Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
POSTERIT<br />
Vaihtoehtoja väkilannoitteille<br />
29<br />
Oppimisympäristö<br />
bioenergia-alan osaamisen kehittymisen tukena<br />
Ari Sivula<br />
Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Maa- ja metsätalouden yksikkö, Tuomarniementie 55, 63700 Ähtäri<br />
Ari.Sivula@seam.fi<br />
TIIVISTELMÄ<br />
Energia-ala on tällä hetkellä nopeasti kehittyvä.<br />
Uusiutuvien energialähteiden merkitys korostuu<br />
muun muassa fossiilisten polttoaineiden vähentyessä.<br />
EU on sitoutunut kasvattamaan uusiutuvien<br />
energialähteiden osuutta kokonaisenergian kulutuksesta<br />
20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.<br />
Suomessa uusiutuvien energialähteiden osuutta<br />
tulisi kasvattaa 38 prosenttiin. Tämä aiheuttaa<br />
uusia haasteita bioenergia-alan yrittäjille sekä<br />
muille energia-alan toimijoille. Alan kehittyessä<br />
uutta tietoa tulisi pystyä välittämään uusin innovatiivisin<br />
menetelmin alan toimijoille.<br />
Bioenergia-asiantuntijuuden kehittäminen työelämälähtöisesti<br />
-hanke aloitettiin vuonna 2009 ja<br />
se jatkuu vuoden <strong>2012</strong> lokakuuhun saakka. Hanke<br />
on ESR-rahoitteinen, jonka lisäksi valtio ja kohdekunnat<br />
sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulu<br />
rahoittavat hanketta. Hankkeen yksi keskeinen<br />
ASIASANAT<br />
Bioenergia, oppimisympäristö, uusiutuva energia<br />
tavoite on kehittää työelämälähtöinen oppimisympäristö<br />
bioenergia-alalle. Ympäristölle asetettiin<br />
erilaisia tavoitteita, joita olivat muun muassa<br />
nopea tiedon välitys alan toimijoille, bioenergiaalan<br />
profiilin nostaminen sekä sähköinen rajapinta<br />
työelämän ja korkeakoulutuksen välille. Lisäksi<br />
oppimisympäristön tulee rakentua yleisen käytön<br />
vuoksi avoimen lähdekoodin alustoille.<br />
Oppimisympäristö tukee bioenergia-alan kehittymistä<br />
eri tavoin. Oppimisympäristöön on<br />
kerätty tietoa, joka auttaa alan toimijoita kehittämään<br />
toimintaansa. Lisäksi se tarjoaa työkalut,<br />
jolla vauhditetaan yhteistyötä bioenergiatoimijoiden<br />
välillä. Toimijoiden on mahdollista hyödyntää<br />
työkaluja eri tavoin, esimerkiksi erilaisissa neuvottelutilanteissa.<br />
Oppimisympäristö toimii julkaisukanavana<br />
uudelle tiedolle, jolloin tiedon jalkauttaminen<br />
on alan toimijoille nopeampaa.<br />
Vaihtoehtoja väkilannoitteille<br />
30<br />
Minkinlanta lannoitteeksi<br />
Ilpo Pölönen 1 ja Petri Kapuinen 2<br />
1. HAMK Hämeen ammattikorkeakoulu, Kestävä kehitys, Wahreninkatu 11, 30100 Forssa, ilpo.polonen@hamk.fi<br />
2. MTT, Kasvintuotannon tutkimus, Maaperä ja kasvinravitsemus, 21500 Piikkiö, petri.kapuinen@mtt.fi<br />
TIIVISTELMÄ<br />
Turkiseläintuotanto keskittyy Suomessa Pohjanmaalle,<br />
suurelta osin Vaasan ja Kokkolan väliselle<br />
rannikolle. Lannan määrä on järkevin arvioida fosforimäärän<br />
perusteella, koska sen massa ja typpimäärä<br />
vaihtelevat käsittelytavasta riippuen. Minkit tuottavat<br />
lannassa fosforia noin 354 000 kg, ketut ja supikoirat<br />
959 000 kg vuodessa. Lannoitusvuonna 2005–<br />
2006 mineraalilannoitteiden fosforimäärä oli 16,6<br />
milj. kg, ja lannan noin 12,8 milj. kg, yhteensä 29,4<br />
milj. kg. Turkiseläinten lannan fosforin osuus tuotantoeläinten<br />
lannan fosforista on 7,5 % ja lannan ja<br />
lannoitteiden fosforista 3,3 %. Turkiseläinten lannassa<br />
on noin 6 kgt -1 fosforia sen muodostuessa eläimestä,<br />
joten lannan määrä on alun perin noin 160 000 t,<br />
