1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>ja</strong> David Wade Chambersin (1987, Exhibit<br />
4) mukaan läntinen kulttuuri liittyy yleensä<br />
ottaen numeroihin, tilastoihin, mittaamisen<br />
järjestykseen – kun alkuperäiskansojen<br />
kulttuurit liittyvät monimutkaisiin ekologisten<br />
alueiden, eläinten <strong>ja</strong> ihmisten välisiin<br />
sekä ihmisten keskinäisiin ’kaikkien<br />
sukulaisuuksien’ järjestelmiin. Vaikka aboriginaalikulttuurista<br />
ei numeroiden käyttö<br />
puutukaan, niin niiden asema on erilainen<br />
kuin meillä. Tätä tietoa välitetään kulttuurissa<br />
mm. laulujen <strong>ja</strong> tanssien muodossa.<br />
Riippumatta siitä, uskotaanko luonnon<br />
henkiin tai haltijoihin, edesmenneiden<br />
olemassaoloon tuonpuoleisessa <strong>ja</strong> heidän<br />
vaikuttamiseensa tähän maailmaan vai ei,<br />
antamisen <strong>ja</strong> saamisen tasapaino eri lajien<br />
suhteessa on olennaista kestävyyden <strong>ja</strong><br />
monimuotoisuuden säilymisen kannalta.<br />
Kun luonnon henget tai eläinten <strong>ja</strong> kasvien<br />
sielut länsimaisen tieteen historiassa on<br />
selitetty pelkäksi taikauskoksi ohittamalla<br />
maailmankuvan kumppanuudellinen <strong>ja</strong><br />
lah<strong>ja</strong>taloudellinen luonne, ainakin kaikista<br />
kasvi- <strong>ja</strong> usein eläinsukulaisistakin<br />
on myöskin tehty sieluttomia objekte<strong>ja</strong>,<br />
hengetöntä massaa tai materiaa, jota taikauskosta<br />
vapaa ’itsensä herra’ on oikeutettu<br />
käyttämään halujensa <strong>ja</strong> tarpeidensa<br />
mukaan – mielin määrin.<br />
Psykologi Totte Vadén (2007, 91) onkin<br />
oivaltavasti todennut, miten subjektin <strong>ja</strong><br />
objektin eroa korostavat kulttuurit ovat<br />
samalla teknologisoineet ihmisen <strong>ja</strong> luonnon<br />
hyödyntämisen tavalla, joka taidollaan<br />
<strong>ja</strong> tiedollaan uhkaa koko luonnon elävää<br />
monimuotoisuutta, kuten läntisistä kulttuureista<br />
hyvin tiedetään. Vadén (2007,<br />
91) huomauttaa myös, miten nykyisessä<br />
valtakulttuurissa, ”subjektin <strong>ja</strong> objektin<br />
välistä <strong>ja</strong>koa pidetään usein universaalina<br />
<strong>ja</strong> sitä halutaan levittää muillekin.”<br />
Länsimaisessa tieteessä on kuitenkin<br />
tapahtumassa paradigman muutos kahdellakin<br />
rintamalla, joka haastaa subjekti<br />
objekti erottelun – <strong>ja</strong> samalla hierarkkisen<br />
a<strong>ja</strong>ttelun- mielekkyyden <strong>ja</strong> avaa alkuperäiskansojen<br />
ekologisen kumppanuustiedon<br />
viisautta. Esimerkiksi Bonnin ylipiston<br />
kasvitieteilijä František Baluška kumppaneineen<br />
(kesäkuu 2006, 475; joulukuu<br />
2009, 1) ) on osoittanut kasvien juuriston<br />
hermoston kaltaisten sähköisten impulssien<br />
olemassaolon <strong>ja</strong> kasvien aktiivisen sopeutumisen<br />
ympäristöönsä. Tutki<strong>ja</strong>t toteavat<br />
olevan aivan ilmeistä, että kasvit ovat<br />
äärimmäisen herkkiä <strong>ja</strong> ’skannaavat’ <strong>ja</strong>tkuvasti<br />
useita ympäristöparametrejä aivan<br />
kuten eläimet <strong>ja</strong> ihmiset. Samoin on heidän<br />
