1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kaisuksi paluuta perinteisille, sukupuolen<br />
mukaisille paikoille yksityisen sfäärissä.<br />
Nainen sopii imuroimaan alasti <strong>ja</strong> miehelle<br />
riittää, että hän saa arvostusta. Dunderfeltin<br />
iskulause kuuluu ”machosta maskuliiniksi,<br />
feminististä feminiiniksi”.<br />
Sinkkosen <strong>ja</strong> Dunderfeltin a<strong>ja</strong>tukset sukupuolierosta<br />
yhteiskunnassa <strong>ja</strong> arjessa<br />
ovat tyypillisiä populaaripsykologian diskurssissa<br />
<strong>ja</strong> näkyvät naistenlehtien artikkelien<br />
lisäksi myös monissa itseapuoppaissa<br />
<strong>ja</strong> television lifestyle-ohjelmissa. Tässä<br />
monille alueille ulottuvassa diskurssissa on<br />
kahdenlaisia käsityksiä sukupuoliarvoista.<br />
Toisaalta naisia haastetaan rikkomaan sukupuoliodotuksia,<br />
<strong>ja</strong> toisaalta vahvistetaan<br />
a<strong>ja</strong>tusta sukupuolten välisestä valtasuhteesta<br />
<strong>ja</strong> sukupuolierosta sisäsyntyisenä<br />
<strong>ja</strong> luonnollisena. (Zimmerman, Holm &<br />
Haddock 2001, 129–130.) Naistenlehdillä,<br />
itseapuoppailla <strong>ja</strong> lifestyle-ohjelmilla on<br />
siinä mielessä yhteinen tehtävä, että niiden<br />
avulla luki<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> katso<strong>ja</strong>t jäsentävät omaa<br />
elämäänsä <strong>ja</strong> omia ratkaisu<strong>ja</strong>an.<br />
Psykologiaa popularisoivien asiantuntijoiden<br />
ohella samankaltaisia käsityksiä sukupuolijärjestyksestä<br />
esittävät myös muut<br />
julkisuuden henkilöt. Nuoret laula<strong>ja</strong>naiset<br />
Jippu <strong>ja</strong> Reeta Vestman kertovat ”perinteisistä<br />
arvoistaan” muun muassa Trendilehden<br />
(helmikuu 2010) haastattelussa. He<br />
puhuvat esimerkiksi perheestä, kodista,<br />
uskonnosta, isänmaasta <strong>ja</strong> vastuullisuudesta.<br />
Haastattelussa kuvaillaan ihannoivaan<br />
sävyyn naisen tehtävää huolenpitäjänä,<br />
äitinä <strong>ja</strong> vaimona. Jippu kertoo aina halunneensa<br />
miehen, josta ”voisi pitää huolta <strong>ja</strong><br />
jonka haavalaastareita voisi vaihtaa”. Seksuaalisuudesta<br />
puolestaan haastattelussa<br />
puhutaan itsen arvostamisen kautta, jolloin<br />
nainen kantaa vastuun seksuaalisesta<br />
kunniallisuudestaan. Vestman sanoo, että<br />
hänellä on ”aina ollut tiukat parisuhteeseen<br />
<strong>ja</strong> seurusteluun liittyvät arvot, joiden vuoksi<br />
häntä ’on arvostettu’”.<br />
1<br />
3/10<br />
Jipun <strong>ja</strong> Vestmanin esittämissä a<strong>ja</strong>tuksissa<br />
toistuu samankaltainen idea paluusta<br />
menneeseen kuin populaaripsykologisessa<br />
puheessa. Sukupuolen näkökulmasta erityisen<br />
kiinnostavia ovat ne tavat, joilla<br />
nainen ”palautetaan” kotiin. Naisen asettuminen<br />
perinteiselle paikalle hoivaa<strong>ja</strong>ksi,<br />
siivoo<strong>ja</strong>ksi <strong>ja</strong> seksiobjektiksi näyttäytyy<br />
hänen itsenäisenä valintanaan, jonka kautta<br />
voidaan saavuttaa intohimoinen parisuhde<br />
<strong>ja</strong> rikas elämä. Samalla tällaisen valinnan<br />
