1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
omat verot eivät riitä vähennysten tekoon.<br />
Pienituloisia nämä hyödyt eivät juuri koske,<br />
koska heidän tuloillaan ei ole yleensä varaa<br />
kustantaa vähennyksiin oikeuttavia meno<strong>ja</strong><br />
ainakaan täysimääräisinä.<br />
Viimeinen puolisoita koskeva verovähennysuudistus<br />
toteutettiin vuonna 2009.<br />
Tuolloin kunnallisverotuksessa tehtävä eläketulovähennys<br />
yksilöllistettiin. Siihen asti<br />
kansaneläkepuolisot saivat pienemmän vähennyksen<br />
kuin yksinäiset kansaneläkkeen<br />
saa<strong>ja</strong>t, koska myös kansaneläke on kansaneläkepuolisoille<br />
pienempi kuin yksinäisille.<br />
Erot kansaneläkkeessä tullevat poistumaan<br />
uuden takuueläkkeen myötä. Kun muutos<br />
eläketulovähennyksessä otetaan huomioon,<br />
käy ilmi, että nykyinen malli hyödyttää täydelliseen<br />
yksilöverotukseen verrattuna noin<br />
158 000 paria. Perheaseman perusteella<br />
saadut hyödyt puolisoiden yhteenlasketuille<br />
veroille pienentävät verotuotto<strong>ja</strong> vain va<strong>ja</strong>at<br />
0,1 prosenttia. (Lähde: kirjoitta<strong>ja</strong>n laskelmat<br />
vuoden 2007 tulon<strong>ja</strong>koaineistolla <strong>ja</strong><br />
Soma-mallilla.)<br />
Kolmannen kerran<br />
yhteisverotukseen?<br />
Yhden ansiotyössä käyvän alle 3-vuotiaiden<br />
lapsiperheiden osuudet yleistyivät 1990luvulla.<br />
Ei ole siis ihme, että eri puolueiden<br />
<strong>ja</strong> yksittäisten kansanedustajien aloitteet<br />
mahdollisuudesta siirtyä yhteisverotukseen<br />
alkoivat yleistyä (Haata<strong>ja</strong> 1999). Viimeksi<br />
pääministeri Vanhanen esitti vuosina<br />
2008 <strong>ja</strong> 2009, että alle 3-vuotiaiden lasten<br />
vanhemmilla olisi mahdollisuus valita yhteisverotus<br />
(Haata<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> Pylkkänen 2009).<br />
Yhtenä perusteluna oli, että tämä veroratkaisu<br />
tukisi niitä vanhempia, jotka haluaisivat<br />
antaa lisää aikaa lapsilleen, yksinhuoltajia<br />
unohtamatta. Yhteisveroehdotukseen<br />
on suhtauduttu vakavasti, koska sitä on<br />
käsitelty myös valtiovarainministeriön<br />
verouudistuksia pohtivassa työryhmässä<br />
(Pylkkänen <strong>ja</strong> Riihelä 2010; Haata<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />
Pylkkänen 2009). Ehdotus ei ole kuitenkaan<br />
saanut työryhmän tukea (VM 2010).<br />
Mitä välittömiä vaikutuksia yhteisverotuksella<br />
sitten olisi? Koska tarkempia suunnitelmia<br />
yhteisverotuksen toteuttamiseksi<br />
ei ollut, arvoimme kaksi yksinkertaista<br />
yhteisverotusratkaisua alle 3-vuotiaiden<br />
lasten puolisovanhemmille (Haata<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />
Pylkkänen 2009). Ensimmäisessä vaihtoehdossa<br />
molempien tuloista vähennettiin<br />
ensin henkilökohtaiset vähennykset <strong>ja</strong> yhteisverotuksen<br />
piiriin kuuluviksi tuloiksi<br />
ra<strong>ja</strong>ttiin verotettavat tulot. Puolisoiden verotettavat<br />
tulot laskettiin yhteen <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>ettiin<br />
