1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
hyvinvointivaltiomallia. Matalat verottomat<br />
työttömyysturva- sekä sairaus- <strong>ja</strong><br />
vanhempainrahapäivärahaetuudet muutettiin<br />
ansiosidonnaisiksi <strong>ja</strong> niitä alettiin<br />
verottaa. Kansaneläkkeestä tuli universaali<br />
vähimmäisturva, jonka tasoon puolison<br />
muut tulot kuin kansaneläke eivät enää<br />
vaikuttaneet. Vanha huoltoapu korvattiin<br />
vähemmän leimaavalla toimeentulotuella.<br />
Uudistusten seurauksena veronmaksajien<br />
määrä kasvoi, miesten noin 10 <strong>ja</strong> naisten<br />
lähes 19 prosenttia vuosina 1980–1985 <strong>ja</strong><br />
naisten määrä veronmaksajina ylitti miesten<br />
määrän (Tulo- <strong>ja</strong> varallisuustilastot). Vaikka<br />
tulonsiirtojen uudelleen <strong>ja</strong>kavat vaikutukset<br />
kasvoivat, pysyi laa<strong>ja</strong> verotuksen vähennysjärjestelmä<br />
(Turkkila 1983) suunnilleen<br />
ennallaan vuoteen 1988 asti.<br />
Vuoden 1989 suuri verouudistus oli<br />
askel kohti perhepoliittisten vähennysten<br />
karsimista. Jäljelle jäävien vähennysten<br />
painopiste siirtyi uudistuksessa valtionverotuksesta<br />
kunnallisverotuksen suuntaan,<br />
mikä hyödytti paremmin pienituloisia.<br />
Käytännössä verouudistus kuitenkin hyödytti<br />
miehiä enemmän kuin naisia, koska<br />
laki ei enää määritellyt, kumpi puolisoista<br />
voi tehdä vähennykset. Miehet alkoivat<br />
pääsääntöisesti hyötyä myös lastenhoitovähennyksestä.<br />
(Haata<strong>ja</strong> 1992).<br />
Perhekustannusten tasausmenetelmiä<br />
suunniteltaessa epäkohtana pidettiin monissa<br />
komiteamietinnöissä sitä, etteivät<br />
verovähennykset hyödytä pienituloisimpia.<br />
Vuoden 1994 perhepoliittisessa kokonaisreformissa<br />
karsittiin käytännössä kaikki<br />
lasten perusteella myönnettävät vähennykset<br />
<strong>ja</strong> menetykset kompensoitiin osittain<br />
korottamalla verottomia lapsilisiä. Ennen<br />
uudistusta verotuksen lapsivähennyksistä<br />
aiheutui suunnilleen yhtä paljon kustannuksia<br />
julkiselle taloudelle kuin lapsilisistä<br />
(Haata<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> Pylkkänen 2009, 152). Jos ottaa<br />
huomioon, että korotetut lapsilisät maksettiin<br />
pääsääntöisesti äideille <strong>ja</strong> he olivat edel-<br />
lisen veroreformin häviäjiä, osoittautuivat<br />
he tämän uudistuksen hyötyjiksi. Isät olivat<br />
pääsääntöisesti menettäjiä <strong>ja</strong> yksinhuolta<strong>ja</strong>t<br />
menettivät useammin kuin hyötyivät.<br />
(Haata<strong>ja</strong> 2002). Horisontaali tulontasaus<br />
lapsiperheiden <strong>ja</strong> muiden välillä on vuodesta<br />
1994 lähtien toteutettu käytännössä<br />
kokonaan tulonsiirroin.<br />
Yksilölliseen verojärjestelmään siirtyminen<br />
hyödytti siis ensimmäisessä vaiheessa<br />
perheellisiä miehiä <strong>ja</strong> toisessa perheellisiä<br />
naisia, kun otetaan huomioon samanaikaiset<br />
muutokset tulonsiirroissa. Kotitaloustasolla<br />
vuoden 1989 verouudistus toteutui<br />
tulon<strong>ja</strong>kotavoitteiltaan suhteellisen hyvin <strong>ja</strong><br />
