Controllerin rooli johtamisen tukena - Liikkeenjohdon ... - Aaltodoc

tilinpäätöstietojen tuottaminen (Gotthilf, 2002; Roehl-Anderson & Bragg, 2005).
Toimenkuvan sisältö ja laajuus riippuu talousfunktion sisäisestä työnjaosta ja siitä, mitä osa-
alueita controllerin halutaan työssään painottavan. Jos esimerkiksi johdon päätöksenteon
tukea pidetään tärkeimpänä tehtävänä, on työnkuvasta syytä vähentää rutiiniraportointia ja
siirtää lakisääteisten tietojen tuottaminen muille henkilöille. Granlund ja Lukka (1998b, 198)
tiivistävät toimenkuvan osuvasti: ”Controllerin tärkein tehtävä on tuoda taloudellinen
perspektiivi johdon päätöksentekotilanteisiin ja pitää huolta, että tämä informaatio saavuttaa
organisaation jäsenet."
2.1.2 Pavunlaskijasta johdon konsultiksi
Yleinen kehityssuunta controllerin roolissa yrityksen sisällä on ollut siirtyminen
kirjanpitäjästä ja numerotiedon tuottajasta johdon tukihenkilöksi ja konsultiksi. On esitetty,
että controllerit ovat agentteja, jotka sparraavat johtajia, kuljettavat viestejä yhtiön sisällä ja
näkevät laajasti, mitä yrityksessä ja markkinoilla tapahtuu (Puustinen, 2007). Vanhat
ennakkoluulot kuitenkin istuvat tiukassa, ja laskentaihmisiin on kirjallisuudessa ja muissa
medioissa viitattu usein pavunlaskijoina (Bougen, 1994; Friedman & Lyne, 1997; Friedman
& Lyne, 2001; Vaivio & Kokko, 2006), johon käsitteenä sisältyy negatiivinen mielikuva
numeroihin keskittyvästä ja epäsosiaalisesta kirjanpitäjästä.
Vaivio ja Kokko (2006) ovat havainneet, että pavunlaskijan metaforaa on käytetty sekä
teoreettisena käsitteenä tutkimuksessa että käytännön stereotypiana kuvaamaan laskenta-
ammattilaisen tyypillisiä piirteitä. Friedman ja Lyne (2001) totesivat, että pavunlaskija-
stereotypian yleistyessä sitä käytetään joissakin yhteyksissä jo synonyymina kirjanpitäjälle ja
heidän ammattikunnalleen. Friedman ja Lyne (2001, 424) esittivät, että perinteinen kuva
pavunlaskijasta ei ole katoamassa, vaan se monipuolistuu ja saa uusia vivahteita. Vaivio ja
Kokko (2006) kuitenkin väittävät, että pavunlaskijan metafora ei kuvaa nykyaikaista
controlleria. Metafora lienee yhä yleistettävissä perinteisiä kirjanpitotehtäviä suorittaviin
henkilöihin, mutta se ei sovellu liiketoimintaa tukevan laskenta-ammattilaisen vertauskuvaksi.
Vaivio ja Kokko (2006) ovat kuvanneet pavunlaskijan olevan vetäytyvä, epäsosiaalinen ja
numeroihin tarkasti ja analyyttisesti suhtautuva. Friedman ja Lyne (2001, 424) ovat käyttäneet
värikkäämpää kuvausta ja väittävät pavunlaskijan stereotypian kuvaavan ”tylsää, ilotonta,
jääräpäistä ja tyhmää” henkilöä. He liittävät stereotypiaan silti myös positiivisia
8