kahdella kummankin verotuksen laskentaa<br />
varten. Toisessa vaihtoehdossa puolisoiden<br />
kaikki ansiotulot laskettiin yhteen <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>ettiin<br />
puoliksi tulolajeittain. Vähennykset tehtiin<br />
vasta puolitetuista tuloista.<br />
Ensimmäinen vaihtoehto olisi maksanut<br />
noin 93 miljoonaa <strong>ja</strong> toinen 141 miljoonaa<br />
euroa vuoden 2007 rahassa. Suuri ero vaihtoehtojen<br />
välillä johtuu siitä, että ensimmäisessä<br />
vaihtoehdossa vähennykset säilyivät<br />
yksilöllisinä, toisessa vaihtoehdossa eivät.<br />
Toisessa vaihtoehdossa suurituloisemmat<br />
puolisot hyötyisivät paitsi veroprogression<br />
alenemisesta myös suuremmasta ansiotulovähennyksestä<br />
pienentyvien palkkatulojen<br />
seurauksena. Yhteisverotuksen kustannukset<br />
olisivat suuremmat, jos yhteisverotuksen<br />
hyödyt pareille kompensoitaisiin ehdotuksen<br />
mukaan myös yksinhuoltajille.<br />
Molemmat vaihtoehdot, erityisesti vaihtoehto<br />
kaksi, ovat tuloksiltaan lähes sattumanvaraisia.<br />
Verotusta <strong>ja</strong> vähennysjärjestelmää<br />
olisi muutettava huomattavasti, jotta<br />
puolisot voisivat edes jollain tavoin hallita<br />
lopputuloksia. Ehdotettu yhteisverotuksen<br />
kohderyhmä on kuitenkin suhteellisen pieni<br />
koko väestöön nähden, joten voi kysyä,<br />
kannattaako koko verojärjestelmää muuttaa<br />
sen takia vai olisiko alle 3-vuotiaiden lasten<br />
vanhemmille suunniteltava oma verojärjestelmänsä<br />
(Haata<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> Pylkkänen 2009).<br />
Vaihtoehto 1 hyödyttäisi 58 <strong>ja</strong> vaihtoehto<br />
2 hyödyttäisi 66 prosenttia alle 3-vuotiaiden<br />
lasten kahden vanhemman pare<strong>ja</strong>.<br />
Yhteisverotuksesta saatavien taloudellisten<br />
hyötyjen ulkopuolelle jäisi 42 <strong>ja</strong> 34 prosenttia,<br />
eli näiden parien ei kannattaisi valita<br />
yhteisverotusta. Eniten yhteisverotuksesta<br />
hyötyisivät parit, joiden keskinäiset tuloerot<br />
ovat suuret. Tuloerot ovat absoluuttisesti sitä<br />
suuremmat mitä suurempituloinen toinen<br />
puolisoista on, samoin yhteisverotuksesta<br />
saatava hyöty. Pienituloisilla pareilla voi olla<br />
suhteellisesti suuret mutta absoluuttisesti<br />
pienet tuloerot, joten niiden saama hyöty<br />
yhteisverotuksesta jäisi vähäiseksi. Verotus<br />
kiristäisi välittömästi useammin naisten<br />
kuin miesten veroastetta <strong>ja</strong> heikentäisi siten<br />
vertikaalia oikeudenmukaisuutta. Puolisot,<br />
joiden keskinäiset tuloerot ovat pienet siksi,<br />
että molemmat ovat ansiotyössä tai he <strong>ja</strong>kavat<br />
lastenhoito<strong>ja</strong>kso<strong>ja</strong> tasapuolisemmin,<br />
eivät käytännössä saisi veroetua. (Haata<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> Pylkkänen 2009.)<br />
Kysymyksiä herättää myös se, miten<br />
yhteisverotus kompensoitaisiin yksinhuoltajille,<br />
verovähennyksenä vai suorina tulonsiirtoina.<br />
Yksinhuoltajien työmarkkinaasema<br />
on heikentynyt 1980-luvun jälkeen<br />
enemmän kuin puolisoäitien (Haata<strong>ja</strong> 2004,<br />