katsotaan takaavan hyvän elämän myös<br />
miehelle, koska sen seurauksena hänkin<br />
pääsee luonnolliselle paikalleen ”luolamieheksi<br />
<strong>ja</strong> saalista<strong>ja</strong>ksi”, kuten Jippu<br />
asian ilmaisee.<br />
Esittämissämme esimerkeissä on havaittavissa<br />
yhteiskunnallinen suuntaus,<br />
jota voi kutsua uuskonservatiivisuudeksi.<br />
Keskeistä tällaiselle suuntaukselle näyttäisi<br />
olevan a<strong>ja</strong>tus siitä, että nykyisyydessä on<br />
menetetty jotakin, joka oli paremmin ennen.<br />
Erityisesti tämän a<strong>ja</strong>tellaan liittyvän<br />
sukupuolten välisen tasa-arvon edistymiseen.<br />
Menneeseen suuntautuvan kaipuun lisäksi<br />
tämän hetken uuskonservatiivisuutta<br />
määrittää a<strong>ja</strong>tus yksilöllisistä valinnoista.<br />
Ironista on, että yksilölliset valinnat ovat<br />
sellaisia, joiden tuloksena päädytään takaisin<br />
perinteisiin asetelmiin. Siinä missä<br />
1960-luvun nainen taisteli päästäkseen pois<br />
hoivaa<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> seksiobjektin roolista, nykya<strong>ja</strong>n<br />
nuorelle naiselle tarjoillaan houkuttelevana<br />
valintana paluuta menneisyyden<br />
vaihtoehdottomuuteen.<br />
Mahdollisuuksien tasa-arvon<br />
tulevaisuus<br />
Suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa on<br />
puhuttu mahdollisuuksien tasa-arvosta,<br />
jolla tarkoitetaan naisten <strong>ja</strong> miesten yhtäläisten<br />
mahdollisuuksien <strong>ja</strong> yhtäläisen<br />
arvostuksen takaamista (Huhta ym. 2005,<br />
30). A<strong>ja</strong>tus yhtäläisistä mahdollisuuksista<br />
ei kuitenkaan riitä hahmottamaan<br />
edellä kuvattu<strong>ja</strong> sukupuolijärjestyksen<br />
trendejä. Yksilöllisiin valintoihin tukeutuva<br />
uuskonservatiivisuus voidaan tulkita<br />
mahdollisuuksien tasa-arvona vaikka se<br />
viime kädessä johtaisikin epätasa-arvoisten<br />
rakenteiden vahvistumiseen. Kyseessä on<br />
ristiriita, joka liittyy koko uusliberalistiseen<br />
ideologiaan. Yksilöllisiä mahdollisuuksia<br />
korostetaan siten, että valinto<strong>ja</strong> pidetään<br />
itseisarvoisina. Tällöin jätetään huomiotta<br />
sekä valintojen ehdot että se, millaisia<br />
seurauksia niillä on toisille ihmisille, yhteisöille<br />
<strong>ja</strong> yhteiskunnalle. Tämänhetkinen<br />
yhteiskuntapoliittinen käsitys tasa-arvosta<br />
ei riitä saavuttamaan, kattamaan <strong>ja</strong> kuvaamaan<br />
sitä sukupuolijärjestystä, joka<br />
nyky-yhteiskunnassa vallitsee.<br />
Kun mahdollisuuksien tasa-arvo on<br />
edistynyt monilla elämänalueilla, naisille<br />
<strong>ja</strong> miehille on tarjolla entistä enemmän<br />
valinnan mahdollisuuksia. Sukupuolijärjestyksen<br />
voima <strong>ja</strong> siihen kytkeytyvä epätasa-arvo<br />
kuitenkin piiloutuu jo saavutetuksi<br />
a<strong>ja</strong>tellun tasa-arvon <strong>ja</strong> sen mahdollistamien<br />
vapaiden valintojen alle. Nykyisten<br />
tasa-arvon mittareiden <strong>ja</strong> tasa-arvon<br />
tuottamisen välineiden, kuten palkkaeron<br />
