1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
essiivinen verotus tasaa myös naisten <strong>ja</strong><br />
miesten välisiä, markkinoilla syntyneitä<br />
tuloero<strong>ja</strong>. Horisontaalilla oikeudenmukaisuudella<br />
tarkoitetaan puolestaan tulontasausta<br />
samalla tulotasolla olevien, erilaisten<br />
perheiden kesken, esimerkiksi tulontasausta<br />
lapsettomien <strong>ja</strong> lapsiperheiden kesken.<br />
Tähän ryhmään sijoittuvat perhepoliittiset<br />
vähennykset <strong>ja</strong> puolisoiden yhteisverotus.<br />
Puolisoiden yhteisverotus tasaa tulo<strong>ja</strong><br />
yleensä yhden <strong>ja</strong> kahden tulonsaa<strong>ja</strong>n perheiden<br />
kesken.<br />
Vertikaali <strong>ja</strong> horisontaali oikeudenmukaisuustavoite<br />
voivat joutua ristiriitaan,<br />
jos yhtäältä tavoitellaan samaa kohtelua<br />
yhtä paljon ansaitsevien yksilöiden välillä<br />
<strong>ja</strong> toisaalta tulontasausta samalla tulotasolla<br />
olevien erilaisten perheiden välillä<br />
(O’Donoghue <strong>ja</strong> Sutherland 1998). Perheverotuksella<br />
<strong>ja</strong> puolisoiden yhteisverotuksella<br />
on erilaisia toteutusmalle<strong>ja</strong> eri<br />
maissa, mutta pääsääntöisesti ne alentavat<br />
suurituloisemman <strong>ja</strong> kasvattavat pienituloisemman<br />
puolison marginaaliveroastetta.<br />
Pienituloisemman puolison, useimmin siis<br />
naisten, taloudelliset kannustimet ansiotyöhön<br />
heikkenevät <strong>ja</strong> suurituloisemman<br />
kasvavat. Horisontaalin oikeudenmukaisuuden<br />
sukupuolineutraaleilta vaikuttavat<br />
yhteisverotuksen periaatteet toimivat välillisesti<br />
sukupuolten tasa-arvotavoitteita<br />
vastaan, jos sukupuolten tasa-arvotavoite<br />
käsitetään yhä samalla tavalla kuin 1970-luvun<br />
Suomessa: ”Naisten <strong>ja</strong> miesten välisellä<br />
tasa-arvolla ymmärretään sukupuolten välistä<br />
samanarvoisuutta <strong>ja</strong> tehtävien tasaista<br />
<strong>ja</strong>koa perheessä, työelämässä <strong>ja</strong> julkisessa<br />
elämässä” (VNK 1975, 8). Pohjoismainen<br />
ministerineuvosto määritteli tasa-arvotavoitteet<br />
1990-luvulla suunnilleen samansisältöisenä<br />
(Ellingsaeter <strong>ja</strong> Leira 2006, 7).<br />
Euroopan Unionissa verotus <strong>ja</strong> sosiaaliturva<br />
määritellään sukupuolta syrjiviksi,<br />
jos ne rajoittavat naisia eritavoin<br />
kuin miehiä toimimasta yksilöinä työhön<br />
0<br />
3/10<br />
hakeutumisessa <strong>ja</strong> sovitettaessa yhteen<br />
kotielämän vaatimuksia työn kanssa (Jepsen<br />
ym. 1997). Onkin ristiriitaista, jos<br />
työmarkkinoilla kohtelu perustuu yksilöön<br />
mutta tulonsiirtoinstituutiossa asemaan<br />
kotitaloudessa. Perheaseman perusteella<br />
johdettavat sosiaaliset oikeudet paitsi tukevat<br />
puolisoiden välistä työn<strong>ja</strong>koa koti- <strong>ja</strong><br />
ansiotyön kesken myös oikeuttavat kotona<br />
olevan puolison (useimmin naiset kuin<br />
miehet) taloudellisesti riippuvaiseksi ansiotyössä<br />
käyvästä puolisosta. Käytännössä<br />
on kuitenkin vaikea sanoa, toteutuuko<br />
tällaisessa työn<strong>ja</strong>ossa yhtäläinen oikeus<br />
