Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
ESITELMÄT<br />
Vihreä ympäristömme monimuotoistuu<br />
Siemenpankit ja niittyjen hoito<br />
Leena Lindén 1 , Laura Kotilainen 1 ja Marjo Valin 1<br />
1. Maataloustieteiden laitos, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto,<br />
leena.linden@helsinki.fi, lauraskotilainen@gmail.com, marjo.valin@helsinki.fi<br />
TIIVISTELMÄ<br />
Kovan maan niityt ovat avoimia, pääasiassa kaskeamisen,<br />
niiton ja laidunnuksen tuloksena syntyneitä<br />
elinympäristöjä, joiden määrä Suomessa on vähentynyt<br />
huomattavasti maankäytön, maatalouden ja<br />
ympäristön muutosten myötä. Samalla niittyjen<br />
eliöstö on harvinaistunut. Runsaslajisten perinneympäristöjen,<br />
niittyjen, ketojen ja pientareiden, tyypilliset<br />
lajit ovat putkilokasvistomme suurin uhanalaisryhmä.<br />
Taajamissa ja niiden liepeillä säilyneet niityt<br />
ovat arvokkaita sekä luonnon monimuotoisuuden<br />
kannalta että osana vanhaa kulttuurimaisemaa.<br />
Hoitoa vaille jääviä niittyjä uhkaa rehevöityminen<br />
ja umpeenkasvu. Niittyjen kunnostaminen ja<br />
ylläpito edellyttävät jatkuvaa hoitoa, jolla pyritään<br />
jäljittelemään karjatalouden, heinänkorjuun ja tallaamisen<br />
vaikutuksia. Jos pyrkimyksenä on säilyttää<br />
tietyn perinneympäristön eliöyhteisö, on hoidon<br />
suunnittelussa lähdettävä paikan maankäyttöhistorian<br />
selvittämisestä, sillä eri käyttömuodot vaikuttavat<br />
kasvillisuuteen eri tavoin. Yleisimmin niittyjä hoidetaan<br />
laiduntamalla ja niittämällä, joskus myös kulottamalla.<br />
Erityisesti kuivien niittyjen pienikokoiset<br />
lajit vaativat runsaasti maahan asti yltävää valoa, joka<br />
pitää kasvupaikan kuivana ja lämpimänä. Maaperän<br />
runsas typpi suosii isokokoisia, voimakkaita kilpailijalajeja<br />
ja ellei kasvibiomassaa vähennetä ajoittain,<br />
kasviyhdyskunnan kehitys etenee kohti tuoreempaa<br />
nittyä ja lopulta metsäkasvillisuutta.<br />
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää maaperän<br />
siemenpankkien merkitystä niittyjen hoidossa.<br />
Tutkimusaineisto kerättiin Kustaanmiekalta, joka on<br />
<strong>Suomen</strong>linnan merilinnoituksen uloin saari. Alkujaan<br />
karun ja kallioisen Kustaanmiekan kasvillisuutta<br />
on muokannut 1700-luvun puolivälissä alkanut linnoitusrakentaminen<br />
ja sotilaskäyttö. Ruotsalaiskaudella<br />
saaren itäosaa varustettiin louhituista kalliojyrkänteistä<br />
ja kivimuureista koostuvilla linnoitteilla.<br />
Venäläisaikana linnoiteketjua jatkettiin etelä- ja länsirantoja<br />
kiertävillä hiekkavalleilla. Saaren sisäosan<br />
kallioalueilla on säilynyt alkuperäisiä maastonmuotoja.<br />
Kustaanmiekan omaperäistä kasvillisuutta ja<br />
perinnemaisemaa uhkaavat toisaalta liian kovaksi<br />
kasvanut kulutus, toisaalta ravinteiden kerääntymisen<br />
aiheuttama rehevöityminen.<br />
Kymmenen Kustaanmiekan niittyalueen kasvillisuus<br />
kartoitettiin ruutumenetelmällä kesällä 2009.<br />
Samojen niityjen maaperän siemenpankit tutkittiin<br />
2011 idättämällä maanäytteistä seulottuja siemeniä<br />
