1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
yrittäminen on tuonut naisille selvästi<br />
paremmat menestymisen mahdollisuudet<br />
kuin palkkatyö, jopa verrattuna nor<strong>ja</strong>laisten<br />
miesten asemaan. (Honkanen, 2010).<br />
Naisyrittäjyydestä voidaan kirjoittaa<br />
kolme mahdollista tulevaisuuden skenaariota.<br />
Ensimmäinen skenaario on se, että<br />
naisyrittäjyydestä ei välttämättä synny tulevaisuudessa<br />
yhtään sen hohdokkaampaa<br />
toimintamuotoa kuin aikaisemminkaan.<br />
Naisyrittäjien toimialat ovat jo viimeiset<br />
300 vuotta olleet ruoka, vaatetus <strong>ja</strong> hoiva.<br />
Naisyrittäjät ovat yleensä työllistäneet vain<br />
itsensä joustaen myös perheensä tarpeiden<br />
mukaisesti. Yritystoiminnan tarkoituksena<br />
on ollut lähinnä naisen <strong>ja</strong> hänen<br />
perheensä elättäminen (Vainio-Korhonen,<br />
2002). Toisaalta on turha väittää, että<br />
luokka<strong>ja</strong>oista <strong>ja</strong> eroista tai sosiaalisesta<br />
taustasta juontuvat erot olisivat kadonneet<br />
tai hämärtyneet. Laman jälkeinen väestön<br />
keskimääräinen hyvinvoinnin kehitys<br />
on ollut suotuisaa tulojen, toimeentulon,<br />
työllisyyden <strong>ja</strong> asumisen osalta. Toisaalta<br />
1990-luvun jälkeen eriarvoisuuden kasvu<br />
on ollut a<strong>ja</strong>n valtasuuntaus. Sukupuolten<br />
välinen epätasa-arvo, köyhyys, lapsiköyhyys,<br />
pitkäaikaistyöttömyys sekä tulo<strong>ja</strong>on<br />
epätasa-arvoisuus lisääntyivät. 1990-luvun<br />
loppupuolella tulon<strong>ja</strong>on eriarvoisuus<br />
kasvoi eniten Suomessa <strong>ja</strong> Ruotsissa.<br />
Kummassakin maassa tulonsaajien alin<br />
viidennes menetti vähän tulo-osuuttaan,<br />
kun ylin viidennes kasvatti sitä reippaasti<br />
(Julkunen, 2006, 51). OECD:n selvityksen<br />
Growing Unequal? (2008) mukaan taloudellinen<br />
kasvu on hyödyttänyt enemmän<br />
rikkaita kun köyhiä. Suomessa, Saksassa,<br />
Italiassa <strong>ja</strong> Nor<strong>ja</strong>ssa myös kuilu keskiluokan<br />
<strong>ja</strong> rikkaiden välillä on kasvanut.<br />
Myös korkeakoulutettujen yrittäjänaisten<br />
hyvin <strong>ja</strong> heikosti menestyneiden välinen<br />
kuilu on selvä verrattuna palkkatyössä<br />
oleviin naisiin Suomessa. Suomessa on<br />
löydettävissä ansioiden perusteella jopa<br />
korkeakoulutettujen yrittäjänaisten köyhälistön<br />
joukko. Jos inhimilliseen pääomaansa<br />
investoinneiden korkeakoulutettujen<br />
yrittäjänaisten joukosta ovat löydettävissä<br />
erittäin heikosti ansaitsevat, tosin varsin<br />
pieni joukko, on syytä kysyä, miten muun<br />
koulutustason yrittäjänaiset menestyvät<br />
työssään ansioilla mitaten <strong>ja</strong> missä määrin<br />
yrittäjyys näyttäytyy naisille lähinnä pakkona<br />
eli vapautena valita yrittäjyyden <strong>ja</strong><br />
työttömyyskortiston väliltä? Esimerkiksi<br />
Britanniassa kirjoitettiin 1980-luvun puolivälissä<br />
tiettyjen naisten heikosta asemasta<br />
yrittäjinä. He työskentelivät kotoa käsin<br />
yhdelle työnanta<strong>ja</strong>lle, mutta luokittuivat<br />
itsensä työllistäneiksi. He eivät nauttineet<br />
