1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org

mihin valinnat johtavat paitsi yksilön,
myös yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla.
Tällöin populaarijulkisuudessa kuvatut ilmiöt,
kuten Sinkkosen, Dunderfeltin, Jipun
ja Vestmanin käsitykset, eivät näyttäydy
Lähteet
Aaltonen, Sanna (2006): Tytöt, pojat ja sukupuolinen
häirintä. University Press, Helsinki.
Anna 17/2010. Takaisin mieheksi ja naiseksi. Toimittaja
Miia Siistonen, s. 42–45.
Anttonen, Anneli, Henriksson, Lea, Nätkin, Ritva (toim.)
(1994): Naisten hyvinvointivaltio. Vastapaino, Tampere.
Eräsaari, Leena, Julkunen, Raija, Silius, Harriet (toim.)
(1995): Naiset yksityisen ja julkisen rajalla. Vastapaino,
Tampere.
Huhta, Liisa, Kolehmainen, Sirpa, Lavikka, Riitta, Leinonen,
Minna, Rissanen, Tapio, Uosukainen, Katja, Ylöstalo,
Hanna (2005) Tasa-arvosta lisäarvoa. Käsikirja
työpaikkojen tasa-arvotyöhön. Vastapaino, Tampere.
Jokinen, Eeva (2004): Kodin työt, tavat, tasa-arvo ja rento
refleksiivisyys. Teoksessa Jokinen, Eeva, Kaskisaari,
Marja Husso, Marita (toim.) Ruumis töihin! Käsite ja
käytäntö. Vastapaino, Tampere, s. 285–304.
130
3/10
vain yksittäisen pariskunnan eroottisena
valtapelinä, äiti-lapsi -suhteena tai haluna
miehen haavalaastarien vaihtamiseen, vaan
osana yhteiskunnan sukupuolijärjestysten
jatkumoa ja alistuksen kierrettä.
Jokinen, Eeva (2005): Aikuisten arki. Gaudeamus, Helsinki.
Julkunen, Raija (2002): Timanttejakin parempi ystävä?
Hyvinvointivaltion murroksen sukupuolittuneet seuraukset.
Teoksessa Holli, Anne Maria, Saarikoski,
Terhi, Sana, Elina (toim.) Tasa-arvopolitiikan haasteet.
WSOY, Helsinki, s. 32–49.
Kotiliesi (8/2010): Kun arki ei riitä lapselle. Toimittaja
Essi Salonen, s. 74–75.
Trendi (Helmikuu 2010): Arvon naiset. Toimittaja Noora
Nuotio, s. 26–29.
Zimmerman, Toni, Holm, Kristen, Haddock, Shelley
(2001): A Decade of Advice for Women and Men in
the Best-Selling Self-Help Literature. Family Relations
2/2001, s. 122-133.
Puheenvuoro
Karri Liikkanen
Sukumoni
Futura-lehti etsi keväällä kirjoittajia
sukupuoli-aiheiseen numeroon. Aihe
oli minusta sekä mielenkiintoinen että
ajankohtainen, sillä olen kirjoittanut
transhumanismista ja belgialaisfilosofi
Luce Irigarayn ajatuksista inspiroituneena
novellin tulevaisuuden sukupuolista. Teen
siinä aluksi kaksi oletusta: meillä on käytössämme
riittävän kehittynyt teknologia 1
ja ihmisen uteliaisuus ja kokeilunhalu ovat
lähes rajattomia. Näkemykseni on, että
ihminen tekee mahdollisuuksien rajoissa
tekee kokeiluja muiden asioiden ohella
myös kehollaan ja seksuaalisuudellaan.
Kokeiluja rajoittavat vain teknologian
muodostamat esteet. Kokeilut ovat siis
suoraan verrannollisia teknologian kehitykseen.
Irigaran rooli jää käsittelyssäni lopulta
lähinnä inspiraation lähteen tasolle,
sillä hän pitää mies- ja naissukupuolia
perustavanlaatuisesti erilaisina, kun taas
minä novellissani pyrin tekemään tästä
jaosta vanhentuneen visioimalla tulevaisuuden,
jossa meitä ei voida jakaa kahteen
erilaiseen, vaan lukemattomiin erilaisiin.
Tällöin tässä pluraliteetissa (monisukupuolisuudessa)
kävisi mahdottomaksi puhua
kahdesta sukupuolesta ja lopulta kenties
sukupuolesta ylipäänsä.
Tämän lehden toinen päätoimittaja
Vuokko Jarva piti novelliani mielenkiintoisena,
mutta sanoi että sitä ei voida
julkaista Futurassa, sillä Futura on tieteellinen
lehti, eikä fiktiivinen novelli sovi
sen tyyliin. Niinpä sovimme, että kirjoitan
henkilökohtaisen pohdiskelevan puheenvuoron
transhumanismista sukupuolten
kontekstissa ja käytän novelliani tekstin
lomassa kuvittavana tekijänä. Lainaan tässä
artikkelissa myös muita tekstejä. Niiden
ollessa kyseessä merkitsen lähteet näkyviin,
mutta kun lainaan omaa tekstiäni, en
lähdettä merkitse.
Luce Irigaray puhuu samuuden taloudesta.
Tämä tarkoittaa miesten hegemoniaa,
sitä että miehet ovat konkreettisen vallan
lisäksi hallinneet myös ihmisten mieliä,
niinkin perustavanlaatuisella tavalla kuin
kielen tasolla. Miehet ovat luoneet kielen,
jota me käytämme. Koska miehet ovat
luoneet kielen ja hallitsevat sitä, kielellä
ei voi ilmaista kuin miehisiä ajatuksia,
miesten ajatuksia. (Irigaray 1989) Joten
vaikka nainen kokisi itsensä kykeneväksi
ja olisi kykenevä kielen käyttäjä ja todella
vaikuttaisi taidokkaalta itsensä ilmaisijalta,
hän silti edelleenkin vain toteuttaisi
miehen ilmenemistä puheessa. Hän toimii
ikään kuin kuninkaan vasallina, joka omia
tavoitteitaan toteuttaessaan pelaa lopulta
kuninkaansa – miehen – pussiin. Irigarayn
mukaan kieli jakaa maailman ja ”Tästä
on seurauksena yhteiskunnallisia kriisejä,
yksilökohtaisia sairauksia ja se, että kumpikin
osapuoli omaksuu kaavamaisen ja
kivettyneen identiteetin” (Irigaray 1996,
155). Myös uusiseelantilainen filosofi
Annette Baier on samoilla linjoilla, hän
esittää omassa klassisessa luottamuksen
teoriaa käsittelevässä artikkelissaan miesten
vastaavasti dominoineen filosofian
131
3/10