kasvihuoneoloissa. Pintakasvillisuudesta löytyi 118<br />
ja siemenpankeista 84 ruohovartistaksonia. Keskimäärin<br />
noin puolet siemenpankin taksoneista havaittiin<br />
myös pintakasvillisuuden kartoituksessa vuonna<br />
2009. Siemenpankeista löytyi seitsemän pintakasvillisuudesta<br />
kadonnutta, Kustaanmiekan kasvistoon<br />
aikaisemmin kuulunutta lajia. Erityisen huomionarvoisia<br />
olivat litutilli (Descurainia sophia (L.) Webb ex<br />
Prantl) ja kamomillasaunio (Matricaria recutita L.),<br />
molemmat yksivuotisia vanhan kulttuurin seuralaiskasveja.<br />
Kamomillasauniota on havaittu Kustaanmiekan<br />
pintakasvillisuudessa viimeksi 1950-luvulla, litutilliä<br />
1970-luvulla.<br />
Aikaisemmissa kasvillisuusselvityksissä koko Kustaanmiekan<br />
alueelta on löydetty 178–208 ruohovartista<br />
kuivan maan lajia. Nämä luvut eivät ole suoraan<br />
verrattavissa vuoden 2009 kartoituksen tuloksiin,<br />
jossa tutkittiin vain saaren niittymäisiä alueita. Näyttää<br />
kuitenkin siltä, että Kustaanmiekan niitty- ja<br />
kulttuurikasvilajisto on köyhtynyt, ja että korkeakasvuiset,<br />
typpeä suosivat ruohot ja heinät ovat vallanneet<br />
alaa matalakasvuisemmilta ketokasveilta. Siemenpankin<br />
käyttö niittyjen hoidossa edellyttää maan<br />
pinnan paljastamista ja rikkomista, mikä hyödyttäisi<br />
kaikkia ketokasveja.<br />
Siemenpankin arvo niityn hoidossa riippuu niittytyypistä,<br />
lähtötilanteesta ja hoidon tavoitteista. Mitä<br />
kauemmin niitty on ollut hylättynä, sitä vähemmän<br />
toivottuja niittykasveja sen siemenpankista löytyy.<br />
Kuivan maan niittyjen lajeilla on keskimäärin runsaampi<br />
ja pysyvämpi siemenpankki kuin ranta- ja<br />
tulvaniittyjen tyypillisillä kasveilla. Kaikkein kuivimpien<br />
niittyjen lajeista monet tekevät runsaasti ja pitkäikäisiä<br />
siemeniä. Toisaalta osalla niittykasveista on<br />
hyvin lyhytikäiset siemenet, ja niiden palauttaminen<br />
onnistuu vain luontaisen leviämisen kautta tai kylvämällä.<br />
DNA-sormenjälkitekniikan soveltaminen asterien<br />
(Aster sp.) ja punalatvojen (Eupatorium sp.) tunnistamiseen<br />
Eeva-Maria Tuhkanen 1 , Kristiina Antonius 2 , Mia Lehtinen ja Sirkka Juhanoja 1<br />
1. MTT Kasvinviljelyn tutkimus, Puutarhatuotanto, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö, eeva-maria.tuhkanen@mtt.fi<br />
2. MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, Geneettinen tutkimus, Alimentum, 31600 Jokioinen<br />
TIIVISTELMÄ<br />
MTT:n Puutarhatuotannolla Piikkiössä aloitettiin<br />
vuonna 2005 hanke, joka tähtää perennakasvien<br />
käytön laajentamiseen julkisessa viherrakentamisessa<br />
ja etsii tähän käyttötarkoitukseen sopivia<br />
perennalajeja ja hoitokäytäntöjä. Hankkeen kantavertailukokeissa<br />
vertailtiin eri alkuperää olevien<br />
kantojen ominaisuuksia parhaiden löytämiseksi<br />
ja tuotantoon suosittelemiseksi. Kantavertailukokeisiin<br />
valittiin sukuja, joiden ominaisuuksissa<br />
on ilmennyt kantojen välistä vaihtelua ja joiden<br />
nimistö on ollut epäselvää ja epäyhtenäistä eri taimitarhoilla.<br />
