1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
näkemystä luottamuksesta tehden siitä<br />
sopimuspainotteista:<br />
13<br />
3/10<br />
Meidän perinteemme suurimmat moraaliteoreetikot<br />
eivät ole ainoastaan<br />
miehiä, he ovat useimmiten miehiä,<br />
jotka ovat aikuisiällä olleet minimaalisen<br />
vähän tekemisissä naisten kanssa<br />
(<strong>ja</strong> ovat siten saaneet minimaalisen<br />
vähän vaikutteita naisilta). Vain muutamaa<br />
merkittävää poikkeusta lukuun<br />
ottamatta (Hume, Hegel, J.S. Mill,<br />
Sidgwick, ehkä Bradley) he ovat kokoelma<br />
homo<strong>ja</strong>, pappe<strong>ja</strong>, naisvihaajia <strong>ja</strong><br />
puritaanisia poikamiehiä (Baier 1986,<br />
247-248, oma suomennokseni).<br />
Tässä oli kaksi esimerkkiä sukupuoli<strong>ja</strong>on<br />
aiheuttamasta päänvaivasta. Tämä<br />
ongelma voisi johtua esimerkiksi siitä, että<br />
näemme sukupuolen jonakin pysyvänä <strong>ja</strong><br />
tiukkana rakenteena, tai ”kaavamaisena<br />
<strong>ja</strong> kivettyneenä”, kuten Irigaray totesi.<br />
Amerikkalaisfilosofi Judith Butlerin tavoin<br />
voimme kuitenkin nähdä sukupuolen<br />
myös toiminnallisena, tai performatiivisena,<br />
miksi Butler sitä kutsuu. Sukupuolen<br />
performatiivissa toimimme tiettyjen meille<br />
asetettujen normien mukaan, jolloin toteutamme<br />
itse omalla toiminnallamme sukupuolisuutta<br />
tietyllä tavalla <strong>ja</strong> luomme siten<br />
sukupuolen sellaiseksi kuin sen oletetaan<br />
meidän kulttuurissamme olevan. Butlerin<br />
mukaan voimme toisin toistamalla tuottaa<br />
uudenlaista sukupuolta, joka ei toteuta ennalta<br />
määrättyjä kaavo<strong>ja</strong>. (Butler 2006) Itse<br />
käytän ra<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> loikkarin käsitteitä tuomaan<br />
esille tätä ongelmaa uudessa valossa:<br />
Erottaessamme sukupuolet toisistaan<br />
teemme ra<strong>ja</strong>n. Maailma on ollut <strong>ja</strong> on<br />
täynnä rajo<strong>ja</strong>. Antiikin Kreikan a<strong>ja</strong>tusmaailmallinen<br />
ra<strong>ja</strong> kreikkalaisten <strong>ja</strong><br />
barbaarien välillä, antiikin Rooman<br />
Limes Britannicus <strong>ja</strong> Limes Germanicus,<br />
Kiinan muuri, kansallisvaltiot,<br />
kauppaliitot, tuontitullit, Britannian<br />
Splendid Isolation, kylmän sodan ra<strong>ja</strong>t.<br />
Luettelo on pitkä. Rajojen olemassaolo<br />
johtaa ainakin kahteen seikkaan:<br />
1) Rajo<strong>ja</strong> pitää aina joko laajentaa tai<br />
suojella, useimmin molempia<br />
2) Rajojen laittomat ylittäjät, loikkarit.<br />
1)-kohta lienee melko selvä. Rooma<br />
laajensi rajo<strong>ja</strong>an niin kauan kuin<br />
pystyi, sitten ryhtyi suojelemaan niitä<br />
<strong>ja</strong> lopuksi tuhoutui kun kansainvaellusten<br />
voima jyräsi sen alleen. Kiina<br />
vallattiin pariinkin otteeseen muurista<br />
