1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
vertikaalista tulon<strong>ja</strong>kovaikutusta, mutta<br />
vähennysjärjestelmä muuttaa suhteellisen<br />
veron suoraviivaisuutta <strong>ja</strong> voi myös lisätä<br />
progressiivisuutta. Tässä artikkelissa ra<strong>ja</strong>udun<br />
käsittelemään pääasiassa muutoksia tuloverotuksen<br />
horisontaaleissa periaatteissa<br />
sukupuolten tasa-arvon kannalta.<br />
Pitkä matka puolisoiden<br />
yhteisverotuksesta erillisverotukseen<br />
Vielä 1900-luvun alussa vaimot olivat<br />
juridisesti puolisoidensa edusmiehisyyden<br />
alaisia. Tälle oli johdonmukaista, että<br />
avioliitossa veroyksikkönä olivat miehet,<br />
joiden tuloiksi laskettiin vaimonkin tulot.<br />
Parempiosaisilla aviovaimoilla tosin saattoi<br />
olla lain mukaan erikseen hallittavaa <strong>ja</strong><br />
verotettavaa omaisuutta. Juridisesti miehet<br />
olivat vastuussa perheen elättämisestä.<br />
Miehille kohdentuivat perheen elatuksesta<br />
<strong>ja</strong> huoltovelvollisuuksista myönnettävät<br />
verohelpotukset samoin kuin verohelpotukset<br />
sellaisesta veronmaksukyvyn<br />
alentumisesta, joka johtui huolta<strong>ja</strong>n sairastumisesta<br />
tai työttömyydestä. Lakisääteistä<br />
sosiaaliturvaa ei ollut.<br />
Puolisoiden yhteistä verokantaa pidettiin<br />
kuitenkin epäkohtana jo vanhan avioliittolain<br />
aikana, kun tulo- <strong>ja</strong> omaisuusverolakia<br />
uusittiin vuonna 1924. Naisten (palkka-<br />
)työssäkäynti käsitettiin taloudellisen pakon<br />
sanelemaksi. Yhteisverotuksen ongelmana<br />
pidettiin sitä, ettei kahden palkansaa<strong>ja</strong>n<br />
perheissä naisilla ollut oikeuksia omiin<br />
tuloihinsa. Eduskunnan enemmistö ei ollut<br />
kuitenkaan vielä valmis muuttamaan kahden<br />
ansiotyössä käyvän parin verokohtelua,<br />
koska ”yhden työssäkäyvän perheet olisivat<br />
joutuneet taloudellisesti epäedullisempaan<br />
asemaan” (Valtiovarainvaliokunnan mietintö<br />
no 26/1924 vp). Uusi avioliittolaki tuli<br />
voimaan vuonna 1930 <strong>ja</strong> puolisot tulivat<br />
juridisesti keskenään tasa-arvoisiksi. Tälle<br />
muutokselle johdonmukaisena vuoden 1935<br />
tulo- <strong>ja</strong> omaisuusverolain uudistuksessa<br />
alettiin aviopuolisoiden kodin ulkopuolelta<br />
hankkimia ansiotulo<strong>ja</strong> verottaa erikseen.<br />
Horisontaalista tulon<strong>ja</strong>koa vahvistettiin<br />
myös perheettömien, yksinverotettavien<br />
<strong>ja</strong> lapsettomien puolisoiden lisäverolla.<br />
Lisäveroa oli esitetty jo vuonna 1924 niin<br />
sanottuna ’vanhanpo<strong>ja</strong>n verona’. Tuolloin<br />
vero esitettiin kohdennettavaksi vain lapsettomille<br />
miehille, koska naisten palkkataso<br />
oli miesten palkkatasoa alempi. Ehdotus<br />
ei mennyt läpi, koska sen hyväksyminen<br />
olisi merkinnyt (yksinäisten) naisten <strong>ja</strong><br />
miesten erilaista verokohtelua (Wikström<br />
1985, 143), eli suoraa syrjintää sukupuolen<br />
perusteella.<br />