perheen taloudellisiin resursseihin. Euroopan<br />
Unioni on 1990-luvulta lähtien suositellut<br />
syrjivien piirteiden eliminoimista<br />
eli perheasemasta johdettujen fiskaalien<br />
<strong>ja</strong> sosiaalisten oikeuksien karsimista <strong>ja</strong><br />
yksilöllisten oikeuksien kehittämistä.<br />
Sukupuolten tasa-arvotavoitteiden painopisteet<br />
voivat muuttua a<strong>ja</strong>ssa, vaikka<br />
määritelmät eivät muuttuisi. Hollin (2003)<br />
mukaan suomalaisessa nais- <strong>ja</strong> tasa-arvoliikkeessä<br />
korostettiin 1960- <strong>ja</strong> 1970-luvuilla<br />
naisten oikeutta ansiotyöhön. Tätä<br />
tukivat myös uudistukset politiikassa,.<br />
Päivähoitolaki tuli voimaan vuonna 1973,<br />
puolisoiden erillisverotus toteutettiin 1976<br />
<strong>ja</strong> isien oikeuksia lasten hoitoon alettiin<br />
tukea isyysvapaalla (1978) <strong>ja</strong> vanhempainvapaalla<br />
(1980). Myöhemmin nais-<br />
<strong>ja</strong> tasa-arvoliike ovat korostaneet myös<br />
naisten erityispiirteitä sekä naisten omien<br />
arvojen <strong>ja</strong> valintojen arvostusta (Holli<br />
2003). Tähän kategoriaan voi luokitella<br />
jo vuoden 1973 lapsilisän ”vaippalisän”<br />
pikkulasten vanhemmille (Välimäki 1999)<br />
<strong>ja</strong> vuosina 1985–1990 voimaan tulleen<br />
alle 3-vuotiaiden lasten kotihoidontuen.<br />
Asennetasolla voidaan havaita kaksi<br />
keskenään ristiriitaista trendiä: Yhtäältä<br />
kotiäitiyden <strong>ja</strong> pitkien lastenhoito<strong>ja</strong>ksojen<br />
arvostus ovat kasvaneet, mutta toisaalta<br />
myös tasa-arvoa kannattavat asenteet ovat<br />
voimistuneet. (Haata<strong>ja</strong>, Mikkola <strong>ja</strong> Pääkkönen<br />
2009; Anttonen 2003).<br />
Sukupuolineutraalina säädetyt perheetuudet<br />
saattavat tuottaa sukupuoli<strong>ja</strong>ko<strong>ja</strong>,<br />
joita on vaikea havaita saati purkaa.<br />
Kotihoidontuki on periaatteiltaan sukupuolineutraali,<br />
koska ”vanhemmat voivat<br />
valita kotihoidontuen päivähoidon si<strong>ja</strong>sta”,<br />
lapsen parhaaksi, mutta samalla kotihoidontuki<strong>ja</strong>ksot<br />
kasaantuvat äideille.<br />
Minna Rantalaihon (2009) mukaan perhepolitiikassa<br />
on äitikeskeisestä politiikasta<br />
siirrytty perhekeskeisen politiikan kautta<br />
2000-luvulla lapsikeskeiseen politiikkaan.<br />
Kukin painotus on omalta osaltaan tehnyt<br />
hoivan sukupuoli<strong>ja</strong>koa näkymättömäksi.<br />
Lapsen parasta korostava politiikka korostaa<br />
esimerkiksi erovanhempien kohdalla<br />
etävanhemman, yleensä isän <strong>ja</strong> lapsen<br />
välistä suhdetta, ei niinkään vanhempien<br />
keskinäistä arjen vastuiden <strong>ja</strong>kamista<br />
(Rantalaiho 2009, 45). Äitiys-, isyys- <strong>ja</strong><br />
vanhempainraha<strong>ja</strong>ksot eivät ole sukupuolineutraale<strong>ja</strong>,<br />
sillä niiden tavoitteena on<br />
edistää vanhempainrahakauden <strong>ja</strong>kamista,<br />
parantaa äitien työmarkkina-asemaa <strong>ja</strong><br />
kasvattaa isien osuutta lastenhoidossa.<br />
Ristiriitaiselta vaikuttaa se, että tasa-arvoponnistelut<br />
kohdistetaan vain alle 10–11<br />