huolimatta. Taloudellisena aspektina<br />
tuontia rajoittavat ra<strong>ja</strong>t eli tuontitullit<br />
on ollut parempi purkaa vapaan kaupan<br />
<strong>ja</strong> kaikkien paremman elintason<br />
edestä. Maailma on muuttunut paremmaksi<br />
paikaksi itä–länsi -<strong>ja</strong>ottelun<br />
poistuttua; talous kasvaa kaikkialla,<br />
vaikka nyt onkin laskusuhdanne<br />
meneillään. Huomisesta tulee vielä<br />
parempi, kun unohdamme ra<strong>ja</strong>llisen<br />
a<strong>ja</strong>ttelun. Ra<strong>ja</strong>t eivät ole vain maailmassa,<br />
ne ovat myös mielessämme.<br />
Kun a<strong>ja</strong>ttelemme ra<strong>ja</strong>llisesti, emme<br />
voi tulla kaikeksi siksi, mitä voisimme<br />
olla – koko potentiaalimme ei<br />
aktualisoidu, kaunein kukkamme ei<br />
avaudu, suurin voimamme ei kehity.<br />
Jäämme lapsiksi, jotka haaveilevat<br />
kasvavansa suuriksi <strong>ja</strong> voimakkaiksi.<br />
Miksi jäisimme tieten tahtoen lapsen<br />
tasolle? Miksi asetamme itsellemme<br />
rajo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> rajoituksia? Se ei ole järkevää<br />
eikä johdonmukaista. Lopulta rajoista<br />
on kuitenkin vain haittaa. Lopulta ra<strong>ja</strong>t<br />
tuhotaan tai niiden merkitys katoaa.<br />
Voimme odottaa tämän tapahtumista,<br />
mutta silloin emme kenties saa<br />
koskaan kokea sitä. Ehkä lapsemme,<br />
ehkä lastemme lapset. Mutta emme<br />
me. Jos kuitenkin mietimme asiaa järkevästi<br />
<strong>ja</strong> rauhallisesti huomaamme,<br />
että mikään ei estä meitä kokemasta<br />
sitä juuri nyt. Ra<strong>ja</strong>tonta ihmisyyttä.<br />
Teknologian avulla kohoamme uusiin<br />
korkeuksiin. Mitä kovemmin teemme<br />
työtä <strong>ja</strong> olemme a<strong>ja</strong>ttelussamme<br />
ra<strong>ja</strong>ttomia, sitä lyhyempi transhumanistisesta<br />
siirtymävaiheesta tulee <strong>ja</strong><br />
sitä nopeammin voimme nähdä posthumanistisen<br />
maailman nousevan. Ja<br />
siellä olemme me, täydellistyneinä,<br />
kauniina, ihmisinä, humaaneina. Mistä<br />
lainaus alkaa, lainausmerkkeihin!<br />
Edellinen lainaus oli novellissani esiintyvän<br />
TransHum Corp. -nimisen yrityksen<br />
toimitusjohta<strong>ja</strong>n puheesta, jossa hän pyrkii<br />
perustelemaan mahdollisimman nopeaa<br />
siirtymistä sukupuolettomaan tulevaisuuteen,<br />
jossa ei tarvitsisi miettiä rajo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />
salakavalia erilaisuuden pelon luomia valtarakenteita.<br />
Siinä puhutaan myös transhumanismista.<br />
Se on viime aikoina voimakkaasti<br />
esille noussut kulttuuris-filosofis-poliittinen<br />
liikehdintä, jonka mukaan voimme<br />
vapaasti parannella itseämme teknologian<br />
avulla niin paljon kuin haluamme. Yksi<br />
tämän a<strong>ja</strong>ttelun näkyvimpiä edustajia on<br />
ruotsalaislähtöinen filosofi Nick Bostrom,<br />
jonka Foreign Policy -lehti valitsi vuoden<br />