Sukujen valintaan vaikutti myös niiden<br />
mahdollinen soveltuvuus julkisille viheralueille.<br />
Kokeissa oli yhteensä noin 380 kantaa 19 kasvisuvusta.<br />
Kasvimateriaali hankittiin suomalaisilta<br />
perennataimistoilta, kasvitieteellisistä puutarhoista<br />
ja yksityisiltä henkilöiltä sekä siementoimittajilta.<br />
Vuosina 2005–2006 perustettiin kenttäkokeet<br />
Piikkiöön (17 sukua), Ruukkiin (7 sukua)<br />
ja Espooseen (2 sukua). Näissä kokeissa havainnoitiin<br />
kasvuun, kukintaan, tauteihin, tuholaisiin,<br />
talvehtimiseen, koristearvoon, fenologiaan ja leviämistaipumuksiin<br />
liittyviä ominaisuuksia vuosina<br />
2007–2010. Parhaat kannat saatetaan markkinoitavaksi<br />
FinE®-tuotemerkin alla ja edustava valikoima<br />
eri suvuista otetaan geenivarasäilytykseen.<br />
Sekä tuotannon että geenivarasäilytyksen päällekkäisyyksien<br />
karsimiseksi nimistön selventäminen<br />
on yksi hankkeen tavoitteista. Nimistön selvittämistä<br />
tehdään ulkoisten tuntomerkkien ja kasvuominaisuuksien<br />
avulla, ja suvuista Aster (asterit) ja<br />
Eupatorium (punalatvat) myös DNA-sormenjälkitunnistusten<br />
(SRAP, SSR) avulla.<br />
Punalatvan taimituotanto tapahtuu yleisesti<br />
siemenlisäyksenä, minkä vuoksi aineisto on hyvin<br />
epäyhtenäistä. Kannoista moni osoittautui epäpuhtaaksi.<br />
DNA-sormenjälkianalyysissä purppura-<br />
(E. purpureum) ja täpläpunalatvat (E. maculatum)<br />
ryhmittyivät osittain sekaisin.<br />
Reunus- (Aster Dumosus-ryhmä) ja syysastereissa<br />
(A. novi-belgii) havaittiin ulkoisten tuntomerkkien<br />
perusteella olevan useita väärinnimeämisiä.<br />
Syysastereina tulleet ’Svets’ ja kanta 11 ovat<br />
reunusastereita, kun taas reunusasterina tullut<br />
’Ellen’ vaikuttaa syysasterilta. Reunusasteri ’Jenny’<br />
on todennäköisesti syys- ja reunusasterin risteymä.<br />
Joidenkin kantojen kohdalla DNA-sormenjälkianalyysit<br />
tukevat ulkoisten tuntomerkkien<br />
perusteella tehtyjä päätelmiä.<br />
Perennojen nimistön selvittäminen osoitti, että<br />
ulkoiset tuntomerkit ovat tunnistamisen tärkein<br />
työkalu, jota DNA-sormenjälkianalyysi voi tukea<br />
ja parhaimmillaan tuoda tarkentavaa tietoa.<br />
DNA-sormenjälkitunnistus vaatii menetelmän<br />
soveltamisen jokaiselle lajille erikseen.<br />
Kantavertailukokeiden aineistossa todettiin<br />
suurta vaihtelua, joka vaikuttaa taimien tuotanto-<br />
ja käyttöarvoon. Tuotantoon voidaan suositella<br />
106 kantaa, näistä uusia on 10–15. Nimistömuutoksia<br />
on tehtävä ainakin 45 kasvikannalle seitsemässä<br />
kasvisuvussa. Käyttötutkimuksessa olleista<br />
170 lajista 75 lajia voidaan suositella julkisilla alueilla<br />
käytettäviksi.<br />
ASIASANAT<br />
Aster, DNA-sormenjälki, Eupatorium, geenivara, kantavertailu, perenna, viherrakentaminen<br />
ASIASANAT<br />
Entistäminen, kasviston suojelu, niityt, perinnemaisema, viheralueitten hoito<br />
114 <strong>Maataloustieteen</strong> Päivät <strong>2012</strong> <strong>Maataloustieteen</strong> Päivät <strong>2012</strong> 115
Change language