kuukauden ikäisen lapsen vanhempiin,<br />
mutta 1-2-vuotiaiden lasten hoitoa käsitellään<br />
sukupuolineutraalisti vanhempien<br />
valinnanvapautena lastenhoitomuotojen<br />
välillä. Noin puolelta äideistä puuttuu<br />
kuitenkin valinnanmahdollisuus työn <strong>ja</strong><br />
kodin välillä. (Haata<strong>ja</strong> 2008.)<br />
Sukupuolten tasa-arvon edistämisen <strong>ja</strong>rruna<br />
voivat toimia myös ristiriidat hallinnon<br />
eri portaiden välillä. Valtio tavoittelee<br />
työllisyysasteen nostamista <strong>ja</strong> hoivan <strong>ja</strong>kamista<br />
vanhempien kesken, mutta kunnissa<br />
tavoitellaan usein säästöjä päivähoitomenoissa<br />
houkuttelemalla vanhempia (äitejä)<br />
kotiin hoitamaan itse alle kouluikäiset<br />
maksamalla kuntalisiä lakisääteisen koti-<br />
hoidontuen päälle (Haata<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> Pylkkänen<br />
2009, 153–157; Miettunen 2008). Nykyisin<br />
Suomessa käytetään Pohjoismaista vähiten<br />
päivähoitopalveluita <strong>ja</strong> suomalaisisät <strong>ja</strong>kavat<br />
vanhempainrahapäivistä pienimmän<br />
osan. Kun äidin kanssa yhtä aikaa pidettävä<br />
isyysrahakausi jätetään pois laskuista,<br />
osuus jää Suomessa alle kahteen prosenttiin<br />
(Haata<strong>ja</strong> 2009).<br />
Verotus toimi ainoana tulojen tasauksen<br />
muotona ennen hyvinvointivaltiota<br />
<strong>ja</strong> tulonsiirto<strong>ja</strong>. Verotuksen progressio oli<br />
marginaalista, koska valtion tuloveron<br />
progressiivisuus oli lievää, veronmaksajia<br />
oli vähän <strong>ja</strong> välillisen verotuksen osuus<br />
verotuotoista oli huomattava. Välillinen verotus<br />
on regressiivistä, eli pienituloisemmat<br />
maksavat näitä vero<strong>ja</strong> suhteessa tuloihin<br />
enemmän kuin suurituloiset (Riihelä 2010).<br />
Esimerkiksi vuonna 1930 välillinen verotus<br />
kattoi kaksi kolmasosaa kaikesta verotuotosta,<br />
suhteellinen kunnallisverotus va<strong>ja</strong>at<br />
30 prosenttia <strong>ja</strong> valtion tulovero muutaman<br />
prosentin. Veronmaksajia oli huomattavasti<br />
vähemmän kuin palkansaajia. (Honkanen<br />
1993). Nykyisin valtion <strong>ja</strong> kuntien tuloverojen<br />
sekä pakollisten sosiaaliturvamaksujen<br />
osuus koko verotuotosta on yhteensä<br />
noin 66 prosenttia, omaisuusverojen muutama<br />
prosentti <strong>ja</strong> välillisten verojen noin<br />
kolmannes (Tilastokeskus 2010).<br />
Veronmaksukykyä korostavan progressiivisen<br />
verotuksen vaikutus on heikentynyt<br />
1990-luvun vaihteen jälkeen kahdessa<br />
verouudistuksessa. Vuoden 1989 uudistuksessa<br />
valtionverotuksen tulora<strong>ja</strong> nousi<br />
<strong>ja</strong> pienituloisimmat jäivät suhteellisen<br />
kunnallisverotuksen piiriin. Vuoden 1993<br />
pääomaverouudistus siirsi omaisuus- <strong>ja</strong><br />
pääomatulot suhteellisen verotuksen piiriin.<br />
Suhteellisten prosenttien mukaan peritään<br />
myös sosiaaliturvamaksu<strong>ja</strong>. Parhaillaan<br />
pohditaan myös välillisen verotuksen<br />
osuuden kasvattamista verotuotoista (VM<br />
2010). Tasavero heikentää tuloverotuksen<br />
1<br />
3/10
Change language