Va<strong>ja</strong>an 10 vuoden kuluttua ansiotyössä<br />
olevien puolisoiden erillisverotusta alettiin<br />
jälleen pitää ”kohtuuttoman edullisena”<br />
suhteessa samalla tulotasolla olevien, yhden<br />
ansiotyössä käyvän parin verotukseen<br />
nähden. Yhteisverotukseen palattiin<br />
vuoden 1943 verouudistuksessa ottamalla<br />
käyttöön kolmiluokkainen verojärjestelmä.<br />
Kaikkein ankarimmin verotettiin naimattomia<br />
<strong>ja</strong> lapsettomia henkilöitä. Lapsettomia<br />
pariskuntia verotettiin edellisiä lievemmin<br />
<strong>ja</strong> kaikkein lievimpään veroluokkaan sijoittuivat<br />
lapsiperheet. Mielenkiintoista on,<br />
että yhteisverotukseen päädyttiin, vaikka<br />
hallituksen esityksen mukaan vaimojen<br />
kotitaloustyön ymmärrettiin lisäävän huomattavasti<br />
yhden ansaitsi<strong>ja</strong>n perheiden<br />
veronmaksukykyä (HE 77/1943).<br />
Kotitaloustyön arvottamisella <strong>ja</strong> työn<br />
arvon verottamisella on pitkä historia. Jo<br />
1800-luvun lopulla osa kunnista verotti<br />
vaimo<strong>ja</strong> tuottavina, koska ”isännän muuten<br />
täytyy pitää hänen si<strong>ja</strong>staan piiko<strong>ja</strong> …”<br />
(Wikström 1985, 49). Osa kunnista sen<br />
si<strong>ja</strong>an piti vaimojen työtä tuottamattomana<br />
eli työ oli verovapaata. Naisten tekemän<br />
kotitaloustyön tärkeydellä <strong>ja</strong> arvolla on<br />
sittemmin perusteltu esimerkiksi lapsilisien<br />
maksamista äideille (HE 163/1948 vp) <strong>ja</strong><br />
kotitaloustyön arvoa on mitattu myöhem-<br />
min sekä suhteessa bruttokansantuotteeseen<br />
(Vihavainen 1995) että kotitalouksien<br />
tulon<strong>ja</strong>koon (Mattila-Wiro 2010).<br />
Verotuksen lisäksi lapsiperheitä alettiin<br />
tukea tulonsiirroin, ensin tarveharkintaisin<br />
etuuksin 1930-luvun lopulla (äitiysavustus<br />
1937 <strong>ja</strong> perhelisä 1937). Äitiysavustuksesta<br />
tuli universaali 1949 <strong>ja</strong> universaaleista<br />
lapsilisistä säädettiin 1948. Vaikka<br />
yleinen lapsilisäjärjestelmä korvasi alun<br />
perin epäonnistuneen perhepalkkausjärjestelmän<br />
(ks. myös Bergholm 2003), sitä<br />
perusteltiin osittain myös äidinpalkkana<br />
(HE 163/1947vp). Suomi oli 1950-luvulla<br />
maatalousvaltainen yhteiskunta, jossa<br />
rakennemuutos oli vasta käynnistymässä,<br />
mutta kotiäitiyden kannatus yleistyi myös<br />
palkansaa<strong>ja</strong>perheissä. Yksimielisyyttä kotiäitiyden<br />
tukemiseksi sosiaalipolitiikan<br />
keinoin ei kuitenkaan saavutettu (Sulkunen<br />
1989; Kuusipalo 1994). 1960-luvulla<br />
maatalousvaltaisuus alkoi nopeasti väistyä<br />
<strong>ja</strong> palkkatyö yleistyä. Naisten, erityisesti<br />
äitien työvoimaosuuksien kasvu ylitti<br />
1970- <strong>ja</strong> 1980-luvuilla reippaasti aikalaisennusteet<br />
(esim. KM 1971:A20; Haata<strong>ja</strong><br />
2004). Kansainvälisesti nopea <strong>ja</strong> lyhyt<br />
rakennemuutoksen kausi (Välimäki 1999,<br />
