1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
1 Vuokko Jarva ja Kaarina Kailo Pääkirjoitus 3 ... - Meta-future.org
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
sen merkitystä lapselle on alettu luonnehtia<br />
enenevästi samoilla sanakäänteillä <strong>ja</strong><br />
ilmaisuilla kuin äitiyttä <strong>ja</strong> sen merkityksiä.<br />
Avaintermejä ovat olleet hoivan <strong>ja</strong><br />
huolenpidon antaminen, läsnä oleminen,<br />
vastuun ottaminen lapsen kaikinpuolisesta<br />
hyvinvoinnista <strong>ja</strong> sitoutuminen kestävään<br />
vanhempi–lapsi-suhteeseen.<br />
Verrattuna uuden isyyden murrosta<br />
edeltäneeseen aikaan, esimerkiksi sotien<br />
jälkeiseen 1950-lukuun, isäksi lukeutuvalta<br />
odotetaan nyt enemmän <strong>ja</strong> eri asioita<br />
kuin ennen: leiväntuo<strong>ja</strong>, kurinpitäjä <strong>ja</strong><br />
taustalta tuki<strong>ja</strong> on haluttu vetää perheen<br />
emotionaaliseen keskiöön <strong>ja</strong>kamaan jokapäiväistä<br />
lastenhoidon <strong>ja</strong> kasvatuksen arkea<br />
– ”lapsiperheen hullunmyllyä”. On sitten<br />
kokonaan toinen asia, miten kuuliaisesti tai<br />
oma-aloitteisesti <strong>ja</strong> kuinka laa<strong>ja</strong>mittaisesti<br />
miehet ovat alkaneet toteuttaa tällaista<br />
uutta isyyttä omassa elämässään. Tästä<br />
on niukalti perinpoh<strong>ja</strong>isia <strong>ja</strong> tilastollisesti<br />
edustavia tutkimuksia, mutta erityyppisten<br />
pienehköjen aineistojen perusteella voi<br />
yleistäen todeta, että myös isät ovat paljolti<br />
muuttuneet, eivät vain kulttuuriset mallit <strong>ja</strong><br />
puhetavat. Etenkin nuoret, koulutetut isät<br />
ovat lähentyneet toimijuudessaan äitejä<br />
olemalla läsnä lapsensa arjessa jo tämän<br />
syntymästä lähtien. Mutta esimerkiksi Väestöliiton<br />
Perhebarometrien mukaan näin ei<br />
ole suinkaan tapahtunut läheskään kaikkien<br />
isien kohdalla, sillä kotityöt <strong>ja</strong> lasten hoito<br />
hiertävät kaikkein useimmin suomalaisen<br />
parisuhteen arkea.<br />
Uuden isyyden on myös a<strong>ja</strong>teltu vahvistavan<br />
isyyden instituutiota perheissä<br />
<strong>ja</strong> yhteiskunnassa (Hawkins & Dollahite<br />
1997; Huttunen 2001). Terminä ’vahvistuva<br />
isyys’ luo mielikuvaa rapautumisvaarassa<br />
olevan isyyden pelastamisesta<br />
tai isyyden merkityksen voimistamisesta<br />
vanhemmuuden käsitteen kentässä. Jotkut<br />
ovat nähneet tässä vaarana isän vallan,<br />
patriarkaatin, uudenmuotoisen paluun<br />
11<br />
3/10<br />
perheeseen. Kuitenkin alku<strong>ja</strong>an isyyden<br />
vahvistamisen a<strong>ja</strong>tus esitettiin 1990-luvulla<br />
vastapainoksi yhteiskunnassa ilmenevälle<br />
ohenevan isyyden trendille, jolla tarkoitetaan<br />
sellaisia, lähinnä asenteellisia <strong>ja</strong><br />
arvoihin liittyviä kulttuurisia muutoksia,<br />
jotka tekevät aikaisempaa sallitummaksi<br />
<strong>ja</strong> mahdollisemmaksi erityyppisen isättömyyden<br />
tuottamisen. Isättömyys voi olla<br />
luonteeltaan<br />
- biologista: lapsella ei suhdetta bioisään,<br />
vaikka tietäisikin hänen henkilöllisyytensä;<br />