joka on noin 2 % koko kotieläintuotannon lantamäärästä<br />
vastaavassa tilassa. Minkkien ja hillerien osuus<br />
on siten 27 % <strong>Suomen</strong> turkiseläinten lannantuotannosta.<br />
Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tuotetaan 72 %<br />
<strong>Suomen</strong> minkinlannasta ja 59 % ketun- ja supikoiranlannasta<br />
ja 62 % turkiseläinten lannantuotannosta<br />
yleensä. Turkiseläintuotantoa ja siten myös niiden<br />
lannantuotanto on hyvin keskittynyttä ketunnahkojen<br />
osalta myös maailmanlaajuisesti. Noin 50 % maailmalla<br />
tuotetuista ketunnahoista ja 5 % minkinnahoista<br />
tuotetaan siellä. Turkiseläinten lantaa on käytetty<br />
paikallisesti runsaasti, mikä on nostanut alueen<br />
maiden fosforipitoisuudet erittäin korkeiksi niin, että<br />
ympäristön kannalta turkiseläinten lannan käyttö<br />
sellaisenaan ei enää ole mahdollista. Tämä pakottaa<br />
etsimään keinoja lannan ja erityisesti sen fosforin<br />
kuljettamiseen pois alueelta.<br />
Turkiseläimiä on kasvatettu varjotaloissa, ja lanta<br />
on kerätty muovikalvon päälle kuivikkeisiin. Tässä<br />
lannanjärjestelmässä typen tappiot ovat huomattavat.<br />
Kun turkiseläinten lannassa typen ja fosforin pitoisuussuhde<br />
on alun perin 5–6:1, Viljavuuspalvelun<br />
tilastojen mukaan pellolle levitettävässä turkiseläinten<br />
lannassa ravinnesuhde on kuitenkin 1:1, joten<br />
typen tappio on huomattava. Uudessa tuotantojärjestelmässä<br />
minkkejä, mahdollisesti kettuja myöhemmin,<br />
kasvatetaan häkkikanalaa muistuttavissa<br />
halleissa, joissa kanahäkit on periaatteessa vain korvattu<br />
minkinhäkeillä. Lannanpoistomatolle kertynyt<br />
virtsa voidaan käyttää luomuliuoslannoitteena, jonka<br />
arvo johdettuna kaupallisista tuotteista on huomattava<br />
noin 900 €m -3 . Sonta käsitellään lietelantana,<br />
jolloin typentappiot jäävät hyvin pieniksi. Se voidaan<br />
käyttää sellaisenaan pelloilla levitysmäärän ollessa<br />
tyypillisesti alle 10 tha -1 , mutta fosforipitoisuuden<br />
alentamiseksi suhteessa typpipitoisuuteen, se kannattaa<br />
separoida. Nesteosa voidaan käyttää paikallisesti<br />
raakalantana. Siinä ravinnesuhteet (liukoinen typpi<br />
/kokonaisfosfori = 90/6) vastaavat yleisesti viljeltävien<br />
kasvien tarpeita. Kiinto-osa, jossa fosforipitoisuus<br />
on melko suuri, voidaan esimerkiksi kompostoida,<br />
kuivata, hygienisoida ja pelletöidä ja markkinoida<br />
teknisesti käsiteltynä lantana (orgaaninen lannoite).<br />
Sen ravinnesuhteita voidaan säätää käyttämällä raaka-aineena<br />
myös muita vastaavia raaka-aineita, kuten<br />
broilerien lantaa. Pelleteille tyypillisiä käyttökohteita<br />
ovat: kotitaloudet ja ammattikäytössä luomutuotanto,<br />
jossa se on hinnaltaan kilpailukykyinen. Typen<br />
liukeneminen pelleteistä on hidasta, joten ne sopivat<br />
erityisesti käyttökohteisiin, joissa ravinteidenotto<br />
painottuu kasvukauden loppupuolelle tai niiden<br />
saannin halutaan olevan jatkuvan ja tasaista koko<br />
kasvukauden ajan. Minkinlannasta saatavan liukoisen<br />
typen annosta rajoittaa ns. nitraattiasetuksella rajattu<br />
kokonaistypen määrä 170 kgha -1 , joten pelletit sopivat<br />
parhaiten käyttöön, jossa liukoisen typen tarve on<br />
suhteellisen pieni.<br />
ASIASANAT<br />
Minkki, kettu, supikoira, hilleri, varjotalo, hallikasvatus, lanta, virtsa, raakalanta, lannoitevalmiste, separointi,<br />
typpi, fosfori, pelletit<br />
168 <strong>Maataloustieteen</strong> Päivät <strong>2012</strong> <strong>Maataloustieteen</strong> Päivät <strong>2012</strong> 169
Change language