39) on voinut vaikuttaa siihen, ettei Suomessa<br />
koskaan syntynyt kotiäitisopimusta<br />
samassa mittakaavassa kuin useissa Keski-Euroopan<br />
maissa. Suomessa naistyövoimaa<br />
tarvittiin sekä työvoimakysynnän<br />
että kotitalouksien toimeentulon tarpeisiin<br />
(Haata<strong>ja</strong> 2004). Päivähoitopaikoista alkoi<br />
olla huutava pula 1960-luvulla. Palkkatyön<br />
yleistyminen <strong>ja</strong> sosiaaliturvan kehittyminen<br />
sairauden <strong>ja</strong> työttömyyden johdosta<br />
vähensi naisten taloudellista riippumattomuutta<br />
<strong>ja</strong> omat ansiot toivat oikeuksia yksilölliseen<br />
sosiaaliturvaan. Työttömyysturva<br />
<strong>ja</strong> sairausvakuutus oli säädetty 1960-luvun<br />
alussa, päivähoitolaki vuonna 1973.<br />
Verotuksen kokonaisuudistusta valmisteltiin<br />
1970-luvun alussa, mutta puoli-<br />
soiden erillisverotukseen siirtyminen ei<br />
kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin (HE<br />
40/1974). Kolmesta veroluokasta haluttiin<br />
päästä irti, mutta puolisoiden yhteisverotus<br />
suunniteltiin toteutettavaksi niin sanotulla<br />
tasausmenetelmällä. Tasa-arvopolitiikka<br />
oli kuitenkin myös vahvistunut eivätkä<br />
pyrkimykset <strong>ja</strong>tkaa yhteisverosta toisessa<br />
muodossa menneet enää läpi (Haata<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> Pylkkänen 2009, 150). Vuonna<br />
1976 voimaan tullut verouudistus toteutti<br />
puolisoiden erillisverotuksen, mutta verotukseen<br />
sisältyi runsaasti horisontaaliin<br />
tulontasaukseen liittyviä vähennyksiä.<br />
Lapsista, huoltajuudesta sekä tulottoman<br />
tai pienituloisen puolison elättämisestä<br />
myönnettävät vähennykset kohdennettiin<br />
suurituloisemmille (miehille). Kuitenkin<br />
1980-luvun lopulla vähennyksistä yksi,<br />
lapsenhoitovähennys (L 1062/1986), kohdennettiin<br />
pienituloisemmalle puolisolle<br />
(naisille). Sitä sai alaikäisten lasten perusteella<br />
<strong>ja</strong> korotettuna, jos oli päivähoitoikäisiä<br />
lapsista (HE 109/1988 vp). Kun<br />
vuosina 1985–1990 asteittain voimaan<br />
tuleva kotihoidontukijärjestelmä alkoi kattaa<br />
2- <strong>ja</strong> 3-vuotiaat lapset, heidät poistettiin<br />
lapsenhoitovähennyksen piiristä (Tulo- <strong>ja</strong><br />
varallisuusverolaki 1240/1988; Tuloverolaki<br />
1535/1992). Yhteenvetona voidaan<br />
todeta, että 1990-luvun alussa lastenhoitoon<br />
liittyvää horisontaalia tulon<strong>ja</strong>koa kohdennettiin<br />
lapsiperheille, verovähennyksiä<br />
lukuun ottamatta yleensä äideille, neljästä<br />
pussista verottoman lapsilisän vaippalisänä,<br />
lastenhoitovähennyksellä verotuksessa<br />
sekä veronalaisena kotihoidontukena <strong>ja</strong><br />
julkisin varoin subventoituina päivähoitopalveluina.<br />
Erillisverotuksesta yksilölliseen<br />
tuloverotukseen<br />
1980-luvun alku oli sellaisten sosiaalipoliittisten<br />
uudistusten aikaa, jotka<br />
viimeistelivät Suomen pohjoismaista<br />
3/10 3/10<br />
3
Change language