1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
tai näiden kahden alueen lomittumiselle,<br />
roolien joustavuudelle <strong>ja</strong> suuremmalle osallistumiselle.<br />
Naisten työalojen nykyistä alhaista asemaa<br />
on myös usein kritisoitu <strong>ja</strong> joitakin<br />
”naisellisia” ammatte<strong>ja</strong> arvotettu <strong>ja</strong> tulkittu<br />
uudelleen. Useimmissa feministisissä<br />
utopioissa kasvatus <strong>ja</strong> äitiys ovat tästä<br />
syystä erityisen kunnioitettu<strong>ja</strong>, joissakin<br />
tapauksissa koko utopiayhteiskunnan olemassaolon<br />
tarkoitus. Pääosa feministisistä<br />
kir<strong>ja</strong>ilijoista ei tutki vain miten ihmiset toimivat<br />
<strong>ja</strong> käyttäytyvät, vaan keskittyy myös<br />
toiminnan <strong>ja</strong> käyttäytymisen merkityksiin<br />
<strong>ja</strong> siihen miten ihmiset ne tuntevat.<br />
Postmodernismista vaikutteita saaneet<br />
kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong>t keskittyvät pal<strong>ja</strong>stamaan miten<br />
sukupuolisuhteet on rakennettu kieleen.<br />
Toiset taas keskittyvät enimmäkseen sosiaalisiin<br />
<strong>ja</strong> lisääntymistä koskeviin suhteisiin.<br />
(Sargisson 1996). Luonnollisesti,<br />
koska feminismissä on useita suuntauksia,<br />
on myös monia erilaisia kuvia halutuista<br />
tulevaisuuden yhteiskunnista.<br />
Tämän seurauksena sukupuolten suhteet<br />
voidaan kuvitella monin uusin, radikaalisti<br />
erilaisin tavoin. Siinä missä useimmat<br />
traditionaaliset utopiat yrittivät kuvitella<br />
yhteiskunnan, joka olisi järjestetty ihmisluonnon<br />
mukaan, usein vangiten naiset<br />
heidän ”luonnollisiin” rooleihinsa <strong>ja</strong> tehtäviinsä,<br />
nykyfeministinen utopismi ei aseta<br />
kyseenalaiseksi vain vallitsevaa sukupuoliideologiaa<br />
vaan sukupuolen itseensä. Toinen<br />
feminististä perspektiiviä edustavien<br />
utopioiden perusero traditionaaliseen sukupuolikäsitykseen<br />
perustuviin verrattuna on,<br />
että naisia ei niissä työnnetä ghettoihin <strong>ja</strong><br />
tutkita vain yhtenä monista aihepiireistä. Feministisissä<br />
teksteissä naiset ovat kaikkialla<br />
<strong>ja</strong> heidät esitetään ”kertomuksen kertojina,<br />
ymmärtäjinä, kantajina <strong>ja</strong> eteenpäin viejinä”<br />
( Bartkowski 1989, s. 38).<br />
Feministisen fiktiokir<strong>ja</strong>llisuuden tärkein<br />
sanoma on, että voi olla olemassa vaihtoeh-<br />
to<strong>ja</strong> patriarkaatille <strong>ja</strong> ”että nämä vaihtoehdot<br />
voivat olla yhtä todellisia kuin nykytodellisuutemme.”<br />
(Halbert 1994, s. 29) Ne tarjoavat<br />
vaihtoehtojen kirjon sen si<strong>ja</strong>an, että<br />
olisi vain yksi universaali, tiukasti määrätty<br />
ratkaisumalli. Nämä vaihtoehdot koskevat<br />
tärkeimpiä sosiaalisia instituutioita <strong>ja</strong> toimintaa,<br />
esimerkiksi kasvatusta, avioliittoa,<br />
vanhemmuutta, terveyttä, maanpuolustusta,<br />
hallintotapaa, lisääntymistä <strong>ja</strong> seksuaalisuutta,<br />
työn<strong>ja</strong>koa <strong>ja</strong> sitä, mitä työtä ihmiset<br />
yleensä tekevät.<br />
Feministiset visiot vastaavat monella<br />
tapaa naisten todellisuutta, maailman nimettömien<br />