168). Pitäisikö yksinhuoltajia kannustaa<br />
vielä enemmän jäämään kotiin <strong>ja</strong> myöhentämään<br />
paluutaan työmarkkinoille?<br />
Pienituloisimmat yksinhuolta<strong>ja</strong>t, joita on<br />
enemmän pienten lasten kuin kouluikäisten<br />
lasten vanhemmissa, eivät hyötyisi verovähennyksestä,<br />
mutta tulonsiirrot lisäisivät<br />
kaikkien kotona lapsia hoitavien yksinhuoltajien<br />
tulo<strong>ja</strong>. Mutta eikö sama kompensaatio<br />
tulonsiirtoina tulisi myöntää myös<br />
niille joko pienituloisille tai samantuloisille<br />
pareille, jotka haluaisivat antaa enemmän<br />
aikaa lapsilleen mutta jäisivät verohyötyjen<br />
ulkopuolelle? Perinteisen yhteisverotuksen<br />
kautta hyötyä saadaan vain, jos toinen<br />
antaa enemmän <strong>ja</strong> toinen vähemmän aikaa<br />
lapsille ansiotyön kustannuksella. Todellinen<br />
mahdollisuus valita yhteisverotus jäisi<br />
suurituloisten (miesten) perheille, joissa<br />
toinen puoliso (naiset) on jo hoitamassa<br />
tai jäisi hoitamaan kotona lapsia matalin<br />
tulonsiirroin tai ilman tulo<strong>ja</strong>, samalla kun<br />
toinen puoliso (miehet) kasvattaisi työpanostaan<br />
<strong>ja</strong> eläkekarttumaansa.<br />
Entisten yhteisverotusjärjestelmien aikoihin<br />
ei ollut tulonsiirto<strong>ja</strong>, joilla olisi tuettu<br />
palkatonta lastenhoitotyötä. Nykyisin on.<br />
Miksi siis <strong>ja</strong>kaa lisää tukea verotuksen<br />
kautta osalle lapsiperheistä, kun sama rahamäärä<br />
voitaisiin kohdentaa myös tasa-arvoisesti<br />
kaikille samassa asemassa oleville<br />
tai jopa sukupuolten tasa-arvoa edistävällä<br />
tavalla? Kysymys on myös budjettitekniikasta:<br />
Tulonsiirtojen kasvattaminen lisäisi<br />
yhden hallinnonalan meno<strong>ja</strong>, mutta verovähennysten<br />
vaikutukset eivät näy suoraan<br />
minkään ministeriön talousarviossa.<br />
Tulevaisuuden tasa-arvoutopioita<br />
Mihin suuntaan <strong>ja</strong> minkälaisia lopputulostavoitteita<br />
mielessä pitäen koko tulonsiirtoinstituutiota<br />
tulisi kehittää, jotta se<br />
tukisi tasa-arvotavoitteita? Tulonsiirtoinstituution<br />
tehtäviä tasa-arvon edistäjänä<br />
tulevaisuudessa voi hahmotella esimerkiksi<br />
Nancy Fraserin (2000) kolmen utopistisen<br />
vision avulla. Nämä visiot ideoivat sellaisia<br />
ansiotyön <strong>ja</strong> hoivan <strong>ja</strong>kamismalle<strong>ja</strong>, jotka<br />
toteuttaisivat mahdollisimman pitkälle<br />
sukupuolten tasa-arvoa. Olen aikaisemmin<br />
(Haata<strong>ja</strong> 2004) yhtynyt monien muiden<br />
tutkijoiden käsityksiin siitä, että hoivasta<br />
on tullut keskeinen analyyttinen käsite<br />
vertailtaessa hyvinvointivaltioiden toimintaperiaatteita<br />
<strong>ja</strong> hyvinvointisopimuksia<br />
jälkiteollisissa yhteiskunnissa (Williams<br />
2004; Mahon 2002; Daly <strong>ja</strong> Lewis 2000;<br />
Esping-Andersen 1999).<br />
Ensimmäisenä visiona Fraser pohtii<br />
universaalia ansaitsi<strong>ja</strong>mallia (universal<br />
breadwinner), jonka ideologia perustuu<br />
3/10 3/10
Change language