- juridista: lapsella ei ole isää, joka olisi<br />
tunnustanut hänet lapsekseen;<br />
- sosiaalista: lapsen arjessa ei ole isää;<br />
- psykologista: lapsella ei ole läheistä<br />
suhdetta henkilöön, jota hän voisi pitää<br />
isänään.<br />
Lapsen kannalta olennaisia ovat niin<br />
miesten kuin naistenkin sellaiset henkilökohtaiset<br />
valinnat, joiden seurauksena lapsen<br />
psykologinen isäsuhde jää syntymättä<br />
tai kehittymättä, heikkenee a<strong>ja</strong>n myötä tai<br />
on kaiken aikaa hyvin ohut. Isättömyyden<br />
näkeminen lapsen kehityksen riskitekijänä<br />
on ollut lukuisten kansainvälisten tutkimusten<br />
lähtökohtana <strong>ja</strong> kärjistäen voikin todeta,<br />
että tutki<strong>ja</strong>t ovat saaneet sitä, mitä ovat lähteneet<br />
hakemaan: korrelatiivisesti katsoen<br />
isättömillä lapsilla menee yleisesti ottaen<br />
huonommin kuin isällisillä (Lamb 2010).<br />
Sen si<strong>ja</strong>an isättömyyteen mahdollisesti<br />
liittyvien kehitystä suo<strong>ja</strong>avien tekijöiden<br />
tutkimus on lähes laiminlyöty. Olisikin<br />
tärkeää selvittää, millaisissa olosuhteissa <strong>ja</strong><br />
kasvuympäristöissä, millaisten henkilöiden<br />
ympäröimänä <strong>ja</strong> rakastamana sekä millaisten<br />
henkilöhistoriaan liittyvien vaiheiden<br />
jälkeen psykologisen isän puuttumisella ei<br />
olekaan erityistä – ainakaan negatiivista<br />
– merkitystä lapsen myöhemmälle kehitykselle.<br />
Isättömyyteen tai ohueen isyyteen<br />
linkittyy yleensä lukuisia oheistekijöitä,<br />
joilla voi olla isättömyyttä suurempi mer-<br />
kitys lapselle, joten isättömien <strong>ja</strong> isällisten<br />
”yhtenä könttänä” vertailu on tutkimusasetelmallisesti<br />
liian yksinkertaistavaa.<br />
Naiivia olisi myös päätyä johonkin<br />
seuraavantyyppiseen päättelyketjuun:<br />
koska isättömyystutkimusten tuloksia voi<br />
kyseenalaistaa <strong>ja</strong> koska jokainen tuntee<br />
lähipiirissäänkin ilman isää kasvaneita<br />
”normaale<strong>ja</strong>” ihmisiä, niin ehkäpä isällä<br />
ei ole yleensäkään kovin suurta merkitystä<br />
lapsen kehityksessä. Tutkimusten<br />
(ks. Flouri 2005) mukaan ratkaisevaa on<br />
se, että silloin kun isä on olemassa <strong>ja</strong><br />
lapsen isäsuhde on syntynyt, isän läheisyydellä<br />
<strong>ja</strong> hoivaavuudella sekä suhteen<br />
<strong>ja</strong>tkuvuudella on merkittäviä myönteisiä<br />
vaikutuksia lapsen myöhempään elämään.<br />
Yhtä selvää näyttää olevan myös tämän<br />
vastakohta: isäsuhteen katkeaminen, suhteen<br />
ongelmalliseksi muuttuminen tai isän<br />
torjuva <strong>ja</strong> laiminlyövä suhtautuminen ovat<br />
yhteydessä lapsen riskikäyttäytymiseen <strong>ja</strong><br />
negatiivisiin kehitystendensseihin (Lamb<br />
2010).<br />
Kumpi sitten – vahvistuva vai oheneva<br />
isyys – saa tulevaisuudessa aikaisempaa<br />
enemmän <strong>ja</strong>lansi<strong>ja</strong>a meidän yhteiskunnassamme?<br />
Niin kansainväliset kuin suomalaisetkin<br />
selvitykset ovat toistuvasti<br />
osoittaneet, että miesten osuus kotitöistä<br />
<strong>ja</strong> lasten hoidosta on lisääntynyt vitkalleen<br />