mielestään hyvin ilmeistä, että kasvit<br />
välittävät saatua informaatiota kasvissa<br />
itsessään solujen välillä sekä ekologisessa<br />
skaalassa kasveilta kasveille.<br />
Toisaalla Saarlandin yliopiston biotieteiden<br />
lehtori Ulrich Warnke ( 2004,<br />
1-16) on tieteellisesti pätevissä, mutta<br />
vielä todistamattomissa hypoteeseissaan<br />
arvellut kaikkialla läsnäolevan tyhjiön<br />
(vakuum) olevan <strong>org</strong>anismien sähköisten<br />
potentiaalien käyttämä informaatiovaranto.<br />
Tyhjiö on massaton tila, joka vie 99, 999%<br />
materiavolyymista <strong>ja</strong> se tavallaan ”si<strong>ja</strong>itsee”<br />
kaikkialla. Saman artikkelin toisessa<br />
versiossa Warnke (vuosiluvuton artikkeli<br />
samasta aiheesta, 9-11) ) toteaa lisäksi<br />
psyyken roolin aineeseen vaikuttamisessa<br />
tyhjiön informaatiovarannon kautta (jossa<br />
informaatio on samalla hetkellä kaikkialla)<br />
<strong>ja</strong> arvioi, että uudessa universumin paradigmassa<br />
henki, älykkyys <strong>ja</strong> informaatio ovat<br />
paljon tärkeämpi kuin ’hardware’.<br />
Tieteen uudet paradigmat haastavat siis<br />
arvioimaan uudelleen alkuperäiskansojen<br />
tiedon. Mutta kuten Rauna Kuokkanen<br />
(2004) väitöskir<strong>ja</strong>nsa otsikossa ”The impossible<br />
gift” (Mahdoton lah<strong>ja</strong>) viittaa, alkuperäiskansojen<br />
tietämisen lah<strong>ja</strong> on tähän<br />
saakka näyttäytynyt mahdottomalta ottaa<br />
vastaan akatemiamaailmassa. Tieteellisen<br />
kiinnostuksen si<strong>ja</strong>an usein yksinkertaisesti<br />
toistetaan vanhan auktoriteetti- <strong>ja</strong> kurinpitovallan<br />
mukaisia mitätöiviä asenteita.<br />
Alkuperäiskansojen tietoon näytetään<br />
suhtauduttavan historiallisesti ohitettuna<br />
kehityksen <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>ttelun muotona, johon<br />
kolonisaation aikana luotua suhdetta ei ole<br />
tarvetta tarkastella uudelleen – vaikka tieto<br />
voisi hedelmöittää ekologisesti <strong>ja</strong> sosiaalisesti<br />
kestävämpää elämäntapaa.<br />
Pohjois-Amerikan irokeesien gantowisas<br />
matriarkaatin lah<strong>ja</strong>taloudesta kirjoittavan<br />
seneca intiaani Barbara Alice<br />
Mann ( 2009, 1) (2000, 2004, 185-237)<br />
painottaa lah<strong>ja</strong>talouden alkamista äidistä<br />
– hän on kosmoksen ensimmäinen lah<strong>ja</strong>.<br />
Lah<strong>ja</strong>n prototyypin muodostaa äiti, joka<br />
antaa lapselle <strong>ja</strong> lapsi kiintyy äitiin. Kiintymyssuhteiden<br />
voima on välittämisessä <strong>ja</strong><br />
huolen pitämisessä. Siihen kuuluu a<strong>ja</strong>tus<br />
jokaisen ainutkertaisuudesta. Ketään ei<br />
jätetä liian vähäpätöisenä ulkopuolelle<br />
osallisuudesta yhteisön toimintaan. Mann<br />
siteraa ’(M)otherworld is possible’ konferenssin<br />
2009 luentovideolla ”Listen to your<br />
Mother”(per<strong>ja</strong>ntai, lokakuu 23, 2009) lännen<br />
kilpailutaloudessa suosittua sanontaa,<br />
”elämä ei ole reilua” <strong>ja</strong> sen <strong>ja</strong>tkoa ”joten<br />
tottukaa siihen”. Mannin äiti reagoi tähän<br />