naisten elämää <strong>ja</strong> työtä (joka usein<br />
on paikallista, kestävää, huolehtii rauhasta,<br />
kasvusta, hoivasta, palvelusta <strong>ja</strong> toisten auttamisesta<br />
<strong>ja</strong> jossa lapset <strong>ja</strong> vähempiosaiset<br />
ovat keskeisessä asemassa). Mutta samalla<br />
nämä visiot asettavat naisten oletetut ”luonnolliset”<br />
roolit, tehtävät <strong>ja</strong> niitä koskevat<br />
myytit kyseenalaisiksi. Niiden päätehtävä<br />
on rikkoa patriarkaaliset sosiaaliset <strong>ja</strong> kulttuuriset<br />
käytännöt. On tärkeää painottaa,<br />
että feministit pidättyvät hyvin huolellisesti<br />
tekemästä täsmällisiä, selkeitä <strong>ja</strong> jäykkiä kuvia<br />
siitä, millaisia meidän yhteiskuntiemme<br />
tulisi olla. Useimmat feministit ovat tietoisia<br />
siitä, että täydellistä yhteiskuntaa ei voi<br />
luoda, eikä varsinkaan menneisyydestä otettujen<br />
ideoiden poh<strong>ja</strong>lle. Kuten Ashis Nandy<br />
(1987, s. 13) huomauttaa: ”tämän päivän<br />
utopiat ovat huomispäivän paina<strong>ja</strong>isia.”<br />
Useimmat feministit ovat täysin tietoisia<br />
siitä, että mikä tahansa kuviteltu jäykkä<br />
malli voisi synnyttää yhteiskuntia, joissa<br />
sukupuolten suhteet olisivat tasa-arvoiset<br />
mutta yhteiskunnat olisivat totalitaarisia<br />
<strong>ja</strong> ahdasmielisiä. Lucy Sargisson (1996)<br />
väittää, että feministiset utopiat ovat erityisen<br />
kriittisiä täydellisyyttä korostavia<br />
näkökulmia kohtaan, samoin kuin siinä,<br />
että utopiat voisivat olla täydellisen hallintomuodon<br />
oppaita. Pikemminkin utopiat<br />
ovat tilo<strong>ja</strong>, joissa voi pohdiskella, asettaa<br />
kyseenalaiseksi <strong>ja</strong> kritisoida, uneksia hyvästä<br />
yhteiskunnasta, laajentaa älyllisesti<br />
tulevaisuusvaihtoehto<strong>ja</strong>. Ne myös ilmentävät<br />
halua löytää erilaisia <strong>ja</strong> parempia<br />
olemisen tapo<strong>ja</strong>.<br />
Sargisson myös huomauttaa, että nykyfeministisessä<br />
utopia- <strong>ja</strong> teoriakir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />
usein kuvataan useita maailmo<strong>ja</strong>, toisinaan<br />
toistensa vastakohtia, joista mikään ei ole<br />
täydellinen. Nämä eri maailmat antavat<br />
pikemminkin mahdollisuuden kuvitteluun,<br />
pohdiskeluun tai kritiikkiin kuin ovat ohjeita<br />
siitä, miten rakennetaan täydellinen<br />
maailma. Pyrkimys täydellisyyteen, kuten<br />
naiset hyvin tietävät, tapahtuu usein yhteiskunnan<br />
heikoimpien kustannuksella.<br />
Tämä on syytä muistaa kun lukee kahden<br />
naispuolisen tulevaisuudentutki<strong>ja</strong>n töitä:<br />
Bouldingin visiota pehmeästä <strong>ja</strong> Eislerin visiota<br />
kumppanuusyhteiskunnasta. He ovat<br />
molemmat nykyisten sukupuolten välisten<br />
suhteiden kriitikko<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> yrittävät visioida<br />
parempia (eivät parhaita) tulevaisuuden<br />
maailmo<strong>ja</strong>.<br />
Bouldingin <strong>ja</strong> Eislerin visiot<br />
sukupuolten asemasta<br />
yhteiskunnassa<br />
Elise Boulding, rauhanaktivisti <strong>ja</strong> teoreetikko,<br />
feministi <strong>ja</strong> tulevaisuudentutki<strong>ja</strong>, esittää<br />
