osoittavat sen mädäntyneisyyden <strong>ja</strong><br />
kestämättömyyden. Loikkarit ovat<br />
tärkeä osa järjestelmää, ne toimivat<br />
indikaattorina <strong>ja</strong> kertovat milloin on<br />
saavutettu piste, jolloin ra<strong>ja</strong>sta alkaa<br />
olla enemmän haittaa kuin hyötyä.<br />
Miettikääpä sukupuolia tässä kontekstissa.<br />
Feminiiniset miehet, maskuliiniset<br />
naiset, transseksuaalit, metroseksuaalit.<br />
Kaikki loikkareita, ra<strong>ja</strong>n ylittäjiä,<br />
viestintuojia: ra<strong>ja</strong>a ei enää ole, olkaa<br />
vapaita! Kuuntelemmeko me tätä viestiä?<br />
Se on itsemme päätettävissä. Ainakaan<br />
meitä ei kukaan pakota olemaan<br />
kuuntelematta. Ihmisellä on luontainen<br />
taipumus pelätä uutta, samoin kuin<br />
erilaisuuttakin. Erilaisia seksuaalisuuden<br />
ilmenemismuoto<strong>ja</strong> alkaa olla niin<br />
paljon, että ra<strong>ja</strong>varti<strong>ja</strong>t eivät enää kauaa<br />
pysty pidättelemään vallankumousta.<br />
Ra<strong>ja</strong>valli murtuu, padon vangitsema<br />
vesi purkautuu vapaaksi virraksi, energiat<br />
pääsevät valloilleen. Mutta tämän<br />
ei tarvitse tarkoittaa sotaa, energian<br />
ei tarvitse purkautua väkivaltaisesti.<br />
Ra<strong>ja</strong>selkkausten si<strong>ja</strong>an meillä voi olla<br />
vapaa liikkuvuus. Ra<strong>ja</strong>ton vapaus. Ja<br />
kehitys.<br />
Kutsun de- <strong>ja</strong> rekonstruktion tekijöitä<br />
loikkareiksi. He eivät esimerkiksi ota kovin<br />
vakavasti sitä, että tietyntyyppisiä seksuaalisuuksia<br />
täytyy performatiivisuuden<br />
avulla tuottaa aina uudestaan <strong>ja</strong> uudestaan.<br />
He voivat luoda mitä haluavat. He ovat<br />
dualistis-polaarisen si<strong>ja</strong>an pluraliste<strong>ja</strong>,<br />
moninaisuuden kannattajia. Dualismi on<br />
hyvin vanhentunutta puhetta, sitä käytti<br />
viimeksi tyylikkäällä tavalla ranskalainen<br />
filosofi René Descartes Mietiskelyissään<br />
1600-luvulla. Näyttäisi siltä, että maailma<br />
ei koostu kaksinaisuuksista, eikä<br />
myöskään vain yhdestä, kuten monistit<br />
väittäisivät. Pluralistin mukaan maailma<br />
on täynnä erilaisuuksia, joita ei voi <strong>ja</strong>kaa<br />
yksinkertaisilla ra<strong>ja</strong>-aidoilla. Pystytäänkö<br />
koko ihmisen olemus moninaisuudessaan<br />
selittämään <strong>ja</strong>kamalla heidät miehiin <strong>ja</strong><br />
naisiin? Epäilen. Pluralisti ei sulje itseään<br />
koppiin, josta ei pääse ulos. Tulevaisuus<br />
on pluralistien.<br />
13<br />
3/10
Change language