suurin osa kotitalouksista hyötyi (Haata<strong>ja</strong><br />
1992, 47). Sen si<strong>ja</strong>an vuoden 1994 reformit<br />
leikkasivat lapsiperheiden käteen jääviä<br />
tulo<strong>ja</strong> useammin kuin lisäsivät. Lamasta<br />
johtuen yhtenä tarkoituksena olikin leikata<br />
etuuksia. (Haata<strong>ja</strong> 2002, 33). Leikkaukset<br />
kohdentuivat verovähennyksiin <strong>ja</strong> ansiosidonnaisiin<br />
tulonsiirtoihin, mutta ansiotyöstä<br />
riippumattomien hoivaetuuksien, vähimmäispäivärahan<br />
<strong>ja</strong> kotihoidontuen taso<strong>ja</strong><br />
korotettiin. Hyötyjiä olivat erityisesti äidit,<br />
jotka eivät olleet oikeutettu<strong>ja</strong> ansiosidonnaisiin<br />
etuuksiin. (Haata<strong>ja</strong> 2004, 175).<br />
Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää<br />
Reformien välittömät hyödyt tai menetykset<br />
tulonsaajien nettotuloissa ovat vain osa<br />
uudistusten vaikutuksista. Välilliset vaikutukset<br />
hei<strong>ja</strong>stuvat käyttäytymiseen. Vuoden<br />
1994 perhepoliittisen paketin vaikutusta<br />
naisten <strong>ja</strong> miesten työntarjontaan ei ole arvioitu.<br />
Toisaalta tuolloin ei ollut myöskään<br />
työvoiman kysyntää suurtyöttömyyden<br />
takia. Korotettu vähimmäispäiväraha <strong>ja</strong><br />
kotihoidontuki sekä alennettu ansiopäiväraha<br />
ovat kuitenkin voineet heikentää<br />
naisten kannustimia hankkia ansiotulo<strong>ja</strong><br />
ennen lapsen syntymää tai syntymien<br />
välillä. Sen si<strong>ja</strong>an 1990-luvun jälkipuolen<br />
kannustinloukku-uudistuksen vaikutuksia<br />
on arvioitu. Työvoiman tarjonnan lisäystä<br />
tavoiteltiin piiskalla, eli myös perhepoliittisten<br />
vähimmäisetuuksien leikkauksilla <strong>ja</strong><br />
porkkanalla, eli ulottamalla subjektiivisen<br />
päivähoito-oikeus alle kouluikäisiin lapsiin,<br />
harmonisoimalla päivähoitomaksujen<br />
taksat <strong>ja</strong> ottamalla käyttöön kunnallinen<br />
ansiotulovähennys. Ansiotulovähennyksen<br />
johdosta tulonsiirtojen verotus kiristyi<br />
samantasoisiin ansiotuloihin verrattuna.<br />
Tutkimusten mukaan lapsiperheissä isien<br />
työssäkäynti lisääntyi kannustinloukkuuudistuksen<br />
seurauksena jonkin verran,<br />
mutta pienten lasten äitien työssäkäyntiin<br />
reformeilla ei ollut vaikutusta (Laine <strong>ja</strong><br />
Uusitalo 2001).<br />
2000-luvun alussa havahduttiin siihen,<br />
että köyhyys oli yleistynyt <strong>ja</strong> erityisesti<br />
lapsiperheissä. Selityksenä ovat olleet paitsi<br />
1990-luvun jälkipuolen leikkaukset myös<br />
väestön sosioekonomisen rakenteen muutokset.<br />
Tämä kävi ilmi myös tutkimuksesta,<br />
jossa arvioitiin, paljonko köyhyys olisi<br />
alentunut vuonna 2000, jos lapsiperheet<br />
olisivat olemassa olevien etuuksien si<strong>ja</strong>sta<br />
indeksikor<strong>ja</strong>tut tulonsiirrot vuodelta 1994<br />
tai etuudet <strong>ja</strong> verovähennykset vuodelta<br />
1991 (Haata<strong>ja</strong> 2004). Korkeammat tulonsiirrot<br />
<strong>ja</strong> entiset verovähennykset eivät<br />
olisi juurikaan alentaneet lapsiperheiden<br />
köyhyysastetta vaikka köyhyyden syvyys<br />