useissa kirjoituksissaan kuvan pehmeästä<br />
yhteiskunnasta joka toimii ha<strong>ja</strong>utetussa <strong>ja</strong><br />
demilitarisoidussa, mutta keskinäisiin yhteyksiin<br />
<strong>ja</strong> riippuvuuksiin perustuvassa maailmassa.<br />
Tällä hetkellä naiset muodostavat<br />
”viidennen maailman” (köyhistä köyhimmät)<br />
<strong>ja</strong> jäävät näkymättömiksi historiassa,<br />
sen pinnan alle. Hän uskoo kuitenkin, että<br />
olemme yhä enenevästi siirtymässä kohti<br />
eräänlaista androgyynistä yhteiskuntaa, jota<br />
hän kutsuu pehmeäksi yhteiskunnaksi. Elise<br />
Boulding kuvailee tämän yhteiskunnan<br />
innostavaksi <strong>ja</strong> variaatiorikkaaksi paikaksi,<br />
jossa ”jokainen ihminen voi saavuttaa sellaisen<br />
yksilöllisyyden <strong>ja</strong> luovuuden tason,<br />
jollaisen vain harvat saavuttavat nykyisessä<br />
yhteiskunnassamme.” (Boulding 1977, s.<br />
230)<br />
Tulevaisuuden androgyynisillä ihmisillä<br />
voi olla joustava käsitys siitä, mikä muodostaa<br />
sukupuolen, mutta se ei ole tärkeä<br />
asia; oleellista on pikemminkin se, että<br />
saadaan liikkeelle miesten <strong>ja</strong> naisten välille<br />
dialoginen opettamis-oppimisprosessi, joka<br />
tukee kumpienkin inhimillisten voimavarojen<br />
kehittymistä. Tämä voidaan saavuttaa<br />
tuomalla koulutusmahdollisuudet naisten<br />
ulottuville, lisäämällä naisten osallisuutta<br />
yhteiskunnan joka sektorilla <strong>ja</strong> joka tasolla<br />
kaikessa inhimillisessä päätöksenteossa <strong>ja</strong><br />
toiminnassa. Samalla tarvitaan miehille lisääntymistä<br />
<strong>ja</strong> kasvua koskevaa kasvatusta,<br />
joka nykyään suuntautuu pelkästään naisiin.<br />
(Boulding 1977, s. 230)<br />
Pehmeän yhteiskunnan luo<strong>ja</strong>t ovat androgyynisiä<br />
ihmisiä (Boulding esittää historiallisina<br />
esimerkkeinä Jeesuksen, Buddhan <strong>ja</strong><br />
Shivan), ihmisiä joissa yhdistyvät pehmeys<br />
<strong>ja</strong> lujuus tavoilla, jotka eivät ole nykyään<br />
tyypillisiä yhtä vähän miehisille kuin naisellisille<br />
rooleille. Pehmeän yhteiskunnan<br />
keskeisiä edistäjiä ovat kolme instituutiota:<br />
perhe, varhaiskasvatus (lastentarha <strong>ja</strong> alakoulu)<br />
<strong>ja</strong> paikallisyhteisö.<br />
Kasvatus tulee olemaan hyvin tärkeää<br />
<strong>ja</strong> varsin erilaista kuin nykyisin. Lasten<br />
rooli yhteiskunnassa on paljon nykyistä<br />
tärkeämpi, koska heitä ei ole eristetty aikuisten<br />
maailmasta. He ovat paljon aikuisten<br />
seurassa <strong>ja</strong> lapsia löytyy jopa hallinnosta.<br />
Kaikilla on joku rooli lasten <strong>ja</strong> nuorten<br />
kasvatuksessa sen si<strong>ja</strong>an, että vastuu siirrettäisiin<br />
virallisille opettajille.<br />
Neljäs painopiste ovat ihmisoikeudet,<br />
jotka nykyisinkin ovat jo olemassa julistuksissa<br />
<strong>ja</strong> sopimuksissa. Siirtymän tulevaisuuden<br />
yhteiskuntaan tulee olla rauhanomainen,<br />
koska pehmeää yhteiskuntaa ei voi<br />
luoda väkivaltaisella vallankumouksella.<br />
Boulding uskoo, että sekä naiskir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong>t<br />
3/10 3/10
Change language