<strong>ja</strong> pörssiyhtiön hallituksen sukupuoli<strong>ja</strong>kauman<br />
avulla voidaan toki keskustella<br />
sukupuolijärjestyksestä, mutta ainoastaan<br />
tietyllä tasolla. Tämä taso on rakenteellis-institutionaalinen,<br />
eikä se näin ollen<br />
tavoita arkisten valintojen kautta toteutuvaa<br />
epätasa-arvoa.<br />
Ongelmana siis on, että julkisen alueella<br />
tuotettu yhteiskuntapoliittinen näkemys<br />
tasa-arvosta on kapea. Ehdotamme, että<br />
yhteiskuntapoliittista tasa-arvon käsitettä<br />
tulisi notkistaa, monipuolistaa <strong>ja</strong> laajentaa,<br />
jotta sen avulla voidaan liikkua muuallakin<br />
kuin kapeasti ymmärretyllä rakenteellisen<br />
tasa-arvon tasolla. Näin ollen tasa-arvokehitys<br />
voisi tavoittaa aiemmin piiloon jääneet<br />
ongelmat, jotka osaltaan estävät myös<br />
rakenteellisen tasa-arvon saavuttamista.<br />
Yksilön valintojen tuolle puolen<br />
Kysymys yksityisen julkisesta merkityksestä<br />
ei ole uusi. A<strong>ja</strong>tus henkilökohtaisen<br />
yhteiskunnallisuudesta on yksi naisliikkeen<br />
<strong>ja</strong> suomalaisen tasa-arvopolitiikan<br />
perustavia periaatteita. Onkin ironista,<br />
että toteutetussa tasa-arvopolitiikassa osa<br />
yksityisestä on jäänyt pimentoon. Toisaalta<br />
tämä on ymmärrettävää, koska tasa-arvoa<br />
on voitu edistää ainoastaan jo olemassa<br />
olevan yhteiskunnallisen järjestelmän<br />
sisällä. Tilanne on kuitenkin johtanut<br />
siihen, että on luotu uudelleen tietynlaista<br />
<strong>ja</strong>koa yksityisen <strong>ja</strong> julkisen välille. Hyvinvointivaltiokeskustelussa<br />
yksityinen on<br />
ymmärretty pääasiassa äitiyden <strong>ja</strong> isyyden<br />
kautta, jolloin muut arjen alueet ovat jääneet<br />
vähemmälle huomiolle.<br />
Naisliike on vaatinut voimakkaasti naisille<br />
vapautta <strong>ja</strong> mahdollisuutta päättää<br />
omasta elämästään. Vapaat valinnat eivät<br />
kuitenkaan ole riittäneet vapauttamaan<br />
naista, eikä sorron kierre ole purkautunut.<br />
Kierteessä on vanhaa <strong>ja</strong> uutta siten,<br />
että sukupuoli järjestyy uudelleen, mutta<br />
sukupuolten välinen hierarkia on edelleen<br />
olemassa. Siksi esitämme, että on edelleen<br />
mielekästä puhua sorrosta <strong>ja</strong> alistuksesta,<br />
mutta nämä käsitteet on yhteiskunnallisessa<br />
keskustelussa syytä määritellä <strong>ja</strong><br />
sisällöllistää uudelleen niin, että ne ottavat<br />
huomioon myös vapaan valinnan<br />
dilemmat. Sillä tavalla voi päästä käsiksi<br />
niihin alistamisen teknologioihin <strong>ja</strong> sorron<br />
mekanismeihin, jotka vaikuttavat ”yksilöllisiin<br />
valintoihin”. Yksilöllisten valintojen<br />
korostaminen on vahva suuntaus <strong>ja</strong> siksi<br />
siihen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää<br />
puuttua.<br />
Valinto<strong>ja</strong> ei tehdä tyhjiössä vaan ihmisillä<br />
on erilaisia resursse<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> lähtökohtia<br />
valintojen tekemiseen. Myöskään valintojen<br />
seurauksia ei voida tarkastella vain<br />
yksilötasolla. On siis otettava huomioon<br />
1<br />
3/10
Change language