yrittäjyyteen liittyvistä tunnusmerkeistä,<br />
kuten autonomiasta <strong>ja</strong> tuotantovälineiden<br />
omistuksesta. Naiset eivät myöskään odottaneet<br />
saavansa normaaliin työsuhteeseen<br />
liittyviä hyötyjä, kuten sairasloman aikaista<br />
palkkaa, ylimääräisiä bonuksia tai ylityökorvauksia<br />
(Dale, 1986). Toisin sanoen<br />
he olivat yrittäjyyden <strong>ja</strong> palkkatyön välimaastossa<br />
työskenteleviä ”yrittäjämäisiä<br />
työntekijöitä”, joista myös viime aikoina<br />
on kirjoitettu lukuisia artikkeleita.<br />
ILO:n (2005) kansainvälisiä työllisyyssuuntauksia<br />
kuvaavan raportin mukaan<br />
kansainvälinen taloudellinen kasvu ei ole<br />
onnistunut tuottamaan uusia <strong>ja</strong> parempia<br />
töitä, jotka vähentäisivät köyhyyttä. Tosin<br />
taloudellinen kehitys on ollut varsin erilaista<br />
alueittain laskettuna työpaikkojen<br />
määrällä, tuottavuudella <strong>ja</strong> palkkakehityksellä.<br />
ILO:n (2006) mukaan palvelusektori<br />
oli sekä maailman nopeimmin kasvava<br />
että eniten työpaikko<strong>ja</strong> luova sektori vuosien<br />
1991–2003 välillä. Myös Suomessa<br />
palvelualaa on pidetty potentiaalisena<br />
tulevaisuuden työpaikkojen luomisessa<br />
varsinkin naisyrittäjille. Toisaalta on varsin<br />
aiheellista kysyä muutamien kirjoituksien<br />
mukaisesti, missä määrin palvelusektori on<br />
synnyttänyt epätyypillisiä matalapalkka-<br />
alo<strong>ja</strong>, joilla työskentelevät eivät tule enää<br />
taloudellisesti toimeen? Voi olla myös<br />
hyvin mahdollista, että pyrkimys julkisen<br />
sektorin kutistamiseen <strong>ja</strong> yhteiskunnan<br />
muuttamiseen ”yrittäjämäiseksi” tulee heikentämään<br />
naisten jo saavuttamia asemia<br />
<strong>ja</strong> työllistymisen mahdollisuuksia. Ensinnäkin<br />
hyvinvointivaltiolla on ollut tärkeä<br />
asema pohjosmaiselle modernisaatio- <strong>ja</strong><br />
sukupuolimallille. Onhan huomattava osa<br />
erityisesti naisten työllisyyttä sijoittunut<br />
julkiselle sektorille. Sen a<strong>ja</strong>teltiin tarjoavan<br />
sekä naisten työssäkäynnille välttämättömiä<br />
hoivapalvelu<strong>ja</strong> että naisten elämänyhteyksiin<br />
eli äitiyteen paremmin sopivia<br />
työpaikko<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> uramahdollisuuksia. Nykyisin<br />
omaksuttu kasvu- <strong>ja</strong> työllisyysmalli<br />
sekä uusi julkisjohtaminen ovat muuttaneet<br />
lin<strong>ja</strong>n. Ideologiaan kuuluu julkisen sektorin<br />
rajoittamisen ohella myös liike-elämän<br />
oppien omaksuminen sen periaatteiksi.<br />
Toiseksi talouspolitiikasta on tullut keskeistä<br />
yhteiskuntapolitiikkaa <strong>ja</strong> taloustieteestä<br />
vaikutusvaltaista tietoa. Taloustiede<br />
on tieteenaloista miehisimpiä <strong>ja</strong> (tietoisesti?)<br />
näennäisen sukupuolineutraalia.<br />
Työelämää muovaava sukupuolisokea talouspolitiikka<br />
toimii hallituksen asettamaa<br />
sukupuolten tasa-arvon tavoitetta vastaan<br />
erityisesti naisvaltaisella kuntasektorilla<br />
kiteytyen työelämän laadun <strong>ja</strong> palkkauksen<br />
epäkohtiin. Valtavirtaistaminen (sukupuolinäkökulman<br />