mutta vakaasti, laskutavasta riippuen<br />
jonnekin 30–40 prosentin kieppeille.<br />
Tämä suunta tulee vielä <strong>ja</strong>tkumaan, vaikka<br />
saturaatiopiste voi olla jo lähellä, sillä ei<br />
ole oletettavaa että lähitulevaisuudessa<br />
saavutettaisiin joukkomitassa ’lastenhoito<br />
puoliksi’ -tilanne. Monella muullakin<br />
tavoin arvioituna vahvistuva isyys <strong>ja</strong>tkaa<br />
voittokulkuaan jo siitäkin syystä, että miesten<br />
isyyteen sitouttaminen <strong>ja</strong> tasa-arvoinen<br />
vanhemmuus ovat olleet viime vuosina näkyvästi<br />
hallitusohjelmissa <strong>ja</strong> perhepolitiikkamme<br />
keskeisenä teemana. Esimerkiksi<br />
perhevapaiden tasapuolisesta käytöstä on<br />
tullut jo varteenotettava keskustelun <strong>ja</strong><br />
kiistan aihe myös työmarkkinayhteyksissä.<br />
Mielenkiintoista tulee olemaan, miten tiukasti<br />
vahvistuvan isyyden trendi ammentaa<br />
sisältönsä uuden isyyden ideologiasta, joka<br />
on paljolti pyrkinyt eroon vanhemmuuden<br />
sukupuolittuneista käytänteistä. Onko tämä<br />
se ideologia, joka ”pelastaa” isyyden, antaa<br />
sille vanhemmuusinstituutiossa äitiyteen<br />
verrattavan arvon <strong>ja</strong> yhteiskunnallisen<br />
merkityksen sekä tuo iloa <strong>ja</strong> harmoniaa<br />
erilaisiin perheisiin?<br />
Vahvistuvan isyyden vaihtoehtoisena<br />
tulevaisuutena on se, että miesten isyyteensä<br />
sitoutumisen tärkeyttä tullaan a<strong>ja</strong>maan<br />
miestapaisuuden hengessä rohkaisemalla<br />
miehiä olemaan isänä ”omana itsenään” eli<br />
ensisi<strong>ja</strong>isesti miehinä. Jaana Vuori (2004)<br />
käyttää tästä osuvasti maskuliinisen isän<br />
nimikettä. Uuden isän ideologiaan verrattuna<br />
tällöin ei pyrittäisikään purkamaan<br />
kovin paljoa vanhemmuuden sukupuolittuneisuutta,<br />
vaikka isän osallistumista<br />
<strong>ja</strong> sitoutumista pidetään äärimmäisen<br />
tärkeänä, kuten yleensäkin isän oikeuksia<br />
<strong>ja</strong> velvollisuuksia toisena täysivaltaisena<br />
vanhempana. Ohjelmallisesti tällainen<br />
isyyden vahvistaminen tapahtuisi edistämällä<br />
miesten tasa-arvoa perheessä <strong>ja</strong> vanhemmuudessa<br />
siten, että miesten näkökanto<strong>ja</strong><br />
<strong>ja</strong> mieserityisyyttä otettaisiin entistä<br />
enemmän huomioon esimerkiksi lapsen<br />
varhaishoidossa, lapsen kanssa olemisessa<br />
<strong>ja</strong> vaikkapa perhevapaiden käytössä <strong>ja</strong> perheen<br />
<strong>ja</strong> työn yhteensovittamisen tavoissa.<br />
Isälle sallittaisiin toisenlaisia ratkaisu<strong>ja</strong><br />
kuin äidille, esimerkiksi aikaa viepä ansiotyö<br />
katsottaisiin isyyteen sitoutumisen<br />
osoitukseksi <strong>ja</strong> osaksi isänä olemista.<br />
Yhteiskunnallisesti tällainen tulevaisuus<br />
edellyttäisi nykyistä aktiivisempaa<br />
miesten panosta tasa-arvotyössä <strong>ja</strong> erityisesti<br />
sellaisilta miehiltä, jotka näkevät<br />
vanhemmuuden sukupuolittuneina mies- <strong>ja</strong><br />
naiskäytänteinä <strong>ja</strong> jotka haluavat antaa<br />
113<br />
3/10
Change language