2009 sadan vaikutusvaltaisimman globaalin<br />
a<strong>ja</strong>tteli<strong>ja</strong>n joukkoon (Foreign Policy<br />
2009). Hän kuvailee transhumanismia mm<br />
seuraavasti:<br />
Transhumanismi on ruohonjuuritason<br />
liike, joka puhuu inhimillisten<br />
kykyjen vapaaehtoisen teknologian<br />
avulla tapahtuvan parantamisen <strong>ja</strong><br />
terveellisen elämän pidentämisen puolesta<br />
-- Transhumanismi on löysästi<br />
määriteltävä liike, joka on kehittynyt<br />
hitaasti kahden viime vuosikymmenen<br />
aikana. Se pyrkii monitieteellisen lähestymistavan<br />
kautta ymmärtämään<br />
<strong>ja</strong> arvioimaan mahdollisuuksia parannella<br />
ihmisen tilaa <strong>ja</strong> ihmis<strong>org</strong>anismia<br />
teknologian kehittymisen avaamien<br />
mahdollisuuksien avulla. (Bostrom<br />
2002, 1-2, oma käännökseni)<br />
Transhumanismi on siirtymävaihe kohti<br />
posthumanismia. Posthumanismia taas on<br />
hieman vaikea määritellä. Siihen kuitenkin<br />
liittyy transhumanistisen siirtymävaiheen<br />
ohittaminen <strong>ja</strong> siirtyminen ”laajemman käsityskyvyn”<br />
2 piiriin. Esimerkiksi Helsingin<br />
yliopiston käytännöllisen filosofian professori<br />
Timo Airaksinen kuvailee sitä näin:<br />
Posthumanistinen maailma saattaa<br />
muuttua sukupuolettomaksi <strong>ja</strong> sitä<br />
kautta tasa-arvoiseksi. Sukupuoli ei<br />
ole enää olennainen <strong>ja</strong> pysyvä elämää<br />
määrittävä ominaisuus. Mutta<br />
sukupuoli katoaa vasta silloin, kun<br />
ihminen muuttuu joksikin muuksi, ei<br />
robotiksi, mutta kyb<strong>org</strong>iksi kuitenkin.<br />
Kone korvaa häntä niin paljon, että<br />
alkuperäinen ihmisyys hämärtyy. Tässä<br />
posthumanistisessa tilassa etiikka<br />
<strong>ja</strong> oikeudenmukaisuus määritellään<br />
uudella tavalla utopian ehdoin. Perinteiset<br />
humanistisen kulttuurin erot<br />
käyvät vanhanaikaisiksi: mies–nainen,<br />
valkoinen–värillinen, hetero–homo,<br />
ihminen–kone. Koko sosiaalinen todellisuus<br />
on rakennettava uudestaan<br />
kyb<strong>org</strong>e<strong>ja</strong> varten, samoin tunteet. (Airaksinen<br />
2006, 61-62).<br />
Minun on helppo olla Airaksisen kanssa<br />
samaa mieltä siitä, että <strong>ja</strong>ko kahteen – vieläpä<br />
<strong>ja</strong>ko kahteen polaarisesti eli kärjistävästi<br />
– muuttuu vanhanaikaiseksi. En kuitenkaan<br />
halua puhua kyb<strong>org</strong>eista, joistakin jotka<br />
eivät enää ole ihmisiä, vaan mielestäni<br />
voimme tulevaisuudessakin puhua ihmisestä<br />
– vaikka hän ei ehkä kaikin tavoin<br />
olisikaan samanlainen kuin mihin olemme<br />
tottuneet. 3 Siksi en tässä vaiheessa halua<br />
puhua sen enempää posthumanismista<br />
– mitä se nyt sitten onkin – vaan pidättäydyn<br />
ihmisyydessä <strong>ja</strong> sen olemassaolossa. Siksi<br />
pysymme nyt transhumanismin piirissä.<br />
133<br />
3/10
Change language