pienituloisimmissa lapsiperheissä olisi toki<br />
pienentynyt. Lapsiperheissä aikaisempaa<br />
harvempi äiti olisi hyötynyt verovähennyksistä<br />
pienten tulojen johdosta tai korkeammista<br />
ansiosidonnaisista päivärahoista,<br />
koska heidän työhistoriansa oikeutti usein<br />
vain vähimmäisturvaetuuksiin.<br />
Kannustimena ansiotyöhön 1990-luvun<br />
lopulla otettiin siis käyttöön kunnallinen<br />
ansiotulovähennys. Se ei lähemmin tarkasteltuna<br />
osoittaudu lainkaan sukupuolineutraaliksi.<br />
Ensiksikin, vähennyksen tarkoituksena<br />
on tehdä pienipalkkaisten töiden<br />
vastaanottaminen kannattavammaksi kuin<br />
tulonsiirtojen. Epäjohdonmukaista tälle<br />
a<strong>ja</strong>tukselle on se, että vanhempainpäiväraho<strong>ja</strong><br />
verotetaan samalla periaatteella kuin<br />
esimerkiksi työttömyysturvaa, vaikka vanhempainrahojen<br />
nimenomaisena tarkoituksena<br />
on kannustaa vanhempia ansiotyöstä<br />
kotiin lapsen syntymän yhteydessä <strong>ja</strong> jonkin<br />
aikaa senkin jälkeen. Kotihoidontukea verotetaan<br />
myös ankarammin kuin ansiotulo<strong>ja</strong>,<br />
mutta tuki onkin valinnan tulos kodin <strong>ja</strong><br />
ansiotyön välillä, joten sen verottaminen<br />
samoin kuin muita tulonsiirto<strong>ja</strong> on perustellumpaa.<br />
Jos vanhempainraho<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kotihoidon<br />
tukea olisi vuonna 2006 verotettu<br />
samoin kuin ansiotulo<strong>ja</strong>, olisivat kunnat<br />
menettäneet verotulo<strong>ja</strong> noin 40 miljoonaa<br />
euroa (Haata<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> Pylkkänen 2009, 155).<br />
Toiseksi ansiotulovähennyksen kohdentamisella<br />
erityisesti pieniin palkkoihin saattaa<br />
olla vaikutusta myös kuntatyönanta<strong>ja</strong>n<br />
käyttäytymiseen. Määräaikaiset työsuhteet<br />
tulevat kunnille edulliseksi, kun työntekijät<br />
siirtyvät välillä työttömyyspäivärahan piiriin.<br />
Säästöt henkilöstömenoissa ovat suuret<br />
vaikka palkat ovat pienet, koska kuntien<br />
työnanta<strong>ja</strong>maksut ovat korkeat (ks. myös<br />
Viitamäki <strong>ja</strong> Mustonen 2004). Kuntien verotuotot<br />
eivät myöskään juuri vähenisi vaikka<br />
veronalaiset tulot vähenevät, koska työttömyysturvasta<br />
ei tehdä ansiotulovähennystä.<br />
Arvioimme, että vuonna 2006 kuntien<br />
päivähoitohenkilöstön työttömyys<strong>ja</strong>ksot<br />
tuottivat kunnille noin 58 miljoonan nettohyödyn<br />
verrattuna siihen, että henkilöstö<br />
olisi ollut koko a<strong>ja</strong>n työsuhteessa (Haata<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> Pylkkänen 2009, 156).<br />
Nykyinen verojärjestelmämme lienee<br />
maailman yksilöllisimpiä. Puolisot tai vanhemmat,<br />
joilla on alaikäisiä lapsia, hyötyvät<br />
verotuksesta hyvin vähän, jos ollenkaan<br />
perheettömiin verrattuna. Hyötyjiä ovat<br />
ne parit, jotka voivat kasvattaa menoperusteisia<br />
vähennyksiä, kuten asuntolainan<br />
korot, <strong>ja</strong> kotitalousvähennys, <strong>ja</strong> siirtää vähennyksiä<br />
toisen puolison verotukseen, jos<br />
3/10 3/10
Change language