tv-elokuvasta kuuluvaan lauseeseen pato<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> pannu<strong>ja</strong> keittiössään kolistellen <strong>ja</strong> huutaen<br />
”Tee siitä reilua, senkin sadisti!”. Kyse<br />
on perinteisten klaaniäitien oikeuksien,<br />
”motherrights” neuvosta, toteaa Mann.<br />
Perinteiset lah<strong>ja</strong>taloudet keskittyvät<br />
Mannin (2009, 1) mukaan yhteisöihin, ei<br />
yksilöihin. Ideana on hypätä lah<strong>ja</strong>n antamisen<br />
kautta itseään toistavaan kahdentumisen<br />
prosessiin, joka on jo liikkeessä. Koska<br />
intiaanien matematiikan mukaan kyse on<br />
kahdesta puolikkaasta, jotka välittömästi<br />
täydentyvät kahdeksi binaariseksi pariksi<br />
(kuten pohjoinen-etelä <strong>ja</strong> itä-länsi, jne.),<br />
lah<strong>ja</strong>n koolla ei ole merkitystä, koska<br />
prosessi itsessään on toistuva kuten fraktaaligeometrinen<br />
kuvio.<br />
Luonnontieteet ovat ilmeisesti vierastaneet<br />
alkuperäiskansojen tietoa esivanhempien<br />
lakeihin liittyvän hengellisyyden <strong>ja</strong><br />
tuonpuoleiseen asti ulottuvien vastuullisuuksien<br />
<strong>ja</strong> sukulaisuuksien kunnioittamisen<br />
takia. Länsimainen tiede on alkuperäiskansojen<br />
spirituaalisuutta kritisoidessaan<br />
kuitenkin unohtanut itsekritiikin. Vanhakantaiset,<br />
mutta käytännön taloudessa yhä<br />
vahvasti elävät kehitysevoluution näkemykset<br />
näkyvät patriarkaalisen jumaluuden<br />
<strong>ja</strong> johdatuksen johtoa<strong>ja</strong>tuksena. Evoluutiobiologi<br />
Stephen J. Gouldin (Green,<br />
1986, 110), sanoin: ”yritämme kovasti<br />
nähdä luonnon edistyvänä prosessina, joka<br />
johtaa ennustettavalla <strong>ja</strong> määrätyllä tavalla<br />
eteenpäin – luomisen huippua kohti – mutta<br />
lähemmin tarkasteltuna... mikään ei yhtään<br />
osoita sen kaltaista.”.<br />
Kulttuuriantropologi Matti Sarmelan<br />
(2007, 19) mukaan juuri kehityskultti on<br />
antanut länsimaiselle kulttuurille oikeuden<br />
muuttaa luontoa, hallita eläimiä, <strong>ja</strong>lostaa<br />
<strong>ja</strong> tuottaa täydellisyyshybridejä, nykya<strong>ja</strong>n<br />
supranormaaleita uskomusolento<strong>ja</strong>,<br />
joiden tärkein ominaisuus on tuottavuus,<br />
mammuttimaisuus. Koko kehitys käsitetään<br />
useimmiten länsimaisen ihmisen<br />
mielen mukaiseksi luonnon <strong>ja</strong> ympäristön<br />
muuttamiseksi – <strong>ja</strong> tästä kaikkivoipaisuus<br />
a<strong>ja</strong>ttelusta irtatuminen näyttää olevan lähes<br />
ylivoimaista.<br />
Kehitys-sanan etymologiasta on huomautettava,<br />
että verbi ’kehittää’ on otettu<br />
käyttöön vasta 1880-luvulla ilmeisesti<br />
ruotsin <strong>ja</strong> saksan kielten vaikutuksesta<br />
(Häkkinen, 2004, 387). Sitä ennen tunnettiin<br />
substantiivi kehä <strong>ja</strong> verbi kehiä – kehiä<br />
jotakin auki, purkaa, selvittää, päästää irti.<br />
Alkuperäiskansojen tapaan ymmärrettynä<br />
kehitys voi merkitä ihmisen <strong>ja</strong> yhteisön<br />
syvän aistiherkkyyden <strong>ja</strong> viisauden kasvua<br />
sekä herkkävireisten palautejärjestelmien<br />
’kehimistä’ kaikkeen toimintaan.<br />
Ron Eglashin (2002) Pohjois-Amerikan<br />
3/10 3/10
Change language