1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
kyllä ruotsalaisia vallanpitäjiä vaadittiin<br />
kaatamaan suomalaisten pyhien lehtojen<br />
puut. 1500-luvulla Novgorodin piispan<br />
vaatimuksesta Kar<strong>ja</strong>lassa alkoi pyhien<br />
paikkojen hävittäminen (Ruonakoski, 32).<br />
Tätä taustaa vasten a<strong>ja</strong>tellen lienee ’väkivalta’<br />
kolonialistisen hallinnon luoma<br />
käsite kuvaamaan halti<strong>ja</strong>väen voimien<br />
suo<strong>ja</strong>avia voimia avukseen hakevan väestön<br />
loitsimista <strong>ja</strong> ’noitumista’ suhteessa<br />
’kaukovallan’ veriseen käännyttämiseen<br />
(ks. esim. biografiakeskuksen sivuilta:<br />
ristiretkisaarnaa<strong>ja</strong> Pietari Kaikkivalta tai<br />
Kaukovalta (mainitaan 1215–1226) (http://<br />
artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/6142/).<br />
Vallitseva valta ei tietenkään ole määritellyt<br />
itseään pakkovallan käyttäjäksi<br />
vaan pelasta<strong>ja</strong>ksi tai sivistyksen tuo<strong>ja</strong>ksi,<br />
vaikka se tuhosi vanhat vuorovaikutukselliset<br />
<strong>ja</strong> myötätuntoon perustuvat suhteet<br />
luontoon. Väkivaltatraumojen hoidosta<br />
tiedetään miten alista<strong>ja</strong>n käytös sisäistyy<br />
myöskin alistetun käytökseksi. Psykiatri<br />
Gustav Schulman (2006, 83): ”. . . on<br />
tiedetty että sotaveteraanien traumaperäisen<br />
oireyhtymän <strong>ja</strong> skitsofreniaoireiden<br />
välillä oli huomattava samankaltaisuus<br />
<strong>ja</strong> päällekkäisyys, erityisesti paranoian<br />
<strong>ja</strong> hallusinaatioiden suhteen. . . . Pahimpia<br />
traumo<strong>ja</strong> kokeneet sotavangit kärsivät<br />
myös useammin skitsofreniaoireista.<br />
Seksuaalisen <strong>ja</strong> muun väkivallan suhde<br />
aikuisuuden psyykkiseen sairastamiseen on<br />
huomattava.” On selvää, että vuosisataisen<br />
sotaväenoton <strong>ja</strong> hallinnon pakkovalta ovat<br />
jättäneet jälkensä suomalaiseen väestöön,<br />
niin miehiin kuin naisiin. (esim. Bertolt<br />
Brechtin kuuluisa näytelmä, Äiti peloton 1<br />
kuvaa 2. suomalaista rykmenttiä 30-vuotisessa<br />
sodassa seuraavaa naista).<br />
Hallinnollisen pakko- <strong>ja</strong> kurivallan toimesta<br />
myöskin kieli <strong>ja</strong> kieleen liittyvä<br />
muisti redusoitiin taikauskoksi <strong>ja</strong> samaistettiin<br />
’syntiin’ eli pahaan, mistä todistaa<br />
mm. perinnetiedon ”Oikein on Otava tehty,<br />
Taiten taivas kirjotettu” lausumisesta<br />
koitunut käräjätuomio (Suomen kansan<br />
vanhat runot XII1, 3750) tai se, miten Turun<br />
akatemian professori Henrik Gabriel<br />
Porthan (1739-1804) aikoinaan paheksui<br />
loitsujen esittämistä, joihin uskoivat hänen<br />
mukaansa ”typerät <strong>ja</strong> vanhojen akkojen<br />
lorujen sokaisemat ihmiset” (Hakamies<br />
2008, 63).<br />
Ylläolevan peusteella väkivallan käsite<br />
voidaan siis hahmottaa kolonialistisena<br />
suhteena naisen <strong>ja</strong> ’pakanakansojen’ edustamaan<br />
luontoon <strong>ja</strong> lah<strong>ja</strong>talouteen; hallinnollisen<br />