huomioonottaminen<br />
valtionhallinnon rakenteissa, prosesseissa<br />
<strong>ja</strong> päätöksenteossa) on puutteellista hallituksen<br />
sitoumuksista huolimatta (Julkunen<br />
2009, 22-24; valtavirtaistamisen käsitteestä<br />
enemmän esimerkiksi Mil<strong>ja</strong> Saaren esityksessä:<br />
http://www.tem.fi/files/24753/<br />
Mil<strong>ja</strong>_Saari_Valtava_ohry_220909.pdf.<br />
Sekä hyvinvointivaltion julkisten palveluiden<br />
alas ajo markkinoiden luomiseksi<br />
yksityisille yrityksille että poliittisen ilmapiirin<br />
muutos voidaan laajemmin linkittää<br />
yhteiskunnassa käytävään keskusteluun<br />
tehokkuuden <strong>ja</strong> kilpailukyvyn merkityksestä<br />
”globaalitaloudessa” (ks. esimerkiksi<br />
<strong>Kailo</strong> 2007). Myös yrittäjyyskir<strong>ja</strong>llisuus<br />
on ollut alunperin miesten kirjoittamaa,<br />
se on kohdistunut miesten kokemuksiin<br />
<strong>ja</strong> aktiviteetteihin. Suurin osa tutkimuksesta,<br />
huolimatta naisyrittäjien kasvavasta<br />
joukosta, ei ole huomioinut feministisiä<br />
näkökulmia <strong>ja</strong> teorioita. Tutkimuksissa<br />
on usein verrattu mies- <strong>ja</strong> naisyrittäjien<br />
erityispiirteitä, luonteenpiirteitä, asenteita<br />
<strong>ja</strong> käyttäytymistä, lähinnä kysymyksen<br />
asetteluin: ovatko nais- <strong>ja</strong> miesyrittäjät<br />
”kaksi eri lajia”. Tutkimukset ovat tuottaneet<br />
mystifioitu<strong>ja</strong> ero<strong>ja</strong>, joita paradoksaalisesti<br />
otetaan käyttöön uusinnettaessa <strong>ja</strong><br />
tuotettaessa patriarkaalisen yhteiskunnan<br />
arvo<strong>ja</strong> (Cals, Smirciah & Boure, 2007).<br />
Attila Brunin, Silvia Gherardin <strong>ja</strong> Barbara<br />
Poggion tutkimuksen mukaan yrittäjyyskir<strong>ja</strong>llisuus<br />
diskursiivisena sosiaalisena<br />
käytäntönä tuottaa kuvan yrittäjästä hegemonisen<br />
maskuliinisuuden kautta. Naisten<br />
<strong>org</strong>anisaatioita kuvataan usein toissi<strong>ja</strong>isina<br />
“muina”, ylläpitäen sosiaalisia odotuksia<br />
niiden erilaisuudesta. Näin miesyrittäjyydestä<br />
<strong>ja</strong> miesten kokemuksista tuotetaan<br />
suotavia normatiivisia arvo<strong>ja</strong>, joihin naiset<br />
joutuvat itseään vertaamaan (<strong>ja</strong> joihin osa<br />
naisista itsekin uskoo, kirjoitta<strong>ja</strong>n lisäys)<br />
(Bruni, Gherardi & Poggio, 2004).<br />
Toinen skenaario on hieman edellistä<br />
positiivisempi. Mahdollisuuksien tasa-arvo<br />
poliittisissa teksteissä on lähinnä sanahelinää.<br />
Yksilöt eivät siirry työelämään<br />
samoilta paalupaikoilta. Myös lopputuloksen<br />
tasa-arvoon tulisi kiinnittää huomiota.<br />
Naisyrittäjyyden edistämiseksi vanho<strong>ja</strong>,<br />
miehiä suosivia perinteitä työmarkkinoilla,<br />
voitaisiin muuttaa <strong>ja</strong> käytänteitä uudistaa.<br />
Tähän muutokseen vaadittaisiin tietoista<br />
tahtoa. Naisten <strong>ja</strong> miesten väliset erot menestymisen<br />
mahdollisuuksissa ovat yleisesti<br />
tiedossa, mutta ilmeisesti eroihin suhtaudutaan<br />
välinpitämättömästi. Parantamisen<br />
3/10 3/10
Change language