kurin <strong>ja</strong> järjestyksen sekä valkoisen<br />
miehen rodullisen ylemmyyden luomisen<br />
kysymyksenä historiallisine juurineen <strong>ja</strong><br />
siksi yksilö- tai perhetason väkivaltatutkimuksen<br />
avulla ei päästä ilmiön juurille.<br />
Siinä missä aikansa kirkollis-valtiollinen<br />
valta mieltää väen vallan epäjumalien<br />
palvonnaksi, noitien loitsimiseksi <strong>ja</strong> niin<br />
edelleen, se käyttää itse miehiseen Jumalakuvaan<br />
vetoavan kurin <strong>ja</strong> järjestyksen<br />
pakkovaltaa.<br />
Nykypäivän näkökulmasta on pal<strong>ja</strong>stavaa,<br />
että väkivallan käsite on yhä käytössä-<br />
sen si<strong>ja</strong>an, että ’väkivallan’ ilmiöitä<br />
kuvattaisiin yleisemmin sanoilla kuten<br />
’pakkovalta’, ’kurinpitovalta’ tai ’ylivalta’.<br />
Ainoa johtopäätös, jonka voin tehdä ’väkivalta’<br />
sanan asemasta nyky-yhteiskunnassa<br />
on, että kolonialistisen vallan manipulaatio<br />
<strong>ja</strong> pakkovalta on yhä tiedostamatta <strong>ja</strong> purkamatta.<br />
Suhde väen valtaan lah<strong>ja</strong>talouden<br />
vastuullisena harjoittamisena on työnnetty<br />
kulttuuriseen alitajuntaan – <strong>ja</strong> samalla<br />
siihen liittyvä molempien sukupuolien<br />
elämänpiirien erilaisuuteen liittyvä keskinäinen<br />
kunnioitus <strong>ja</strong> arvostus. ´Väkivallan´<br />
etymologia vaatii oikeastaan kysymään,<br />
ymmäretäänkö lainkaan, mitä tavoitellaan<br />
kun tavoitellaan väkivallattomuutta?<br />
Kurinpitovalta <strong>ja</strong> sen vaikutukset<br />
nykypäivänä<br />
Paavin vallan ajoista alkaneen verotuksen<br />
myötä (Palola, 1998) koko vanha sukupuolten<br />
<strong>ja</strong> toisten lajien, maiseman jne.<br />
suhteen kumppanuudellinen suomalainen<br />
luontosuhde pakotettiin muuttumaan ulkoista<br />
valtaa hyödyttäväksi <strong>ja</strong> palvelevaksi<br />
välineeksi. Muutos on psyykkisen mielentilan<br />
<strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>tusmaailman kannalta valtaisa.<br />
Myötätunto, yhteisvastuu, toisten olentojen<br />
kunnioitus jne. muuttuvat ’hyödyttömiksi’.<br />
Yhteisöllisyyden tragedia 2 eli yhteisöllisten<br />
arvojen, yhteisomistuksen <strong>ja</strong> yhteisöllisen<br />
moraalikoodiston menetys näkyy etnologi<br />
Konakovin mukaan ympäröivän luonnon<br />
tuhoutumisena (Konakov 1998, 71-82).<br />
Palkitsevaa sen si<strong>ja</strong>an on suostuminen<br />
hallintokoneiston <strong>ja</strong> auktoriteettivallan<br />
alamaiseksi. Ilmiön suora <strong>ja</strong>tkumo on, että<br />
globaalissa rahataloudessa kaikkea toimintaa<br />
oh<strong>ja</strong>ava informaatio kytkeytyy omista<strong>ja</strong>hyötyyn,<br />
ostamiseen <strong>ja</strong> myymiseen,<br />
osakkeiden tilaan elintärkeän sosiaalisen<br />
<strong>ja</strong> luonnon tilan aistimisen si<strong>ja</strong>an.<br />
Juuri yhteisöllisen <strong>ja</strong> kaikkien kumppanuuksien<br />
tragedian <strong>ja</strong>tkumoa kolonialismin<br />
ajoista on myöskin se, että talousjärjestelmämme<br />
perusta, bruttokansantuote<br />
rakentuu minän <strong>ja</strong> meidän erottamiseen:<br />
liiketaloudellinen omista<strong>ja</strong>hyöty, jota nykyisin<br />
edustaa ha<strong>ja</strong>utettu osakkeenomista<strong>ja</strong>joukko,<br />
on erotettu yhteisöllisestä hyödystä<br />
<strong>ja</strong> sen arvioinnista. Tämä kuvastaa<br />
syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä siten,<br />
että hyödyn tulee koitua ennen kaikkea riskinotta<strong>ja</strong>n<br />
<strong>ja</strong> rahatalouden korkopolitiikan<br />
haltijoiden eli omista<strong>ja</strong>tahojen hyväksi.<br />
Sukupuolten aseman kannalta sukupuolittuneen<br />
pahan haltuunotto näyttää järkyttävällä<br />
tavalla yhä hei<strong>ja</strong>stuvan naisvaltaisten<br />
alojen työn arvoon tai pikemminkin<br />
arvottomuuteen yhteiskunnassa. Hoiva- <strong>ja</strong><br />
kasvatus- <strong>ja</strong> kotityö, joka pitkälti on säi-<br />
lyttänyt myötätuntoa säilyttävän <strong>ja</strong> uusintavan<br />
vuorovaikutuksellisen luonteensa<br />
määrittyy nykyisessä talousjärjestelmässä<br />
tuottamattomaksi – <strong>ja</strong> usein tappiolliseksi<br />
verrattuna liiketalouden ’tehokkuuteen’.<br />
Kansantalouden kasvun kuvaa<strong>ja</strong>na käytetty<br />
bruttokansantuote -mittari otettiin käyttöön<br />
sotakorvausten maksatusten arviointia<br />
varten 50-luvulla (Perälä 2007, 1), mutta<br />
a<strong>ja</strong>tusmaailman juuret naisvaltaisten alojen<br />
työn arvon kieltämisessä ulottuvat paljon<br />
kauemmaksi – sillä järjestelmää ei ole nähty<br />
tarpeelliseksi purkaa sotakorvausten 6-8<br />
vuotta kestäneiden suoritusten jälkeenkään<br />
tähän päivään saakka.<br />
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen<br />
julkaisussa (Hjerppe et al. 2003, 6)<br />
kunnallisten palvelujen, terveyden- <strong>ja</strong><br />
vanhustenhuollon tuottavuutta arvioivassa<br />
raportissa todetaan, että kansantalouden<br />
tilinpidossa julkisten palveluiden arvona<br />
käytetään kustannuksia, mistä seuraa, että<br />
bkt:ssa naisvaltaisten koulutus-, terveys- <strong>ja</strong><br />
sosiaalipalveluiden tuottavuuden kasvu<br />
on määritelmällisesti nolla. Tosin palkat<br />
huomioidaan bkt:ssa. Samassa raportissa<br />
todetaan lisäksi terveydenhuollon <strong>ja</strong> vanhuspalveluiden<br />
tuotos/panos tuottavuuden<br />
laskeneen huolimatta siitä, että työn vaikuttavuutta<br />
– koulutuksen, sairaanhoidon<br />
jne. tason arvoa kansantaloudelle <strong>ja</strong> hyvinvoinnille<br />
ei ole arvioitu.<br />
Kuitenkin kysymys tuottavuudesta/tehokkuudesta<br />
on bruttokansantuotteen laskentatavan<br />
huomoiden täysin absurdi: kun<br />
esimerkiksi teollisen toiminnan aiheuttama<br />
ympäristön saastuminen ei näy miinuksena<br />
liiketalouden kir<strong>ja</strong>npidoissa mutta<br />
se näkyy ympäristöterveyteen liittyvien<br />
sairastumisten takia terveydenhuollon kustannusten<br />
nousuna, niin kuka tai ketkä ovat<br />
toiminnassaan tehottomia? Juuri eri alojen<br />
tehokkuuden tai tuottavuuden arviointi<br />
liiketaloudellisin perustein luo sukupuolten<br />
rakenteellista vastakkainasettelua <strong>ja</strong> raken-<br />
3/10 3/10
Change language